Lue keskustelun säännöt.
Mt-hoidosta kysymys
27.11.2021 |
Voinko minä asiakkaana vaatia, että saan puhua sen sovitun kaksi kertaa tai kerran kuussa hoitajan kanssa esim. 30min kerta? Jos on puhelinaika, pitääkö minun tyytyä siihen, että hoitaja alkaa lopettelemaan puhelua viiden minuutin kohdalla? En saa koskaan rauhassa puhua tarvitsemaani aikaa.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia ja saat vaatia.
Ei minulla ole keinoja siihen, kun hoitaja ohjaa puhelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla kysyn tällaista...
Onko hoitajalla velvollisuutta vastata asiakkaan lähettämään viestiin esim. soittopyynnöstä tietyn ajan sisällä?
Miksi hoitaja ei edes vaivaudu kertomaan, ettei voi soittaa tms. Miksi täysi hiljaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia ja saat vaatia.
Ei minulla ole keinoja siihen, kun hoitaja ohjaa puhelua.
Otapa yhteyttä potilasasiamieheen ja tiedustele häneltä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia ja saat vaatia.
Ei minulla ole keinoja siihen, kun hoitaja ohjaa puhelua.
Otapa yhteyttä potilasasiamieheen ja tiedustele häneltä asiasta.
Näin teen heti ensi viikolla.
Kuinka paljon asiakkaan pitää sietää väärinkohtelua hoitajan taholta?
Onko ihan ok, että sovitut ajat eivät päde? Entä jos ei tule sovittuna soittoaikana soittoa eikä selitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiakkaan pitää kestää huono kohtelu, vaikka hän olisi jo muutenkin henkisesti heikossa hapessa. Ei näitä kukaan valvo.
Onko autoilu joku uusi mielenterveyden hoitokeino? Kuulin, että ahdistuneelle ja harhaiselle asiakkaalle oli hoitaja ehdottanut autoilua. Ensin bentsot naamaan ja sitten ajelemaan. Onko hoitajilla oikeasti mitään vastuuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko autoilu joku uusi mielenterveyden hoitokeino? Kuulin, että ahdistuneelle ja harhaiselle asiakkaalle oli hoitaja ehdottanut autoilua. Ensin bentsot naamaan ja sitten ajelemaan. Onko hoitajilla oikeasti mitään vastuuta?
Tämä veti kyllä pohjat. Harhainen mieli tulkitsee tuon käskyksi ajaa se viimeinen ajelu.
Vierailija kirjoitti:
Onko autoilu joku uusi mielenterveyden hoitokeino? Kuulin, että ahdistuneelle ja harhaiselle asiakkaalle oli hoitaja ehdottanut autoilua. Ensin bentsot naamaan ja sitten ajelemaan. Onko hoitajilla oikeasti mitään vastuuta?
Ei niillä oikeasti ole...rahan takii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko autoilu joku uusi mielenterveyden hoitokeino? Kuulin, että ahdistuneelle ja harhaiselle asiakkaalle oli hoitaja ehdottanut autoilua. Ensin bentsot naamaan ja sitten ajelemaan. Onko hoitajilla oikeasti mitään vastuuta?
Ei niillä oikeasti ole...rahan takii...
Niin onhan siinä sitten yksi avohoidettava vähemmän mahdollisesti. Jos asiakas olisi ajellut rekan keulaan, niin ei olisi selvinnyt hoitajan osuus asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko autoilu joku uusi mielenterveyden hoitokeino? Kuulin, että ahdistuneelle ja harhaiselle asiakkaalle oli hoitaja ehdottanut autoilua. Ensin bentsot naamaan ja sitten ajelemaan. Onko hoitajilla oikeasti mitään vastuuta?
Voi olla tehokaskin hoitokeino. Silmänräpäys niin on ahdistus poissa ja pääsee autuaammille maille tai sitten käy vähän huonommin.
Kolmiolääkkeissä ja harhaisenahan aina kannattaa vähän testailla ajotaitojaan muun liikenteen seassa. Varsinainen älynväläys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-asiakkaalla voi olla korkea kynnys uskaltaa vaatia mitään. Tyydytään siihen mitä saadaan.
Itselläni muutama vuosi sitten kun olin keksellä elämäni kauheinta kriisiä sain keskusteluapua psykiatrian klinikalla. Apu ja apu, hoitaja, mies, ei todellakaan ollut kiinnostunut muusta kuin että hän ajaa väkisin läpi sen että "pääsen" työkyvyttömyys eläkkeelle! Ja siitä kun missään nimessä ollut kysysmys. En aikonut hakea eläketttä enkä sitä missään nimessä halunnut.
Keskusteluaika piti olla kerran kuussa (!) puoli tuntia, ja se meni siihen että mies soitteli aikuisen poikansa kanssa ja keskusteli moottoripyöristä.
Koska kuitenkin olen siis mieleltäni terve ja varsin määrätietoinen hermostuin tähän hyvin pian. Otin yhteyttä klinikan pomoon joka oli naispuolinen psykiatri. Sanoin että vaadin hoitajan vaihtoa. Heti.
Minulle annettiin kaksi kertaa kuussa käynnit psykologille (nainen) jonka kanssa puhuimme 45 min. kerralla. Kerrottakoon että tämä mies närkästyi kovin ja kun näimme käytävässä väitti että valehtelen.
Usein ei auta muu kuin lyödä nyrkki pöytään. Valitettavasti suurin osa ihmisistä ei uskalla. Hoitajan tai psykologin tai mikä sitten kyseessä onkin, myös somaattisella puolella, vaihtamiseen on oikeus.
Pitää vaan saada se suu auki. Jos klinikan johto ei reagoi, sitten ylempään portaaseen. Potilaalla tai siis avohoidossa asiakkaalla on oikeuksia. Niistä on vain itse pidettävä kiinni ja oltava jämäkkä.
Resurssipulahan psykiatrian puolella(kin) on todella huutava. Se on ala joka alipriorosoidaan, sieltä vähennetään ensin, ja sinne lisätään viimeiseksi jos ylipäätään lisätään.
OECD:n raportin mukaan mielenterveyden häiriöt maksavat vuosittain noin yksitoista miljardia euroa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta.
Nykyään jo lähes puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi. Silti hoitopaikkoja vähennetään, ihmiset joutuvat kadulle pahojenkin ongelmien kanssa. Avohoito takkuilee, jonot ovat mahdottomat.
Onhan tämä valtava ongelma Suomessa. Yksittäisten ihmisten syyttäminen kuitenkin on täysin turhaa ja hedelmätöntä. Ymmärrän kyllä kiukunpurkaukset mutta itse hoitoalalla toimivana (somaattinen puoli) tiedän ja ymmärrän henkilöstöön kohdistuvan valtavan paineen ja vaatimukset. Sitä on kahden tulen välissä, ihmisten haukut ja solvaukset ja ylempää tuleva paine mm. resurssipulan merkeissä.
Ja tiedän, miksi menit alalle - se ei kuitenkaan mitään korjaa eikä auta. Suunsoitto on viimeinen asia millä mitään hyvää saadaan aikaan.
Voit vaatia ja saat vaatia.