Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen ”vanhuus” pelottaa ja ahdistaa
30.11.2021 |
Havahtunut vasta kunnolla ajattelemaan, kun puolisolla vakavan sairauden uhka päällä. Entäpä jos hän menehtyy? Sitten ei ole muita läheisiä, kuin jo iäkäs äitini. Hänkin saattaa lähteä tästä maailmasta käytännössä milloin tahansa. Jotenkin kait tuudittauduin siihen, että olisimme mieheni kanssa yhdessä vanhanakin. Hänkin on minua 15 vuotta vanhempi jo muutoinkin. Minulla ei ole sisaruksia, ei lapsia, eikä läheisiä sukulaisia. Ei ystäviä. Ei työkavereita. Joo, tietysti voi ajatella, että jos mieheni menehtyy niin voi tulla uusi parisuhde ja sitä kautta joku elämään, mutta näin periaatteessa taitaa olla melko yksinäinen tulevaisuus edessä sitten jos puoliso menehtyy ja äitikin joku päivä. Olen itse 44v ja vasta havahtunut ajattelemaan nyt mieheni terveydentilanteen myötä tätä asiaa. Onko muita yhtä ”yksinäisiä” olemassa?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuntuukin laskelmoivalta ajatukselta, niin kyllä se vain niin on, että se lasten tekeminen tähän maailmaan auttaa. En ole yksin kun on jälkikasvua ja hyvät välit. Ei, että sitä näin tietoisesti ajattelee, kun se suvunjatjamisvietti on ajankohtainen - en minä ainakaan ajatellut - mutta suora seuraus se on.
Se auttaa myös, että pitää yllä ystävyyssuhteita, hyviä välejä sukulaisiin ja työkavereihin, osallistuu sosiaaliseen toimintaan. Jos vapaaehtoisesti eristää itsensä yhteiskunnasta, silloin ei pidä ihmetellä yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sä nyt alle 5-kymppisenä löydät uuden miehen, kun tiedän monia jotka on löytäneet vielä 7-kymppisenäkin.
Miten sulla ei ole ystäviä? Kyllä niitä voi hankkia vielä vanhenpanakin. Aloita vaikka joku uus harrastus, jossa näkee muitakin ihmisiä.
Olen 60, ilman sukulaisia, lapsia, miestä, yrittäjä ilman työtovereita, mutta mutta, suunnitelmia on ihanaan "yksinäiseen vanhuuteen".
Olen ajatellut miten olen erikoisasemassa moniin muihin verrattuna, että yhä edelleen voin elä haluamaani elämää omaehtoisesti, ilman huolia vastuista läheisistä.
Koska olen ollut "yksin" niin onneksi on hiukan säästöjäkin ja ajattelin eläkkeelle lähdön myötä asua osan vuotta tropiikissa lämpimässä ja yhteisössä jossa on kaikenikäisiä ihmisiä, työtä, aktiivinen ajankäyttö, tervellinen päihteetön ja positiivinen ilmapiiri eikä maksa kuin muutaman sata euroa kuussa koko hoito. Näitä on ympari erityisesti Aasiassa.
Odotan innolla vanhenemista, toivottavasti vaan pysyn terveena, jos Luoja suo.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuntuukin laskelmoivalta ajatukselta, niin kyllä se vain niin on, että se lasten tekeminen tähän maailmaan auttaa. En ole yksin kun on jälkikasvua ja hyvät välit. Ei, että sitä näin tietoisesti ajattelee, kun se suvunjatjamisvietti on ajankohtainen - en minä ainakaan ajatellut - mutta suora seuraus se on.
Eipä tuon varaan voi laskea. Lapset voivat kuolla ennen vanhempiaan, tai muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa. Itsekin lasken enemmän ystävien varaan. Esim. hyvä ystäväni sai aivoinfarktin, ja palasi kotiinsa asumaan sairaalan ja kuntoutuksen jälkeen. Hänen lapsensa asuvat kaukana, toinen Suomessa n. 700 kilometrin päässä, ja toinen ulkomailla viiden tunnin lentomatkan päässä. Toki he pitävät puhelimella yhteyttä, mutta molemmilla on oma elämänsä, eivätkä he tuosta noin vaan pääse apuun. Minä ja pari muuta ystävää autamme tätä aivoinfarktin saanutta käytännön asioissa viikoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havahtunut parisuhteessa ajatukseen että entä jos puoliso menehtyy? Totta kai puoliso menehtyy ennen pitkää. Kaikki ihmiset kuolevat, sinäkin, minäkin. Vai aikooko ap kuolla itse ensin?
Mistä näitä tolloja sikiää.
