välinpitämätön kummitäti?

aika kova sä oot vaatimaan :/



Kummitäti muistaa juhlat ja sä raivoat kun se ei hoida lastanne..Ööh.



Ehkä hän ei ole kovin hyvä pikkulasten kanssa ja todella oikeasti saattaa ola kiireinen töineen ja oman elämänsä kanssa...



Lopeta nyt vaikka toi nolo painostaminen ja syyllistäminen jooko

lupautunut kummitädiksi siksi, että lapsen vanhemmat on mulle tärkeitä ja haluan pitää heidät elämässäni aina. En todellakaan siksi, että olisin lapsenlikkana aina tarvittaessa.

Koska mulla ei oo omia lapsia niin tunnen oloni myös hyvin epävarmaksi kahdestaan lapsen kanssa, enkä myöskään siksi mielelläni hoida kummilapsiani.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten välittäisi heistä!

eikä sen takia halua hoitaakaan niitä. Ehkä se odottaa että lapsenne kasvaisi että sen kanssa voisi tehdä jotain järkevääkin.



Ei kummius ole mikään lastenhoitopalvelu, ihmeellistä ajattelua sinulla.

kauhea kummilapsen äiti.



Minä itse tykkään kummilapsistani mutta ahdistaa ajatuskin, että jonkun heistä äiti olisi kuin sinä.



Kummitädiltä ei voi vaatia, että veittäisi aikaa lapsen kanssa. Hyvähän sekin on, jos muistaa joulut ja synttärit.



Sinun lapsesi ei ole jokaselle maailman napa- eikä tarvitse olla.

takia, että hän sattuu ikemaan miehesi sisko ja hän on suostunut ainoastaan sen takia, ettå pyytäjä on veli. Todella lapsellista ja suorastaan tyhmää ajatella, että tuollainen muodollinen kummius tarkottaisi jotain lapsenhoitopalveluita. Eikä itseään voi pakottaa pitämään toisen lapsesta, jos ei vain pidä lapsesta.

Omiakin lapsia on monta.



Mutta lapsettomuuteen on kaksi mahdollista syytä, joko ei halua lapsia, jolloin minusta on kohtuutonta odottaa, että hoitaisi toistenkaan lapsia. Tai ei saa lapsia, jolloin ei ehkä ole helppoa olla lasten kanssa. Ja ap ei kuulosta ihmiseltä, jolle syvimmät tunnot kerrotaan avoimesti.



Lopeta hoidon vaatiminen, toimit minusta ikävästi. Jos kukaan ei tarjoudu hoitamaan, tai isovanhempia ei ole, etsikää joku iso koululainen, jolle maksatte hoidosta. Kummin tehtäviin se ei kuulu.

Muistaa juhlat ja auttaa, kun pyydätte. Mitä ihmettä sen pitäisi vielä tehdä?

Ei se mikään lapsenvahtipalvelu ole.

Kaikki ihmiset eivät ole kovin lapsirakkaita, ehkäpä siksi eivät ole omiakaan halunneet. Miksi sitten haluaisi hoitaa toisten lapsia ja miksi sinä edes haluaisit lapsesi hoitajaksi ihmisen joka on mielestäsi välinpitämätön lasta kohtaan.

Ei meillä ainakaan lasten kummit ole mitään automaattisia hoitopaikkoja jonne viedään kun itsellä tarvetta, eikä meidän lapset kyllä ole koskaan kummeillaan ollutkaan hoidossa.

Jos lapsenhoitoapua tarvitsevat niin MLL:t ja isovanhemmat ovat sitä varten. Välitän kummilapsistani ja käyn heidän synttäreillään, muistan jouluna, nimipäivinä jne. Jos tämä ei riitä, niin irtosanon kummiuteni!

Meidän kahdella lapsella on yhteensä 6 kummia, sekä perhettä että ystäviä.

Kummeista yksi on pari kertaa hoitanut lapsiamme viimeisten viiden vuoden aikana. Ei siksi, että on kummi vaan siksi, että on siskoni, sopivassa elämäntilanteessa, halukas hoitamaan, tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja työttömänä saa siitä vähän rahaakin (ei pyydä/halua, mutta olen maksanut pienen korvauksen).



