Mitä pitäisi tehdä kun exä rikkoi luottamuksen miehiin
Pilannut kaikki suhteen alut kun en vain pysty luottamaan täydellisesti toiseen.
Erosta jo 10v ja edelleen se p a s k a l ä j ä vaikuttaa suhteisiini.
Nytkin tavannut kivan olosen miehen jonka kanssa nähty ja nyt tämä viikonloppu oli eka kun ei nähty ja koko ajan mietin että onko jonkun toisen seurassa. Eikä ole ensimmäinen mies ja tuskin viimeinenkään johon en vain pysty 100% luottamaan koska exä.
On todella raskasta itsellekin tälläinen olo.
Kommentit (9)
Ymmärrän sinua. Itsellä samanlainen tausta, exä rikkoi minut niin palasiksi että vuosia saanut itseäni työstää.
Löysin lopulta miehen, johon halusin oppia luottamaan. Hän oli hyvä mies, ja tiesin että minun on vain heittäydyttävä suhteeseen ja annettava toiselle se mahdollisuus ja samalla olla rehellinen hänelle haavojeni tuomasta taakasta luottamisen suhteen.
Kerroin perusteellisesti taustastani ja epäilyistäni. Hänen oli helpompi ymmärtää pelkojani pettämisen ja turvattomuuden suhteen kun kerroit ettei syy ollut hänessä vaan siinä mitä olin kokenut.
Yhteisellä panostuksella, toimivalla terapia suhteella, ja halulla oppia tunteiden käsittelyä, minä sain unelmieni parisuhteen ja olemme olleet onnellisesti naimisissa. Alku oli myrskyistä koska olin hankana kumppani. Tiesin kuitenkin ettei mieheni ole ansainnut epäilyjäni tai ollut syyllinen millään tavalla aiempiin kokemuksiini. Kun tiedostin tämän ja etten voi olla onnellinen ilman että työstän myös itseäni ja sitä miten toista kohtelen vaikka pelkäisin tulevaa.
Kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, olla rehellinen ja avoin. Sekä herkästi pyytää anteeksi jos epäilet toista vain aiempien kokemuksien kautta. Muista se uusi mies ei ole exä, anna hänelle mahdollisuus, mutta etene varovasti kuitenkin koska haavat ovat syvällä ja niiden työstäminen vie aikaa että saa parisuhteen toimimaan. Se vaatii kumppaniltakin ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. <3
Miksi juuri miehiin? Miksei kaikkiin ihmisiin? Exäsi on ihminen, joten miksi voisit luottaa ihmisiin ylipäänsä sukupuolesta riippumatta?
Vika löytyy korvien välistä ja apu siihen löytyy lanttutohtorilta, eikä suinkaan tältä palstalta.
Anna mahdollisuus kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Itsellä samanlainen tausta, exä rikkoi minut niin palasiksi että vuosia saanut itseäni työstää.
Löysin lopulta miehen, johon halusin oppia luottamaan. Hän oli hyvä mies, ja tiesin että minun on vain heittäydyttävä suhteeseen ja annettava toiselle se mahdollisuus ja samalla olla rehellinen hänelle haavojeni tuomasta taakasta luottamisen suhteen.
Kerroin perusteellisesti taustastani ja epäilyistäni. Hänen oli helpompi ymmärtää pelkojani pettämisen ja turvattomuuden suhteen kun kerroit ettei syy ollut hänessä vaan siinä mitä olin kokenut.
Yhteisellä panostuksella, toimivalla terapia suhteella, ja halulla oppia tunteiden käsittelyä, minä sain unelmieni parisuhteen ja olemme olleet onnellisesti naimisissa. Alku oli myrskyistä koska olin hankana kumppani. Tiesin kuitenkin ettei mieheni ole ansainnut epäilyjäni tai ollut syyllinen millään tavalla aiempiin kokemuksiini. Kun tiedostin tämän ja etten voi olla onnellinen ilman että työstän myös itseäni ja sitä miten toista kohtelen vaikka pelkäisin tulevaa.
Kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, olla rehellinen ja avoin. Sekä herkästi pyytää anteeksi jos epäilet toista vain aiempien kokemuksien kautta. Muista se uusi mies ei ole exä, anna hänelle mahdollisuus, mutta etene varovasti kuitenkin koska haavat ovat syvällä ja niiden työstäminen vie aikaa että saa parisuhteen toimimaan. Se vaatii kumppaniltakin ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. <3
Tuo "heittäytyminen" on tosiaan ainut vaihtoehto, eli pitää vaan luottaa siihen uuteen mieheen ja toivoa, että hän on parempi. Koska se ei ole mikään vaihtoehto, että laitat sen uuden miehen kärsimään exäsi tekosista. Joka tapauksessa menee useampi vuosi, että opit tuntemaan sen uuden miehen kunnolla, mutta et voi pitää häntä koko sitä aikaa varpaillaan. Se olisi epäreilua.
Mutta pitää odottaa tarpeeksi pitkään, että pystyy heittäytymään toisen armoille. Pitää olla tarpeeksi vahva. Siinä menee helposti vuosia. Ja pahimmassa tapauksessa käy niin kuin minulle, että tämä uusikin mies osoittautui petturiksi. Mutta tällä kertaa se ei ollut enää aivan pohjalle vievä kokemus, toki olin aivan sekaisin surusta tälläkin kertaa. Mutta olen myös ylpeä itsestäni, että uskalsin sentään yrittää uudelleen. Sen jälkeen olenkin ollut yksin 8 vuotta. Nyt vasta alkaa tuntua, että pystyn ehkä ottamaan "uuden pettymyksen" vastaan. Eli pystyn jälleen heittäytymään, jos sellainen tilanne tulee, että joku minusta vielä kiinnostuu. Aika hiljaista on ollut sen suhteen, mutta se ei minua yhtään ihmetytä sillä olen muuttunut todella araksi ja se näkyy minusta ulospäin. Vaikutan varmaan aika kylmältä, vaikka tosiasiassa olen vain halunnutkin olla yksin haavojani nuolemassa.
Vierailija kirjoitti:
Moni on kokenut samaa.
Moni on kokenut samaa joo, mutta ihmiset on reslilienssiltään erilaisia. Jotkut itkee pari viikkoa ja sitten on jo uusi mies kainalossa. Joillakin menee vuosia, jopa vuosikymmeniä ennen kuin uskaltaa yrittää uudestaan. Jotkut eivät enää osaa päästää ketään lähelleen enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kostaa seuraavalle.
No sinähän se hauska olet.
Jos erosta on jo vuosikymmen, ei vika enää ole exässäsi vaan omassa kyvyttömyydessäsi prosessoida asioita.