Miksi jotkut katsovat "ystäviltä" ja jopa puolisolta outoa käytöstä lopettamatta suhdetta?
Täällä moni valittaa, että ystävä on ilkeä, ghostailee, ei iloitse toisen iloista ja niin edelleen. Ja puolisoista vasta onkin tarinoita, milloin he ovat mustasukkaisia, milloin haukkuvat maan rakoon, milloin muuten vain tuittuilevat.
Miksi henkilöt eivät vain hankkiudu tuollaisista ystävistä ja puolisoista eroon? Eihän tuollainen ole kivaa elämää.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei olisi enää ystäviä. Kun on elämänkokemusta niin oppii että ihan kaikissa on huonot puolensa.
Minusta antamani esimerkit ovat niin pahoja, että niiden vallitessa ihmissuhteessa se pitää lopettaa. Huonoja päiviä voi olla kaikilla, mutta kivahdus on eri asia kuin jatkuva, inhottava ilkeily. ap
Kun aloituksessa oli mainittu parisuhde (puolisosta eroon) niin useinkin ihmeen kauan siedetään väkivaltaakin parisuhteessa.
Pitää punnita tarkkaan mitä voi sietää ja mitä ei kannata sietää. Myrkylliset ihmiset kannattaisi karsia lähipiiristä olen siitä samaa mieltä. Ne tietty kostaa sen jotenkin tai yrittää ainakin.
Jotkut eivät osaa arvostaa itseään. Sietävät kurjaa käytöstä, koska kuvittelevat, että ovat ansainneet sen ja vähättelevät asioita ulospäin, mutta sisältä ovat ihan rikki. Esimerkiksi se ilkeä kumppani voi olla mestari manipuloija ja tietää miten saa herkemmän ihmisen tanssimaan pillinsä mukaan.
Jotkut naiset hyväksyvät jopa sen ettei mies pane häntä peppuun.
Jotkut katsovat, että heillä ei ole ihmisarvoa jos joku ei sano, että he ovat hyviä.
Jos joku kohtelee huonosti, se merkitsee heille, että he ovat huonoja, ja ansaitsevan kaiken paskan mitä heihin kohdistetaan. Sitten he ripustautuvat huonosti kohtelevaan, koska se on heille ihan oikein.
Siis muka oikein. Ei aina voi ymmärtää...
Ei ole olemassa täydellisiä ihmisiä; jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa. Seuransa voi toki valita tai tavata harvemmin jos ihmissuhde on ongelmallinen. Pitää muistaa myös itse katsoa peiliin että millainen ystävä, kumppani itse on.
Väkivaltaa ei kannata sietää koskaan.
Hyvin hulluissa suhteissa ihmiset elävät, ehkä takana on kokemus siitä että aina on lytätty ja tallottu, ei ole käsitystä siitä millainen hyvä ihmissuhde on. Nämä eivät tule yllätyksenä, vaan ihminen jolla ei ole kokemusta hyvistä ihmissuhteista ei tunnista vaaran merkkejä. Normaali taas katkaisee suhteen jo hyvin pian huomatessaan outoja juttuja.
Kaikken kummallisinta on, että nämä tallotut ja huonoihin ihmissuhteisiin päätyessään hyvään ihmissuhteeseen alkavat joskus itse käyttäytyä huonosti, väkivaltaisesti jopa. He ovat saaneet tuollaisen mallin jo hyvin varhain, että ihmissuhteessa joko tallotaan tai tullaan tallotuksi.
Sitten ei olisi enää ystäviä. Kun on elämänkokemusta niin oppii että ihan kaikissa on huonot puolensa.