opettivatko vanhempasi sinulle mitään?

Eivät oikeastaan

Ei oikeastaan. Ei minulle ole opetettu kotona edes perus kiitos, ole hyvä, anteeksi ym normaaleja asioita. Koskaan ei kukaan kiittänyt esim ruoasta äitiä. Junttiperhe oltiin kyllä :(

Vaikka mitä. En olisi selvinnyt lukion pitkästä matikasta ilman isäni apua. Koulussamme oli surkea matematiikan opettaja. 

Totta kai.

Äitini mm. opetti minut lukemaan, kun olin 5 vuotta.

Isä opetti monia käytännön taitoja, sekä kannusti lukemaan.

Maatilan töitä opetettiin tekemään n. 10 vuotiaasta saakka.

Kyselin paljon maailman asioista, isä vastasi tietämyksensä rajoissa.

Velka on veli otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Ravinteli on huono pankki.

Käytöstapoja, toisten huomioon ottamista, luonnontuntemusta, luonnon kasvien nimet olen oppinut kotona, kaiken mitä tiedän puutarhan tai viherkasvienhoidosta, öljypolttimen käynnistämisen, autolla ja traktorilla ajon, akun latauksen, perunan keiton, muun ruuanlaiton kyllä opin muualla, siivoamistakin yrittivät, en oppinut. Kirjojen lukemisen, lukutaidon opin koulussa. Ainakin nuo.

Meillä ei koskaan opetettu pyytämään anteeksi. Perheessä oli paljon riitoja, ja mitään ei ikinä sovittu. Olin 25v kun opettelin mieheni kanssa pyytämään ja antamaan anteeksi.

Ilmeisesti opetettiin käyttäytymään, koska vieraat kehuivat meitä hyväkäytöksisiksi.

Opetettiin myös lukemaan ennen koulua.

Osasin kaikki maailman liput ennen kuin olin 4-vuotias. Isäni opetti.

Rohkaistiin harrastuksissa jne.

Opin ruoanlaittoa, käsitöitä, matematiikkaa, biologiaa, historiaa. Polkupyörällä ajon ja luistelun isä opetti myös. 

Kengännauhojen solmimisen ja autolla ajon.

Opettivat, että kotoa ei lähdetä, vaikka kirveellä päähän lyötäisiin. Elin siis lapsuuteni perheväkivallan keskellä, äitini piti itseään oikein sankarina, kun ei koskaan eronnut.

No, välit katkesi siitä aika suit sukkelaan, kun muutin pois kotoa. Enkä ole noudattanut tätä ohjetta.

Vierailija kirjoitti:

Opettivat, että kotoa ei lähdetä, vaikka kirveellä päähän lyötäisiin. Elin siis lapsuuteni perheväkivallan keskellä, äitini piti itseään oikein sankarina, kun ei koskaan eronnut.

No, välit katkesi siitä aika suit sukkelaan, kun muutin pois kotoa. Enkä ole noudattanut tätä ohjetta.

Mutta kuitenkin otit väkivaltaisen puolison?

Opin rakastamaan lukemista ja kaunokirjallisuutta. Äitini luki meille iltasatuja vielä, kun olin yli kymmenvuotias.

Opetettiin käyttäytymään ihmisiksi ja luottamaan siihen että fiksut pärjää aina. Opetettiin tervehtimään tuttuja kylillä. Isä opetti myös työntämään kuulaa, lämmittämään saunan ja soittamaan pianoa. Näillä opeilla olen kivasti pärjännyt.

Käytöstapoja opetettiin. Veljeni oppivat ne, mutta minä en. Isää hävettää vieläkin, kun en osaa jutella vieraitten kanssa vaan vetäydyn aina pois tilanteista, joissa on paljon ihmisiä. Niin ja olen 61-v.