Vauvaperhe ja masentunut puoliso - mitä tehdä?
Perheessämme taaperoikää lähestyvä vauva ja mielestäni puolisoni kärsii masennuksesta, joka alkoi vauvan syntymän jälkeen. Puolison olo pahentunut niin, ettei kykene enää juuri lainkaan kotitöihin, väsyy herkästi. Puoliso on vetäytynyt, äreä, ilkeilee, ei halua viettää yhteistä aikaa, ei halua seksiä ja istuu töiden jälkeen vain illat koneella. Mielenkiinto kaikkeen on kadonnut, kokee lapsiperhe-elämän kamalana. Ei jaksaisi viettää aikaa vauvankaan kanssa. Kotityöt ja vauvan hoito jääneet liki 100% minulle, puoliso ei ole tähän reagoinut, vaikka olen pyytänyt tasaveroisempaa jakoa. Puoliso ei ole oma itsensä. Puoliso ei ole minkään hoidon piirissä, ei ole diagnoosia eikä masennuslääkitystä.
Tilanne on kestämätön. Ilmapiiri kotona on puolison läsnäollessa todella kurja ja olen liki yksin vastuussa kotitöistä ja lapsesta. Voiko puolisoa painostaa hakeutumaan avun piiriin? Kaipaisin vinkkejä myös, miten jaksaa lapsiperhearkea masentuneen puolison kanssa?
Ap
P.S. Ethän tule kommentoimaan, että itse puolisosi valitsit ja eroa. Kuka tahansa voi sairastua masennukseen ja puolisoni ei ole normaalisti tällainen. Haluan olla puolisoni rinnalla ja toivon, että hän paranisi.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
mies hoitoon. neuvolasta saatte apua, pääsee psykologille.
ei ole reilua, jos jäät yksin vastuuseen kaikesta.
masennus ei ole mikään pysyvä vapaudut vastuista -passi.
Mun on pakko kysyä, että sanoisitko näin, jos masentunut olisi äiti?
Jos puoliso ei suostu hoitoon, ero olisi varteenotettava vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies hoitoon. neuvolasta saatte apua, pääsee psykologille.
ei ole reilua, jos jäät yksin vastuuseen kaikesta.
masennus ei ole mikään pysyvä vapaudut vastuista -passi.
Mun on pakko kysyä, että sanoisitko näin, jos masentunut olisi äiti?
kyllä. lapsen etu, että vanhempi saa apua ja kykenee olemaan parempi vanhempi ja puoliso.
Vierailija kirjoitti:
mies hoitoon. neuvolasta saatte apua, pääsee psykologille.
ei ole reilua, jos jäät yksin vastuuseen kaikesta.
masennus ei ole mikään pysyvä vapaudut vastuista -passi.
Missä lukee, että mies?
Halusiko mies oikeasti lapsia? Ehkä katuu nyt päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
mies hoitoon. neuvolasta saatte apua, pääsee psykologille.
ei ole reilua, jos jäät yksin vastuuseen kaikesta.
masennus ei ole mikään pysyvä vapaudut vastuista -passi.
Neuvolasta tehdään lasu. Kannattaa hakea apua muualta ja mainita lapsista vasta terapeutille niin riski lasuun laskee.
Onko teillä tukiverkkoja? Yritä saada jostain apua arkeen tai mene siitä, mistä aita on matalin. Osta valmisruokia, vauvalle pilttejä ja pidennä siivousväliä. Kaikki ylimääräiset työt pois, jotta saisit levätä jossain välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies hoitoon. neuvolasta saatte apua, pääsee psykologille.
ei ole reilua, jos jäät yksin vastuuseen kaikesta.
masennus ei ole mikään pysyvä vapaudut vastuista -passi.
Mun on pakko kysyä, että sanoisitko näin, jos masentunut olisi äiti?
Olen eri henkilö. Mutta kyllä sen pitäisi noin mennä oli siinä tilanteessa kumpi tahansa.
Meillä masennuin minä eli äiti. Mies suunnilleen pakkoraahasi mut hakemaan apua ja onneksi raahasi. Sain ammattiapua, lääkkeet, diagnoosin ja elämä pikkuhiljaa helpottui. Helppoa se ei vieläkään ole, loppuelämän diagnoosi ja lääkkeet. Mutta hyvään suuntaan. Ei ole oikeen puolisoa ja lapsia kohtaan jos ei hae apua, siitä kärsii koko perhe. Puoliso ei ole yksin vastuussa koko perheestä ja toisesta aikuisesta!!