Muut kummit tapaavat kummilastaan samalla kuin meitäkin. Isompi lapsista on 5-vuotias: ehkä joskus isompana tekee jotain yksinkin kummien kanssa, mutta toistaiseksi kaikille mukavinta on ollut nähdä porukalla. Toki kummit näissä "yhteistapaamisissa" jollakin tapaa huomioivat kummilapsiaan erityisesti, juttelevat, leikkivät, kysyvät kuulumisia. Lapsille on kyllä hyvin selvää ketkä ovat heidän kummejaan, vaikka eivät ole kahdenkeskistä aikaa viettäneetkään.

joilla on yhteensä 7 kummia. KERTAAKAAN en ole pyytänyt ketään heistä hoitamaan lapsiamme, ei se ole mikään kummin tehtävä.

Minulla itselläni on 3 kummilasta, joista yksi tosin jo aikuinen, enkä heitäkään ole kertaakaan hoitanut. Yhtä olisin voinut kerran, kun vanhemmillansa oli meno, mutta mulla oli laskettu aika ihan ovella ja kotona 3-vuotias, joten suoraan sanoin silloinkin kiitos ei.

ymmärrä toisianne erilaisten elämänkokemusten ja -tilanteiden vuoksi, ettekä kovin hyvin tunne toisianne. Ikäerokin voi olla jonkinlainen muuri, vaikka ei sen tarvitsisi olla. Tilannetta ei auta, jos sinä tekstiviestillä vihjaat/käsket, että katsopa kummitäti vähän lapsen perää, hoida homma, piste. Kohteliaampaa olisi edes soittaa ja tiedustella, onko tädillä edes mahdollisuutta viettää aikaa lapsesi kanssa. Velvollisuutta hänellä ei ole.



Olen itsekin kalkkisiässä, sain lapseni 39-vuotiaana, enkä sitä ennen ymmärtänyt lapsiperheen systeemejä, kummin velvoitteet jäivät lahja- ja korttitasolle. Mieleeni ei tullut, ettei se riittäisi. Sitä paitsi pelkäsin pikkulapsia, kun minulla ei ollut heidän sielunelämästään ja rikkoutumisalttiudesta mitään tietoa. Olisin saanut slaagin, joku joku olisi lähettänyt minulle tekstarin, että hoidapa meidän mukeloa vaikka puolisen tuntia. Olisinpa jopa saattanut ihmetellä, että on siinä ihme tyyppejä, tekevät lapsia, eivätkä sitten hoida niitä vai sysäävät kelle tahansa tumpelolle hoidettavaksi. Ehkä se olisi ollut itsekkäästi ajateltu, mutta ihan yhtä itsekästä on pitää kummitätiä ilmaisena laatuajan jakajana.



Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen asiasta. Puhumalla ne yleensä selviävät.

ei ole harvoin vaan aika usein. Minua ainakin ahdistaa, kun kummilapseni äiti pyytää minua suunnilleen noin usein vahdiksi. Hänen lapsensa ovat kauhean rajattomia enkä millään haluaisi vahtia heitä.

vahdiksi 2-3 kertaa vuodessa, niin kyllä siinä velvoitetta on ihan riittävästi. Ehkä tuo täti-ihminen ei edes halua kertoa sinulle lomasuunnitelmiaan, ettet heti iske hoitopakkoa kun hänellä oli rupeama vapaata? Mikä velvollisuus hänellä olisi oikeasti useita kertoja vuodessa vahtia lastanne? Ilmaiseksi? Millä varoitusajalla? Millä tavalla pyydettynä? Siksikö vain, ettei heillä ole lapsia, ja teillä kun on, niin teidän pitää päästä rentoutumaan?

miehen siskoa ahdistaa sinun käytöksesi/ asenteesi. Luultavasti annat tahtomattasi tai tahtoen ajatustesi näkyä (tosi kummia ihmisiä, kun ei niillä ole lapsia, vaikka ovat jo melkein nelikymppisiä, pitäähän kaikilla olla lapsia). Ei ehkä sen takia halua olla tekemisissä kanssanne. Minua ainakin ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka arvostelee toisten elämäntapaa.

