Milloin olette päästäneet irti raivolla aikuistuvasta teinistä?
Mä olen aina huolehtinut, opastanut, neuvonut ja varjellut, olen odottanut kunnes tulee kotiin, kysellyt välillä onko kaikki ok. Mutta kai se alkaa olla aika päästää merikotka siivilleen, ja lopettaa tämä huolehtiminen. Mä en vain enää jaksa.
Kyseessä siis kotona asuva juuri viikko sitten 18 täyttänyt nuori, jolla hirveä uhma ja menemisen meininki. Kun kysyy missä on, tulee kirosanoja ja miksi kysyt ja sitä rataa. Nyt taas kaverinsa kyydissä jossakin päin pk-seutua, ajetaan kuin päättömät, viestien perusteella oma nuori ainakin humalassa. En usko että kuljettaja on kuitenkaan humalassa.
Ehkä mä nyt vain luovutan. En aio valvoa, suljin jo viestikanavat, olkoot. Tämän nuoren kanssa on käyty näitä helvetillisiä taistoja jo 13-vuotiaasta saakka eikä loppua näy.
Että menköön Kyllä ne kertoo jos jotakin tapahtuu. En vain jaksa enää.
Kommentit (11)
Ilmoita sille, että nyt on kasvatusvastuusi ja elatusvelvollisuutesi loppu. Hommatkoon oman kämpän ja hoitakoon oman elämänsä.
Kyllä se siitä rauhoittuu. Ainoa mikä on nyt hankalaa on tämä korona.
Joka viikonloppuhan tuossa iässä otettiin häppää. Eikö hän mene kohta armeijaan?
Olisin antanut olla ekan p*rseilyn jälkeen jo. Tai tokan, koska se ois osoittanut, ettei henkilö opi mitään. Ei nuorista tarvitse pitää kiinni, sairas asenne sulla. Ei ihme, että lapsesi käyttäytyy huonosti.
Ei kai sitä auta muu kuin toivoa, että osaa huolehtia itsestään. Ei meidän nuoruudessa ollut kännyköitä eli vanhemmilla ei ollut mitään käsitystä missä oltiin. Onneksi.
Tossa ekassa lauseessa ilmenee se miksi se niin raivolla nyt pyristelee eroon.
Me emme ole valvoneet enää täysikäisen kanssa ollenkaan. Ei oikeastaan enää lukioon pääsyn jälkeen.
Hän asuu alakerrassa, oma ulko-ovi. Olemme kyllä sanoneet, että aina voi soittaa jos tarvitsee kyydin yölläkin.
Ylipäätään viestimme että luotamme häneen, että tiedämme että hän on fiksu.
Kyllä tuossa vaiheessa voi jo tuon verran ”luovuttaa” kun lapsi on 18-v. Meillä poika on 17-vuotias ja hänen kanssaan helpotti se kun sovittiin että hän jakaa mulle oman sijaintinsa puhelimella. Minun ei tarvitse koko ajan kysellä missä hän on, ja odotella vastausta jota ei aina heti tule ja pelätä, vaan voin katsoa sijainnin puhelimelta.
Itselleni on suurta kauhua aiheuttanut mopolla ja kevarilla ajo, samoin se, että kaverit saaneet 17-vuotiaana ajokortteja ja ajelevat autolla porukassa. Kaiken lisäksi yksi pojan kaveri kuoli tapaturmaisesti joka aiheutti minulle valtavaa lisäpelkoa oman pojan puolesta. Mutta itse olen huomannut että se jatkuva kyseleminen ärsyttää nuorta ja aiheuttaa kapinareaktioita, ja itselle aiheuttaa pelkoa se kun he eivät vastaa heti, sitä automaattisesti miettii että nyt on jotain sattunut.
Tsemppiä sinulle, ei ole helppoa olla äiti tässäkään vaiheessa. Joskus kun lapset olivat pieniä, mietin että varmaan helppoa ja huoletonta olla isomman lapsen äiti. Kuinka väärässä olinkaan! Pienoinen irti päästäminen helpottaa molempien osapuolten elämää.
Kaikilla muilla on varmasti reippaat opiskelevat nuoret. Ja oikeasti uskon sen. Mulla nyt vain tämä.