Lääkäriin. Jossei suostu, masennus saattaa pahentua entisestään ja sinä ja lapsikin joudutte kärsimään.
Puolisolle apua ja sinulle tukea. Neuvolan tai lääkärin kautta eteenpäin.
Sinäkin tarvitset tukea. Onko joku, jonka kanssa voit puhua perheenne tilanteesta? Ja kuten joku jo aiemmin sanoi, niin arkeen apuja. Voisiko joku läheinen joskus auttaa, viedä vauvan vaunulenkille tai tulla sinulle juttuseuraksi?
Muista, että puolison sairaus ei määritä sinun ja vauvan elämää täysin. Teillä saa ja voi olla harrastuksia, voitte nähdä läheisiä jne.
Toisille lapsiperhearki ei sovi. Vaikka luulee haluavansa lasta, voi lapsiarki lyödä täysin vasten kasvoja jos ei ole ennen lasten hankkimista osannut todella sisäistää mitä se vaatii.
Minulle kävi vähän samoin. Kumppani masentui ja alkoi käymään terapiassa. Jonkun ajan kuluttua kumppanini otti eron ja elää nyt lapsetonta elämää uuden kumppaninsa kanssa sanoen nyt olevansa onnellinen. Lasta näkee silloin tällöin.
Olen nainen ja minulle haettiin synnytyksen jälkeiseen masennukseen apua. Mies katsoi lasta, kun kävin viikottain psykologin juttusilla. Meni kuukausia, mutta auttoi. Mies otti myös koppia enemmän kodista ja vauvasta niin paljon kuin töiltään pystyi. Nyt olen toimintakuntoinen ja koen, että todella tarvitsin apua. Mies onneksi jaksoi ottaa vastuuta, kun minä en jaksanut.
Olet hyvä vanhempi, kun pidät huolta puolisosta ja vauvasta noin <3
Ei neuvolaan tai julkiselle puolelle. Joutuu vain lasun hampaisiin.
Anna lapsi pois, koska lapsi tuhoaa helposti parishuhteen. Lastenteosta pitäisi pidättäytyä jatkossa, koska lapsia on muutenkin liikaa kuormittamassa ilmastoa ja ympäristöä.
Halusiko hän lapsen? Mitä tarkoitusta varten?
Miksi täällä neuvotaan välttämään lasua? Jos toinen vanhemmista on toimintakyvytön eikä suostu vastaanottamaan apua ni eikös se oo lasun paikka?
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä neuvotaan välttämään lasua? Jos toinen vanhemmista on toimintakyvytön eikä suostu vastaanottamaan apua ni eikös se oo lasun paikka?
Mitä se lasu sinun mielestäsi auttaa? Kuormittaa lisää ja aiheuttaa avioeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä
neuvotaan välttämään lasua? Jos toinen vanhemmista on toimintakyvytön eikä suostu vastaanottamaan apua ni eikös se oo lasun paikka?
Mitä se lasu sinun mielestäsi auttaa? Kuormittaa lisää ja aiheuttaa avioeron.
Olis ehkä kiva jos joku ajattelis/suojelus sitä lastakin? Mulle ihan sama, heittäkää vaikka roskiin, mutta paskaa vanhemmuuttahan toi on. Se siitä mantrasta, että lapsen etu on tärkein.
Ehkä olen tiukkis, mutta musta avioliittoon tai lapsiperhe-elämään kuuluu se, että kumppanit pyrkivät saamaan itsensä kuntoon tuollaisessa tilanteessa. Masennus on sairaus, mutta siihenkin on hoitokeinoja. Ei ole mielestäni ok, että perheessä jompikumpi aikuinen masennuksen takia jättäytyy noin pitkäksi aikaa sivuun perhe-elämästä. Siinähän uupuu ja masentuu toinenkin, kun jää yksin.
mies hoitoon. neuvolasta saatte apua, pääsee psykologille.
ei ole reilua, jos jäät yksin vastuuseen kaikesta.
masennus ei ole mikään pysyvä vapaudut vastuista -passi.