Lue keskustelun säännöt.
Jotain täysin hullua tapahtui eilen – liittyy perintöön
25.11.2021 |
Suvullanne olisi säätiö. Kävisi ilmi, että eräs säätiölle siirretty omaisuus joskus 1960-80 -luvulla on siirretty sille väärin, eikä välttämättä pädekään oikeuden edessä. Eli omaisuus olisikin edelleen ollut lahjoittajan omaisuutta.
Lahjoittaja on kuollut joitain vuosia sitten ja hänen perintönsä on jaettu.
Nyt kuolinpesän osakkaat voisivatkin vaatia sukunsa säätiöllä ollutta omaisuutta kuolinpesälle ja saada pesään noin 350 000€ vielä jaettavaksi itselleen, perintöverojen kera, toki.
En vielä tiedä muiden osakkaiden kantaa, suvun ”päämies” vasta eilen pyysi minua ilmoittamaan omani. Hänen sukuhaaransa on hoitanut säätiön asioita sittemmin, eikä hänellä ole mitään tekemistä tuon huolimattomuuden kanssa, mutta mietityttää, alkaako joku leikkiä moralistia ja syyllistää, jos itse vastaa, että haluaa omaisuuden kuuluvankin kuolinpesälle.
Kommentit (31)
Mistään ei löydy tietoa siitä, miten tällainen tapaus hoidetaan ja ketkä perivät. Esim. itselläni on tilanne, jossa isäni peri tämän kuolleen henkilön, joka oli säätiön perustaja ja isäni on tällä välillä jo kuollut, joten minä olen perijä. Maksan toivottavasti vain yhden kerran perintöveroa, vaikka tilanne palautettaisiinkin kuolinpesän osalta tilanteeseen, jossa perintöä jaettiin?
Pahoittelen aloituksen tekstin outoja sijamuotoja. Tein saman aloituksen eilen kysymällä, että ”mitä te tekisitte? Vaatisitteko varoja kuolinpesään” siksi oudot sanamuodot. En vain jaksanut kirjoittaa koko asiaa uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä teit avauksen samasta aiheesta uudelleen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä teit avauksen samasta aiheesta uudelleen?
On niin outo juttu.
KUKA periin miljoonaperinnön?
KENEN perinnössä roikkuu ahne ja narsistinen leski?
KELLE käy niin, että perinnönjättäjän perinnönjättäjän perintö ehkä ”avataan” ja siihen tuleekin yhtäkkiä 350 000€ lisää jaettavaa? Haluaisin vertaistukea 🙃
Kun en tiedä, jos tästä seuraa mieltenpahoitusta ja riitaa, en haluaisi sitä. Mutta minusta olisi outoa, että joku ei haluaisi varallisuutta suvun säätiöltä, mikäli se on (ja nyt ilmeisesti on) laillisesti mahdollista ☺️ Mutta silti se huolestuttaa.
Näin aamulla en tohdi vielä pesän kolmatta osakasta häiritä, mutta puhuttuani hänen kanssaan olen varmaan viisaampi. Jos hän on sitä mieltä, että kaikki kotiin vain, minkä saa, peesaan sitä, tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistään ei löydy tietoa siitä, miten tällainen tapaus hoidetaan ja ketkä perivät. Esim. itselläni on tilanne, jossa isäni peri tämän kuolleen henkilön, joka oli säätiön perustaja ja isäni on tällä välillä jo kuollut, joten minä olen perijä. Maksan toivottavasti vain yhden kerran perintöveroa, vaikka tilanne palautettaisiinkin kuolinpesän osalta tilanteeseen, jossa perintöä jaettiin?
Pahoittelen aloituksen tekstin outoja sijamuotoja. Tein saman aloituksen eilen kysymällä, että ”mitä te tekisitte? Vaatisitteko varoja kuolinpesään” siksi oudot sanamuodot. En vain jaksanut kirjoittaa koko asiaa uudestaan.
