Huonoimmat/sopimattomimmat vauvasi/lapsesi saamat lahjat -peukutusketju

väärän ikäiselle tarkoitetut lahjat. kaiken suuhunsa laittanut taaperoikää lähestynyt esikoinen sai mm. pieniä helmiä sisältäneen askartelusetin.

Nuo vaatekokoasiat on aina vähän ongelmia. Moni katsoo lahjavaatteen koon jostain netin kokotaulukosta, mutta itsellä on ollut keskimääräistä isommat vauvat, joten osa vaatelahjoista on aina liian pieniä tai juuri ja juuri vielä päälle meneviä, vaikka vaatteen kokolapussa lukeekin oikea ikä. Kysykää siis toivottu koko vanhemmilta ennen vaatteen ostoa.

Helppo vastata: Kaikki supervaikeasti puettavat ja epäkäytännölliset vaatteet, joita valitettavasti löytyi usein kauppojen alennusmyynneistä kun eivät muille olleet kelvanneet. Kyllä ketutti vauva-aikana, kun meille kärrättiin vauvanvaatteita, jotka olivat hankalia, vetoketjujen sijaan paljon nappeja/nauhoja yms ja epäkäytännöllisiä, kestivät vain käsinpesua. Siinä kiireessä oli kiva ryhtyä käsin pyykkäämään, kun kunnon vaatteet sai heittää kuudenkympin pesuun. Mieluummin maksettiin itse pari euroa enemmän ja hankittiin käytännöllisiä, helppoja ja kestäviä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Nuo vaatekokoasiat on aina vähän ongelmia. Moni katsoo lahjavaatteen koon jostain netin kokotaulukosta, mutta itsellä on ollut keskimääräistä isommat vauvat, joten osa vaatelahjoista on aina liian pieniä tai juuri ja juuri vielä päälle meneviä, vaikka vaatteen kokolapussa lukeekin oikea ikä. Kysykää siis toivottu koko vanhemmilta ennen vaatteen ostoa.

miksi ei suoraan ostaisi sitä isompaa kokoa? ei vauvalle vaikka kannata viedä koon 56 bodya. vie suosiolla vaikka 68, niin mahtuu myöhemmin päälle.

Oon varmaan ihan hirveä snobi, mutta kaikki selvästi kuluneet kirppislelut: tahraiset pehmolelut, kuluneet muovilelut ja vastaavat. Kirppiksiltä voi tehdä hyviäkin löytöjä, mutta en yhtään tykännyt noista kuluneista tavaroista ja siivosinkin ne yleensä aika äkkiä pois käytöstä. Kaupasta saa parilla eurolla vaikka värityskirjan, jos jotain haluaa lahjaksi antaa.

Suklaapatukka joululahjaksi puolivuotiaalle.

5 vuotiaalle annettu vauvojen junarata. Tää piti kylöä mennä niin, että serkku 1 v: piti saada tuo junarata ja 5 v:n pitä saada serkulle annettu iso paloauto. Mutta anoppi meni vaihtamaan isoenon antamat lahjat keskenään, koska halusi antaa suosikki lapsenlapselle omasta mielestään paremman joululahjan. No se meni sitten niin, että paloauto oli 1 v:lle liian iso joten molemmat lahjat meni hukkaan. Harmittaa vaan oman pojan puolesta, kun ois varmasti ollut mieluinen lahja se paloauto.

aloitusviestin alapeukuttajista pienet vaatteet on hyvä lahjaidea :DDDD

Vierailija kirjoitti:

Suklaapatukka joululahjaksi puolivuotiaalle.

Ihanan iso määrä suklaata ruumiinkokoon suhteutettuna. Sama kuin aikuiselle sellainen jätti-Toblerone.

4 kk:n ikäiselle lahjaksi paristoilla toiminut interaktiivinen pehmolelu. lapsi oli iässä, jolloin laittoi kaiken suuhunsa.

Lahjat, joiden ehdottomasti vaadittiin tulevan käyttöön mutta ei etukäteen kysytä, tarvitaanko tällaista tavaraa tai ostetaan sellainen kielloista huolimatta. Nimimerkillä saatiin anopilta lahjaksi kaksi erilaista talvihaalaria vauvalle, vaikka sanottiin jo etukäteen että äitiyspakkauksen haalari käy ja ei tarvita toista. Ja sitten tietysti loukkaannutaan, jos ei noita haalareita käytetä.