Hirvittävän itsekäs ihminen olet, ap. En kerro miksi, yritä edes se tajuta itse. Säälin puolisoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ajattele tulevaisuuttasi nyt. Elä tätä päivää onnellisena ja kiitollisena kaikesta mistä voit vain kiitollinen olla. Se on oikea tapa elää. Usko hyvään tulevaisuuteen. Niin käy kuin uskot.
Sen siitä saa, kun ottaa noin paljon vanhemman ukon. Pahimmassa tapauksessa saat omaishoitaa vanhaa kääkkää vetreässä keski-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostanpa tätä ketjua kun katsoin taas ruudusta Arman Pohjantähden alla 4 kauden 1. jakson Kotihoito: yksinäinen vanhuus. https://www.ruutu.fi/video/3467300
Kyllä herättelee. Jo ennen koronaa ollut paljon yksinäisyyttä, nykyistä tilannetta ei varmasti edes tiedetä.
Näkymiä millaista on yksinäisillä vanhuksilla joille kotihoito ainoa kontakti ulkomaailmaan. Miten saataisiin lisää yhteisöllisyyttä? Jokainen voisi osaltaan huolehtia vanhoista sukulaisista, naapureista ja tuttavista.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sä nyt alle 5-kymppisenä löydät uuden miehen, kun tiedän monia jotka on löytäneet vielä 7-kymppisenäkin.
Turha ylensäkin elämässä ajtella kuolemaa ja pelätä etukäten yksinäisyys. Eilinen on mennyt huominen ei tullut. Elä päivä kerralla hyvin.Koskaan et tiedä vaikka itse kuolet täysi terveenä vaikka heti!Turhista murheista ja toisten sairauksia kantaessa taakaa,huolta , oma sydämesi teke tepposen : Saat sydis ja se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 60, ilman sukulaisia, lapsia, miestä, yrittäjä ilman työtovereita, mutta mutta, suunnitelmia on ihanaan "yksinäiseen vanhuuteen".
Olen ajatellut miten olen erikoisasemassa moniin muihin verrattuna, että yhä edelleen voin elä haluamaani elämää omaehtoisesti, ilman huolia vastuista läheisistä.
Koska olen ollut "yksin" niin onneksi on hiukan säästöjäkin ja ajattelin eläkkeelle lähdön myötä asua osan vuotta tropiikissa lämpimässä ja yhteisössä jossa on kaikenikäisiä ihmisiä, työtä, aktiivinen ajankäyttö, tervellinen päihteetön ja positiivinen ilmapiiri eikä maksa kuin muutaman sata euroa kuussa koko hoito. Näitä on ympari erityisesti Aasiassa.
Odotan innolla vanhenemista, toivottavasti vaan pysyn terveena, jos Luoja suo.
Vaikka pysyisit ns terveenäkin, ikääntyminen tuo tullessaan omat juttunsa. Haaveet on parasta yrittää toteuttaa, kun on vielä "nuori ja terve"; tropiikissakin on mukavampaa, kun vuosia on vähemmän harteilla.
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävän itsekäs ihminen olet, ap. En kerro miksi, yritä edes se tajuta itse. Säälin puolisoasi.
Miten niin? Tuskin se puolison kuullen vain itseään murehtii. Ja toisekseen kuolleet eivät ole yksinäisiä eivätkä kärsi, sen sijaan ap:lla voi pahimmillaan olla jopa 50 v yksinäisyyttä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla ei ole ystäviä? Kyllä niitä voi hankkia vielä vanhenpanakin. Aloita vaikka joku uus harrastus, jossa näkee muitakin ihmisiä.
Suomalaisesta saa ystävän vai? Täälläkin on niin ystävällistä porukkaa että rakkauden ja yhteisöllisyyden voi suorastaan aistia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuntuukin laskelmoivalta ajatukselta, niin kyllä se vain niin on, että se lasten tekeminen tähän maailmaan auttaa. En ole yksin kun on jälkikasvua ja hyvät välit. Ei, että sitä näin tietoisesti ajattelee, kun se suvunjatjamisvietti on ajankohtainen - en minä ainakaan ajatellut - mutta suora seuraus se on.
Lapset voi aikuistuessaan muuttaa ulkomaille, tai syntyä sekopäinä.
Ei heitä vanhuudenturvaksi tehdä, siis itsekkäästi siksi ettei tarvi olla yksin vanhana.
Tuollaista katkeraa angstia tulee velatädeiltä.
Mulla on kuolinapteekki, ja se todellakin helpottaa ahdistusta 🤷🏻♀️
Vaikka tuntuukin laskelmoivalta ajatukselta, niin kyllä se vain niin on, että se lasten tekeminen tähän maailmaan auttaa. En ole yksin kun on jälkikasvua ja hyvät välit. Ei, että sitä näin tietoisesti ajattelee, kun se suvunjatjamisvietti on ajankohtainen - en minä ainakaan ajatellut - mutta suora seuraus se on.