Työkaveri kommentoi ruokiani - hermostuako vai ei?

Anna olla.

"Niin syön, minä pidän tästä ruoasta. Mitä sinä syöt tänään?"

Ei sinun mitään ärähtää tarvitse. Vastaat vaan ystävällisesti "kyllä, taas tätä samaa, ja myös huomenna ja ylihuomenna" ja " ei, en minä ole koskaan mitään muuta syönyt enkä aiokaan syödä".

Minulla oli hieman samanlainen työkaveri, joka tosiaan kommentoi ruokiani ja välillä loukkaavaan sävyyn. Kysyin sitten ihan suoraan kaikkien läsnäollessa että mikä helvetti sinua noin kiinnostaa muiden ruoissa, kun olet koko ajan niistä kyselemässä? Yritti kääntää vitsiksi, mutta kaikki katsoi sitä vihaisesti. Siihen loppui. Luulen, että hän ei ollut varsinaisesti ilkeä, vaan typerä. Ei ymmärtänyt että on rajoja, joita ei ylitetä. Ja ruoka kuuluu yksityisasioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun mitään ärähtää tarvitse. Vastaat vaan ystävällisesti "kyllä, taas tätä samaa, ja myös huomenna ja ylihuomenna" ja " ei, en minä ole koskaan mitään muuta syönyt enkä aiokaan syödä".

No sitten se jatkuu ja jatkuu, koska tämä kyselijä luulee että toinen myötäilee. Mutta jos kysyt suoraan vaikka että mitä helvettiä sinä siinä koko ajan muiden ruoista kyselet, keskity omiisi, niin alkaa mennä paksumpaankin kalloon ettei käytös ole ok.

Toteaisin vaan, että "ruokarauha". Joka.ikinen.kerra.

Vierailija kirjoitti:

Toteaisin vaan, että "ruokarauha". Joka.ikinen.kerra.

Ei auta, jos ihminen ei tajua koko käsitettä. On puhuttava kieltä jota toinen ymmärtää. Eli kirottava ja oltava itse hyökkäävä, niin että kyselijälle tulee pelko persiiseen ja jättää sikseen. Missään nimessä ei tarvitse hyväksyä ruokavalion arvostelua, koska mistä sitä tietää onko siellä vaikka suolistosairauksia tai vastaavia taustalla. Kenenkään työpaikan tomppelin ei tarvitse niistä muistutella typerillä kysymyksillään. Muutenkin kannattaa pitää rajat selvänä, vaikka sitten suorasanaisesti. Jos taas kyselijä on sinänsä kiltti mutta yksinkertainen, voi asian ilmaista nätimmin mutta silloinkin selvästi, että se homma loppuu.

Vedä käkättimeen ja sitten remmiä perseelle kurittomalle. Paljaalle.

Moukkamaista hiukan, mutta tarvitseeko sitä noin hermostua.

Itse olin työpaikalla, jossa söimme usein eväitä yhtä aikaa vanhemman rouvan kanssa. Hänellä oli aina herkullinen annos eilen tehtyä kotiruokaa ja salaatti erikseen. Minulla oli pussinuudeleita. Hän päivitteli nuudeleitani ja minä ihailin hänen ruokaansa, ihan hyvässä hengessä puolin ja toisin.

Yrittäisin itse vastata rauhallisesti, että saisinko syödä rauhassa ilman kommentteja ruuastani. Jokainen syö sitä mitä itse haluaa. Ja että en halua enää kyselyjä ruuastani.

Kannattaa ystävällisesti sanoa, että nyt olet kommentoinut tätä minun samaa ruokaani jo  niin monta kertaa, että voisi jo riittää. En halua kuulla enää yhtään kommenttia ruoistani, puhu vaikka säästä, jos et muuta aihetta keksi.

Pieniruokaisena syön vähän, ja hyvin pärjään töissä. Vanhempi työntekijä kommentoi heti että miksi syöt noin vähän, oletko anorektikko? Olen normaalipainoinen ja kokoinen, en vain yksinkertaisesti jaksa syödä paljoa. En uskaltanut vähäksi aikaa tuoda lounasta töihin tai jääkaappiin kun tämä oli aina kommentoimassa. Herkkä nuori kun olin. Se loppui kun toinen työntekijä (kivempi) sanoi että jokainen syö miten parhaaksi kokee. Tuli puheeksi kun tämä kommentoija alkoi ihmetellä ääneen lounasruokiani. Siihen loppui. Olin uusi työntekijä silloin, nykyisessä paikassa kukaan ei kommentoi toisen ruokia, paitsi jos joku tuo vaihteeksi jotain erikoista. Silloin on kysytty että mitä tuo on, onpa hyvännäköistä tai tuoksuista.