Olen kovettanut itseni, mutta haluaisin tuntea

En muista milloin olisin kokenut tunteita. Ehkä kuunnellessani jotain nuoruuden musiikkia 80-luvulta. Minulla on mies ja perhe, mutta en osaa edes sanoa mitä tunnen heitä kohtaan. Kun joku tunteilee, niin pidän sitä tyhmänä tai mietin miksi haluaa tuntea surullisia tai kaihoisia tunteita. Pidän sitä jotenkin hölmönä vaikka samalla mietin miksi en koskaan laske omia tunteitani (en tiedä onko niitä) pintaan. Tuntuu, että minussa on joku kuori ja kylmä sisin, mikä estää tuntemasta mitään.

Tiedostan tämän ja tunnen jollain tavoin ulkopuolisuutta verrattuna ihmisiin, jotka ovat tunteellisia. Hieman jopa halveksin herkkyyttä muissa.