Kun minä useinkin hoidan kummilapsiani, soittelen mukaani erilaisiin paikkoihin ja autan, jos pyydetään. Minulle kummius on kunnia-asia ja haluan olla kummilapsilleni mukava, turvallinen aikuinen, jolle voi ehkä myöhemminkin uskoutua.



Juuri eilen soitin yhdelle neljästä kummilapsesta, että tulisko meille vkonloppuna yökylään niin käytäs leffassa jne. Tämä kummilapsi on 9-v poika.



Niin ja juhannuksena olen luvannut ottaa 5kk ikäisen kummipojan hoitoon muutamaksi tunniksi, jotta vanhemmat saa käydä lavatansseissa ;)



Ja juu, minulla on myös itselläni 2 lasta ja sillointällöin pyydän heidän kummeiltaan hoitoapua, ja yleensä myös saan!

melkein nelikymppinen nainen, kummitäti viidelle lapselle.



Kaksi kummilapsista asuu kaukana, heitä näen vain harvoin. Kortteja ja paketteja lähettelen silloin tällöin. Toisen synttäreillä käyn aina, koska aina kutsutaan. Toisen juhliin ei kutsuta :( , muuten menisin.



Kolmeen lähellä asuvaan minulla on kuhunkin erilainen suhde- heidän vanhemmistaan riippuen.



Yhtä kummilapsista hoidan useinkin (noin kerran kuussa tai kahdessa), koska se on minulle vapaaehtoista. Inhoan pakkoa ja oletusta, että pitäisi hoitaa. Ehkä 2-3 kertaa vuodessa vanhemmat pyytävät meitä lapsenvahdiksi, muulloin tarjoudumme itse. Vanhempien kanssa meillä on toistemme elämäntapaa kunnioittavat asenteet. He eivät koskaan ole sanallakaan kommentoineet elämäämme liittyviä valintojamme, jotka ovat hyvin erilaisia kuin heidän. Tämä on suurin syy siihen, miksi olemma paljon tekemisissä- kunnioitus.



Toisenkin kummilapsen perheen kanssa olemme hyvissä väleissä ja arvostamme toistemme elämänvalintoja. Lapset vain ovat niin kauhean vilkkaita että en kovinkaan usein jaksa heitä hoitaa. He saavat kotona tehdä melkein mitä vain, siksi meilläkin käydessään tavaroita usein särkyy jne. Hoidamme lapsia n. 1-2 kertaa vuodessa vanhempien pyynnöstä. Muulloin tapaamme kyläillen puolin ja toisin- harvemmin kuin haluaisin, koska on kurjaa kyläillä, kun lapset vaativat huutaen huomiota koko kyläilyn ajan. Aikuiset eivät voi vaihtaa keskenään mitään kuulumisia.



Kolmannen lähellä asuvan kummilapsen kanssa haluaisin olla enemmänkin tekemisissä, sillä lapsi on ihana. Heillä kuitenkin kyläilemme vain hyvin harvoin ja lasta en ota hoitoon ikinä. Syynä on ihan pelkästään se, että lapsen äiti on suoraan ja epäsuoraan lähes joka kerran tavatessamme antanut ymmärtää, että olemme tosi omituisia, kun meillä ei ole lapsia. Lapsiasioita kysytään (koskas teille...) ja niissä neuvotaan (Kyllä teidänkin jo pitäisi...). Minusta se on tosi loukkaavaa eikä tee mieli siksi tavata tätä perhettä (joka on sukua). Lisäksi tämä äiti usein antaa ymmärtää, etten tiedä mieheni kanssa mistään mitään, kun meillä ei ole lapsia (ei kuule vaaleaa päiväpeitettä kannata ostaa, kun lapsia tulee kylään... kyllä kuule sitä oppii tekemään hyvää ruokaa, kun on lapsia... nauttikaa nyt vaan nukkumisesta, ette tiedäkään mitään valvomisesta, kun ei teillä ole lapsi...).

Oikein 3 kummiperhettä? Siksikö, että lapsenhoitajista ei tulisi pulaa...?

yksikään perhe ei ole joutunut lapsenvahdiksi, toistaiseksi, mutta yökylässä on käyty puolin ja toisin. Miksei kummeja saisi olla niin paljon kuin kirkkolaki sallii? Haltiakummeista puhumattakaan...