Mitä sinulle anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen tarkoittavat?

Ei enää nykyisin mitään - sellaista ei ole.

Anteeksi antaminen on itselleni sitä että ei jäädä kantamaan kaunaa.

Annan helposti anteeksi, vaikkei sitä olisi pyydetykään mutta anteeksi antoni ei tatkoita sitä että antaisin vältyämättä uuden mahdollisuuden loukata.

Olisipa niin suuri sydän, että pystyisin täydestä sydämestäni antamaan anteeksi. Minulla on yksi iso ja paha vika: anteeksi antaminen. Väärintehdyt asiat jäävät hiertämään mieltäni kuin pienet kivet. Tämä elämä menee anteeksiantoa opetellessa.

Minulla menee kunnioitus ihmistä kohtaan, joka tekee minulle väärin. En pysty katsomaan häntä ylöspäin enää. Tai en katso häntä samallalailla enää.

Helpotusta!

Hyvää omatuntoa.

Olen sitä mieltä, että oikeaan anteeksi pyytämiseen eivät kuulu mitkään vaatimukset ja oikeutuksen hakemiset. Todellinen anteeksipyyntö on nöyrtymistä myös sen tosiasian edessä, että toisella ei ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi tai edes kuunnella anteeksipyyntöä. 

Mulle se merkitsee sitä, että joku on käyttäytynyt tyhmästi ja harkitsemattomasti,( minä tai joku muu).

Ne ei merkitse nykyään mitään. Ovat vain osa sosiaalista peliä jossa pelataan tykkäyksistä ja huomiosta.

Anteeksipyytämisen idea on minusta siinä, että tunnustaa tehneensä väärin. Ensinnäkin itselleen,  älyää ettei nyt mennyt hyvin. Ja tunnistaa sen, että pitää saattaa se toisenkin tietoon. Vastapuoli sitten käsittelee asian niin kuin hänelle on ominaista. Minä olen paljon parempi antamaan anteeksi kuin pyytämään. Pyydänkin kyllä, mutta anteeksi annan pyytämättäkin. Osansa on silläkin, ettei minua kohtaan ole tehty kovin pahasti koskaan. Voisi tuntua toiselta, jos olisin kohdannut isoja vääryyksiä. 

Oikean ja väärän tiedostaminen.

Jokainen meistä tekee virheitä. Itse olisin valmis antamaan anteeksi monellekin minua loukanneelle, kukaan heistä ei koskaan ole tullut anteeksi pyytämään.

Aidon anteeksipyynnön ymmärrän minäkin niin, että ihminen ilmaisee anteeksi pyytämällä tiedostavansa tehneensä väärin, KATUVANSA tätä tekoa ja haluavansa toimia jatkossa eri tavoin.

Henkilö, joka ”pyytää anteeksi” vain, jotta näyttäisi toisten silmissä paremmalta ihmiseltä, ei pyydä sydämestään anteeksi, vaikka lausuisikin samat sanat, jotka oikea anteeksipyytäjä lausuu.

Samoin jos ”anteeksipyytäjä” vähättelee/mitätöi omaa tekoaan, hän ilmaisee vähättelyllä, ettei oikeastaan pidä tekoaan pahana tai oikeasti vääränä, eikä hänenkään anteeksipyyntönsä silloin ole aito. Esimerkiksi jos Arttu sanoo jotain hieman ajattelematonta, josta Bertta saa kohtuuttoman raivarin ja hakkaa nyrkein Arttua, ja Bertta sanoo lopuksi: ”Anteeks, jos nyt vähän läimäsin, mutta sinä kyllä sanoit tosi törkeesti, että kyllä vähän kantsis miettiä, mitä sanoo mulle.” Jo sana JOS, kertoo siitä, ettei Bertta oikeastaan edes myönnä tekoaan. Kun pyydät anteeksi, käytä sanaa KUN.

— — —

Oikean anteeksi antamisen ymmärrän väärin tehneen ihmisen hyväksymisenä — en väärän teon hyväksymisenä. Eli juurikin niin, kuin joku jo kirjoitti, että ei jää kantamaan kaunaa teosta. Anteeksi antaessa luopuu kostosta (jos nyt on alun perin halunnutkaan kostaa), ja toivoo toiselle hyvää.

Vaikka anteeksi antamisessa onkin kyse armosta väärin tehnyttä kohtaan, on anteeksi antaneella kuitenkin oikeus pyytää asianmukaista vahingonkorvausta. Oikeastaan aidon anteeksipyytäjän pitäisi oma-aloitteisesti tarjoutua korvaamaan aiheuttamansa vahinko. Vähän niin kuin Raamatussa kerrotaan Sakkeuksesta, joka tahtoi maksaa nelinkertaisesti takaisin sen, mitä oli kerännyt tullia liikaa. Tämä siis siinä tilanteessa, kun Jeesus armahti Sakkeuksen (eli ilmeisesti antoi hänelle synnit anteeksi). Juutalaiseen vanhaan lakiin taisi perustua tuo tapa korvata nelinkertaisesti.

— — —

Pohjimmiltaan anteeksiantoprosessissa korjaantuu ihmisten välit. Asioita ja tapahtumia se ei muuksi muuta, ja asiakysymykset tulee käsitellä erikseen. Mutta ihmisten välien korjaantuminen tarkoittaa sitä, että kummallakin on rauha sydämessä ja hyvä tahto toisiaan kohtaan. Tämä on myös perusta sille, että luottamuksen uudelleen rakentaminenkin on periaatteessa mahdollista.

Ja tosiaan anteeksiantaminen ei aina tarkoita luottamuksen välitöntä täydellistä palautumista. Jos Bertta hakkaisi minua, niin en tietenkään päästäisi häntä lähelleni, ja olisin varuillani, eli en heti luottaisi siihen, ettei hän saa enää raivokohtausta, vaikka hän yrittäisikin hillitä itseään. Toisin sanoen parisuhde päättyisi kyllä pahoinpitelyn vuoksi, vaikka anteeksi antaisinkin.

Anteeksi pyytäminen merkitsee minulle sitä, että haluan ilmaista virheeni, katumiseni ja sen että olen tajunnut mitä olenkaan tehnyt ja että en halua satuttaa ketään.  Empatiaa toista kohtaan.  

Anteeksi antaminen puolestaan kertoo, että toinen on valmis sopuun ja asia on käsitelty.

Ainahan teko ei ole tahallinen, mutta silti voi olla anteeksipyytämisen tarve. Tai ehkä kyse on silloin enemmän pahoittelusta. Jos vaikka rikon vahingossa jonkun toiselle kuuluvan esineen, tietysti pyydän anteeksi, mutta sävy on toinen kuin jos olisin tehnyt tahallista vahinkoa. Vahingon anteeksi pyytäminen ja antaminen on helpompaa kuin väärinteon. Vahingon korvaaminen liittyy myös asiaan, tehty vahinko pitää korvata järjellisellä tavalla mikäli mahdollista. Ei ole mahdollista korvata täydelleen vaikka sitä, että rikkoo toisen rakkaan muistoesineen, mutta jollain tavalla pitää pyrkiä korvaamaan. 

Eivät yhtään mitään. Eivät varsinkaan julkiset anteeksipyynnöt, joihin sisältyy "jos" sana.