Hirvittää jo, mitä lahjoja saadaan lapsen kasvaessa...

Viisivuotias sai lahjaksi tuhannen palan palapelin. Meidän lapsi ei ole koskaan oikein innostunut kokoamaan palapelejä, niin sata palaakin olisi varmaan jo haastava. Jollekin toiselle viisivuotiaalle olisi voinut ollakin sopiva, samanikäinen kummipoika ainakin on innokas kokomaan ja tekee isojakin jo.

Kaikki käytetyt jutut, jotka kuuluisi jo kulumisasteensa puolesta jo roskiin. En tajua, miksi ihmiset kiikuttavat niitä lahjaksi.

Sen verran oon viisastunut, että en ota enää vastaan mitään "tää oli mulla 80-luvun lopulla" tavaraa tai ties kuinka monella kiertänyttä tavaraa.

3v tyttöni toivoi nukkea ja sai. Anoppi oli ostanut tummaihoisen nuken, joka päästi äänekkään ja räkättävän naurun kun otti tutin pois suusta. Oli oikeesti kuin jostain kauhufilmistä. Tyttö pelästyi sitä ihan kamalasti ja nukke lähti meiltä aika nopeesti.

up

Maailmassa on nykyään paljon negatiivisuutta.

Täällä on paljon ketjuja joissa kysytään karmeimpia lahjoja, karmeinta anoppia, karmeinta työkaveria ja kaikkea mahdollista. Yleensä ketju päätyy vain siihen, että siinä haukutaan inhokki-ihmisiä.

Perustakaas ketju jossa etsitään lahjoja tietynikäisille lapsille, ja saa peukuttaa sopiiko vai ei sovi sen ikäiselle, niin joulun alla siitä olisi hyötyä.

Ja tämän kirjoitin vain, koska olen tällä hetkellä kyllästynyt ihmisiin, ja kaikkeen paskan jauhamiseen selän takana.

Kukaan ei ole maininnut:

Kaikki kovaääniset lelusoittimet, koskettimet, rummut, tamburiinit. Tarvitaan iso talo tai äänieristetty huone, missä näitä voisi paukutella rauhassa. Hermo menee mekkalaan ja ei ole kiva olla kieltämässä lasta ilmaisemasta itseään. 

Olen yleensä ollut kiitollinen kaikesta, mutta äitini oli teetättänyt varta vasten esikoiselle neulovalla tutullaan setin Setti oli tehty pullealle vauvalle, omani oli hoikka ja lisäksi lanka oli kutisevaa. Valitettavasti sitä ei voinut lainkaan käyttää, mutta en raskinut sitä sanoa koskaan. Neulejälkikään ei sellaista ollut, että itse olisin viitsinyt myytäväksi tehdä, ehkä se siksi olikin niin leveä, kun neulojan käsiala oli tosi löysää. 

Pahinta on minustakin ollut käytettyjen vaatteiden kippaaminen toisten riesaksi "lahjana". Mieheni vanhemmat eivät ole koskaan ostaneet meidän lapsille mitään uutta, vaan kaivavat varastoistaan rikkinäisiä ja ruokatahraisia vaatteita, jotka ovat olleet heidän pojillaan (eli miehelläni ja hänen veljellään) vauvana ja lapsena. Vaatteet ovat aivan venyneitä ja vanuneita, potkuhousuista oli leikattu varpaankärjet pois jne. Joka kerta kiitän ja heitän surutta roskiin. Mieheni vanhemmat ovat äärimmäisen pihejä, niinkuin arvata saattaa.

Hevisaruskitara joka piti niin kovaa ääntä että minäkin, vanha  hevari, pidin korviani! Olin varma että saadaan kuulovaurio koko sakki :O  Lapsi oli 4v. Aika äkkiä se kitara sitten mystisesti katosi.. puolustuksesi voin sanoa, että parin päivän innokkaan  rämpyttelyn jälkeen lapsenkin mielenkiinto sammui.