Haaveiletko vielä siitä täydellisestä kumppanista?
Olit varattu, tai et. Tuntuuko, että haaveilet joskus jopa tahtomattasi siitä täydellisestä kumppanista?
Kommentit (7)
Minä haaveilin, enkä tosissani uskonut sellaista oikeasti olevankaan. Kunhan omaksi iloksi haaveilin. Vuosi sitten sellainen käveli elämääni. Olemme molemmat yhtä häkeltyneitä kuinka tällainen minulle niin sopiva ihminen tulikin vastaan. Siis hän on yhtä yllättynyt näin tasapainoisesta ja ”täydellisestä” suhteesta kuin minäkin. Oli myös arvellut ettei näin täydellisesti sopivaa kumppania voisi ollakaan.
N48, 5 vuotta sitten eronnut
M58, 15 vuotta sitten eronnut
Joo, vaikken usko että sellaista on olemassa. Ja jos vaikka olisikin ja sattuisin hänet kohtaamaan, en usko että enää pystyisin suhteeseen, jos mahdollisuus siihen tulisi. Tai sitten sen täytyisi olla ihan kirjaimellisesti joku ihmemies. No, haaveilla voi aina.
Haaveilen. Tosin epäilen, että se olisi kuitenkin joku itseäni 20 vuotta nuorempi.
Vuoden vaihteen jälkeen meen sen luokse kun muutan Thaimaaseen. Bongaan sieltä jonkun söpön ladyboyn ja otan sen vaimoksi.
Hankala haaveilla, kun ei ole koskaan löytynyt ketään. En siis tiedä millainen olisi ihannekumppani kuin ajatuksen ja teorian tasolla. En siis haaveile enää. En ole haaveillut kymmeniin vuosiin.
Olen varattu, ja luulin jo löytäneeni sen oikean. Olin väärässä. En enää odota koskaan löytäväni rakkautta elämääni. Onnellinen kumppanuusrakkaus ei vaan ollut kirjoissa minulle.
20v yhdessä ja viimeiset 10v on jo tuntunut, että oliko tämä kaikkiaan tässä.
Seksielämä kuihtuu, rakastuminen hiipuu, liian arkista. Intohimo häipynyt jo aikoja sitten.
Lapset kohta aikuisia.
Kovastikin epäilen, jaksanko enää kahdestaan jatkaa matkaa.
- 40 -