Uupuminen uhkaa..

Lähinnä stressistä pois opettelu voisi auttaa. Viikonloput niin ettei tee yhtään mitään. Valmisruokaa, telkkaria... Viikolla jotain pientä, yhtenä päivänä pyykit ja yhtenä imurointi. Kun on voimia, niin sitten voi taas keksiä viikonloppuihinkin tekemistä.

Täällä kanssa kolmen lapsen äiti,ja lisäksi minulla mies ulkomailla töissä, eli on todella harvoin kotona.

On hyvä, että tiedostat uupumuksen, ja haet ratkaisuja jo nyt, ennen kuin huomaat hysteerisenä itkeväsi pyykkivuoren keskellä. Itse olen tietoisesti pyrkinyt estämään uupumista ottamalla vähän rennommin.

Mua auttavat toiset ihmiset. Toisten seura. Näkee vään muidenkin elämää ja erilaisia tilanteita, niin osaa suhteuttaa asioita ja olla itselle armollinen. Henkireikä on myös hieman muista aikasempi aamuherääminen, jolloin saa rauhassa meikata ja nauttia kahvista. Elämä ei voi olla pelkkää suorittamista. Mie olen viime aikoina pysähtynyt miettimään, mitä minä pidin lapsena tärkeänä, eikä mua tainnut huolettaa, oliko meillä pientä epäjärjestystä vai ei.

Hellitä hyvä ihminen. Jos uupuminen uhkaa, niin silloin ei tarvitse siivota hiki hatussa. Älä suorita, vaan rentoudu viikonloppuna. Ei se ole niin vaarallista, jos teet vain olennaiset hommat, eli huolehdit lapsista ja hankit ruokaa pöytään. Meidän taloudessa on kaksi työssäkäyvää, ja välillä lattia on likainen ja tavaroita joka puolella. Aivan sama, sitten siivotaan kun jaksetaan. Mielummin painelen jumpalle, päiväunille tai ulos lapsien kanssa, jos tunnen olevani väsynyt.

Liika on liikaa, lastenhoidon, työn ja arjen pyörittämisessäkin! Ei me ihmiset olla koneita. Eivät äiditkään vaikka välillä niin luulevatkin. ;)



Hoitajia kehiin teille sinne ja sinulle ehdottomasti OMAA AIKAA tehdä jotain erossa perheestä ja lapsista. Ja mielellään säännöllisesti, esim. säännölliset jumppatuokiot salilla, tapaamiset kavereiden kanssa, joku uusi harrastus jne.



Tiedän tunteen, olen monesti uupumispisteessä pienten lasten kanssa. Takki tyhjenee siinä äkkiä kun antaa koko ajan. Ja sitten on välillä niin väsy että pinna kiristyy ja tulee rähistyä lapsillekin. Se taas lisää jo ennestään syyllisyyden taakoittamaa äitiä kun töissäkin pitää käydä ja tuntuu että yhdestä ihmisestä ei riitä kaikkeen.



Voimia sinulle ja muille uupuneille äideille! Tiedän tunteen. Ja olen oppinut kantapään kautta olemaan terveellä tavalla itsekäs ja ottamaan omaa aikaa, sillä siitä saa sitten koko perhe hyvää kun äiti on kunnossa.

vuosi sitten kun töissä oli rankkaa ja pienten lasten kanssa omat haasteensa. Olin iltaisin kuolemanväsynyt, mutta viimeistään kolmelta heräsin pää täynnä jonninjoutavia työ- ja kotiasioita. Puhuin asiasta ensin yhdelle uupumuksen kokeneelle kaverille ja sitten pomolleni. Pidin vähän lomaa ja pomon kanssa katsottiin töitäni tärkeysjärjestykseen.



Käytin lomaani ihan nukkumiseen eli nukuin pitkät yöunet ja torkahtelin pitkin päivää. Jostain sitä unta riitti! Viikon loman jälkeen jaksoin jo pohtia töitäni ja pistin niitä vähän uuteen järkkään. Aloin tehdä töitä kellon mukaan, en työmäärän. Aloin ulkoilla ja liikkua ja katsoa mitä syön. Suklaa yms. mihin olin turvautunut, vaan lisäsi huonoa oloa... Välillä itkin, koska ajattelin, että en ikinä selviä ilman monen kuukauden sairaslomaa tms, mutta välillä taas tuntui, että asiat järjestyy. Hulluinta oli se, että miehelleni puhuin asiasta viimeisenä, oikeastaan sitten kun asiat alkoivat selkiintyä...!



