Kummitädit - ihan syvältä

Minulle siunautui kahdenlaiset kummitädit.

Yksi näistä oli ihana.

Juteltiin Kaijan kanssa elämän tärkeitä juttuja eikä tullut ikinä mieleen, että hän, tai minä ,olisimme olleet muuta kuin hänen hyvän ystävänsä (äitini) ja minun äitini vuoksi kummi ja kummilapsi.

Toinen oli äitini kaveri mutta......
Ritvatäti antoi ymmärtää, että kummius oli syvältä ja perustui vain siihen, että antoi kummilapselleen jouluna lahjaksi marsipaanipossun.

Oli tosi tuskaista vierailla kyselisen Ritvatädin luona. Asui toisella puolella kaupunkia (Helsinki) ensiksi Herttoniemessä ja sitten kamalan kaukana Vuosaaressa, jonne äiti pakotti aina menemään aaton aattona mukana joku idiottimainen omakätisesti valmistettu ompelus.

Käynnit loppuivat siihen kun olin 14. Ritvatäti antoi 10 markkaa käteen ja sanoi: älä tule enää, en välitä ompeluksistasi. Eiköhän nämä 10 markkaa riitä lahjaksi tulevaksi 10 vuodeksi.

No itse asiassa en itsekään välittänyt käydä kiukkuisen rouvan luona. Äiti vaan ihmetteli, miksen enää käynyt tervehtimässä reumasairasta tätiä...

Mitenköhän tämä tuli tänä iltana mieleen....