Ihmisvihaajat pärjää ja menestyy, ihmisrakastajia tallotaan

Näin se menee, ihmiset haistaa jos toinen on kiltti, ja sitten itseän pönkittääkseen yrittää tallata

Qusipäät ovat sellaisia. Juuri katsoin ohjelman, jossa aivotutkija kertoi, että geenit vaikuttavat melko jopa siihen, kasvaako ihmisestä vihaaja vai rakastaja.

Jokin siinä, miten kykenee asettumaan toisen asemaan tai ei kykene, on periytyvää.

Mä olen varmaan poikkeus joka vahvistaa säännön. Vanhempani on aggressiivisia ihmisvihaajia, toinen väkivaltanarsisti, ja lapsena jouduin kokemaan jo silkkaa pahuutta.

Minusta tuli silti lempeä ja empaattinen ja kiltti. Voisi ensin varmaan ajatella että se olisi sama kuin alistuminen, mutta ei se mielestäni ole sitä. Vaan teen sitä (siis toisille kilttinä oloa) tietyllä tapaa itseni takia, tunnen oloni paremmaksi vaikka toki tuupitaan.

Ehkä se on sit sitä että haluan todella erottautua vanhemmistani ja toimia kaikessa tietoisesti toisin. Geenien perusteella mun pitäisi olla väkivaltanarsisti.

Sekin tutkimus taannoin oli että eniten empatiaa kokee kovia kokeneet ja ne tajuaa että kaikki ei ole itsestä kiinni mitä elämässä käy. Ja vähiten empaattisia hyväosaiset hyviin perheiisiin syntyneet, jotka luulee että se on heidän omaa ansiota ja paremmuutta, ja muiden vaikeat tilanteet johtuu sit siitä että ne on ”tyhmiä ja huonompia”. Mä allekirjoitan tän tuloksen.

Hyviä ihmisiä pahoinpidellään ja kiusataan.

Omassa ympäristössäni asia on kyllä päinvastoin. Katkerat ihmisvihaajat jäävät ikuisesti häviäjiksi. He haluaisivat yletä ja yrittävät parhaansa ajaa omia etujaan, mutta koska se etu ei juuri koskaan ole firman, suvun, perheen, jne etu, muut panevat vastaan ja he epäonnistuvat. Vaikka he epåonnistuisivat, he eivät saa esim firmassa tästä ylennystä, koska se ei edelleenknään ole firman etu, joten hyöty jää lyhytaikaiseksi.

Ne taas, jotka osaavat katsoa asioita itseään laajemmin, menestyvät ja saavat arvostusta.

Huomaa työpaikallakin tämän ilmiön. Ilkeät, toisista juoruajat ja toisia vihaavat on pomojen suosiossa ja ne kiltit ystävälliset taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Sekin tutkimus taannoin oli että eniten empatiaa kokee kovia kokeneet ja ne tajuaa että kaikki ei ole itsestä kiinni mitä elämässä käy. Ja vähiten empaattisia hyväosaiset hyviin perheiisiin syntyneet, jotka luulee että se on heidän omaa ansiota ja paremmuutta, ja muiden vaikeat tilanteet johtuu sit siitä että ne on ”tyhmiä ja huonompia”. Mä allekirjoitan tän tuloksen.

Kun tajuaa pahan maailman niin tajuaa enemmän. Synnyin ihan hyväosaiseen perheeseen mutta koin myöhemmin järkyttävän väkivallan joka musersi liikaa.

Onko sitten vaan hyväksyttävä että pahat valtaa maan? Ja luopua hyvyydestä kokoaan? Jokainen hyvä ihminen on arvokas sillä pahojen puoli on niin niskan päällä.

Joo, suhdeluku menee niin että 9 ilkeää ja pahaa, 1 hyvä ja lämminsydäminen.