Sinuna puhuisin töissä ja kotona asiasta. Karsisin ekana kotitöistä ja ottaisin siinä mielessä rennommin. Tavallaan sekamelska lisää stressiä, mutta ehkä olisi aika opetella katsomaan sormien läpi?



Burnoutin läpikäynyt kaverini sanoi, että kannattaa puuttua ajoissa. Itse hän sinnitteli kunnes eräänä aamuna vaan romahti eteisen lattialle, eikä pystynyt kuin itkemään.

Sitten on vielä nämä ulkoa tulevat paineet, jos yrittää löysätä ottaa itselle vähän aikaa. Niin se kostautuu moninkertaisena. Tuntuu että joko puolelta tulee komentteja miksi jotain asiaa ole tehty. Lapset kyselee miksen leiki, leivo, vie sinne ja tänne. Vaikka viikonlopun on juuri yrittänyt tehdä sitä kaikkea ja samalla ulkoiluttanut koiran, pesyt pyykkiä, laittanut ruokakaa, ja raivannut sen sata kertaa huushollia. Auttanut miestä ulkohommissa jne.. Tää homma vaan kaatuu, rahat saa miettiä tosi tarkkaan että saa ostettua lapsille mitä ne milloinkin tarvitsevat. Nykyisin on täytynyt luopua omalta osalta jo kirppisostoksistakin..



T. ap

että "En jaksa!"



Ei se niin vaarallista ole. Joskus makasin lauantain sohvalla ja sanoin miehellekin, että ruokaa ei sitten tarjoilla, koska en jaksa tehdä. Meni sillekin aika pian perille, että jotain tarttis tehdä!



Mä olen opetellut pois huonosta omastatunnosta: ei ole minun tehtäväni yksin huolehtia tämän perheen hyvinvoinnista ja muiden onnellisuudesta. Muistan hyvin omasta lapsuudestani suorittaja-äitini, joka teki asioita kireällä ilmeellä, koska näin kuuluu tehdä. Ennemmin otan itselleni joskus aikaa ja teen sitten lasten kanssa sen minkä teen innolla ja onnellisena!

Ne on tottuneet hyvään eikä tajua miten paljon olet antanut.

Olet ap niin kuin minä aikoinaan. Ennen kun opin tärkeän sanan "EI". Opin vetämään rajaa muille enkä ollut aina kaikkien käytössä ja valmiina toimimaan kun joku vähänkin inahti. Se on ollut oleellisen tärkeää tuon uupumisen kannalta, sitä ennen uuvuin säännöllisin väliajoin ja jouduin aina tekemään töitä että sain itseni jaloilleni takaisin. Nyt ei enää ole tullut näitä aikoja ja elämä on ihanaa!

voisko miehesi viedä lapsiasi sinne mihin he haluavat vaikkapa kerran viikossa? voisit huilata ja tehdä jotain omaa esim. juuri silloin.



kahden lapsen äitinä ja reissumiehen vaimona kaipaan ihan omia juttuja joihin pääsen miehen kotona ollessa ihan säännöllisesti!

Sitä kieltäytymistä pitää kyllä itse opetella. Ja samoin ihan tärkeysjärjestystä. En tiedä millaisia töitä teet, mutta yritä tehdä työt tehokkaasti niin, että saat tärkeimmät tehtyä työaikana ja sitten lähdet kotiin. Kukaan ei saa kaikkea tehtyä, aina jää jotain tekemättä. Niiden vähemmän tärkeiden kohdalla aika tekee tehtävänsä. Joko ne kiireellistyvät tai sitten häviävät mappi öö:hön.



Jos työtä on liikaa, niin se ei ole sinun ongelma. Se tarkoittaa vain, että sinulla on huono esimies, joka ei saa töitä järjestettyä ja resursoitua. Älä ota suurempaa vastuuta kuin sinulla oikeasti on. Sinä teet työtäsi vain työaikasi puitteissa, loppu on johdon ongelma.



Kotona sitten: sielläkin voi miettiä kumpi on tärkeämpää. Lattioiden pesu vai lasten kanssa ajan vietto. Kumpi on tärkeämpää: vessan pesu vai satujen lukeminen.



Päätä kotona, että tänään teen vaikka 2 h kotitöitä. Mitä ei siinä ajassa saa tehtyä, jää tekemättä.



Rahahuolet ovat stresaavia. Jos teillä nuukaillaan jo perustarpeista (et osta itsellesi vaatteita enää kirppikseltäkään), olisiko syytä miettiä radikaaleja ratkaisuja eli asumiskustannusten pienentämistä.