Lopetin terapian useamman vuoden jälkeen

Vointi on kohtuullisen stabiili, mutta kaikkien keskustelujen, oman ajatustyön ja asioiden läpikäynnin jälkeen olen tullut tulokseen, etten halua enää asettaa tavoitteita. Suomeksi: haluan kuolla. En aktiivisesti, toimien, mutta hyvin vahvana sisäisenä tietona ja ihan hyvällä mielin. Tuhlaisin ammattilaisen aikaa jos jatkaisin, koska terapiassa on kuitenkin tarkoitus mennä eteenpäin _elämässä_, ei jättäytyä kyydistä. Onko kukaan muu tullut tällaiseen lopputulemaan?