Onko teilläpäin ilmaista oikeusneuvontaa tarjolla? Meillä oli aiemmin, kerran viikossa. Tiedettäiskö kunnanvirastolla? Onko olemassa lahjakirjoja? Minkä vuoksi lahja ei pätisi, onko muotovirhe tai jäänyt tekemättä kiinteistön kohdalla ilmoitus viranomaisille (jokin rekisterimerkintä), eli voiko takautuvasti merkitä? En tosiaan ole asiantuntija, kuulostaa hurjalta ( ja kurjalta) tilanteelta. Toiv. jotain apua tästä.
Miten säätiö voidaan periä?
Säätiöthän perustetaan juuri siksi, että niistä jaetaan avustuksia ja apurahoja mm. tutkimuksiin, koulutukseen, kulttuuriin ja muuhun.
Ja ensinäkään aivan pikku rahoilla ei säätiötä edes voida perustaa ja säätiöille on olemassa lait ja asetukset miten niitä on hoidettava. Niillä pitää olla valvojat sun muut.
En ikävä kyllä tajua ap:n kysymystä laisinkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mitäpä merkitystä sillä on, mitä varat säätiölle ohjannut edesmennyt henkilö halusi. Haaskalle vaan!
Kyllä varmaan lahjoittajan tahtotila otetaan käräjillä huomioon jos siitä dokumenttia. Ja jos joudutaan selvittelemään. Mieliä tulee taatusti pahoittumaan. Jos narsisseja niin varovaisuutta, ne vie rahat ja tuhkatkin pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis kiinteistö, missä leski asuu? Näin päättelin.
En pystyisi vaatimaan rahoja, jotka eivät minulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten säätiö voidaan periä?
Säätiöthän perustetaan juuri siksi, että niistä jaetaan avustuksia ja apurahoja mm. tutkimuksiin, koulutukseen, kulttuuriin ja muuhun.
Ja ensinäkään aivan pikku rahoilla ei säätiötä edes voida perustaa ja säätiöille on olemassa lait ja asetukset miten niitä on hoidettava. Niillä pitää olla valvojat sun muut.
En ikävä kyllä tajua ap:n kysymystä laisinkaan?
Ei vaan se omaisuus ei ollutkaan kirjautunut säätiölle oikeaoppisesti, joten sen voidaan katsoa edelleen olevan vainajan omaisuutta. Ja siten kuolinpesän. Jos pääsemme asiassa sopuun, ei tarvitse mennä oikeuteen kuulemma. En tiedä, keitä muita kuin omaa sukua säätiön hallituksessa tällä hetkellä on. Haluaisin tavallaan itse mennä sen hallitukseen. Tässä olisi ehkä hyvä tilaisuus. Ja siis en mitään varoja kavaltelemaan, vaan ihan vain kiinnostuksesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko siis kiinteistö, missä leski asuu? Näin päättelin.
Ei ole. Miksi leski asuisi säätiön asunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi vaatimaan rahoja, jotka eivät minulle kuulu.
Tämä on se dilemma :(
Toisaalta jos säätiöllä olisi liikaakin rahaa, eikä tämä aiheuttaisi sen toiminnalle ongelmia, en kokisi asiassa mitään väärää. Rahat ovat silti suvulta tulleita ja lahjoittaja (yksi säätiön perustajajäsen) ei suhtautunut säätiöön mitenkään intohimoisesti koskaan. Kunhan sen toiminta jatkuu, en kokisi asiassa pahaa ongelmaa.
Tietenkin tavallaan säätiön hallitukseen meno sen jälkeen kun on vaatinut sieltä tavallaan oikeudetonta omaisuutta voisi olla kiinnostavaa. Jos siellä on siis ulkopuolisia jäseniä mukana. Koitan kysyä asiaa PRH:sta. Siis jäsenten nimiä.
Ap
Rahat sinulle vaan. Lahjoittaja on aikoinaan tahallaan siirtänyt omaisuuden säätiölle väärin, jotta säätiölle tulisi ongelmia. Ei hän omaisuutta millekään säätiölle tosiasiassa ikinä halunnutkaan lahjoittaa.
Selvitin että ainakin säätiön hallituksessa on vain sukulaisia. Ja vieläpä samasta perheestä. Mielenkiintoista.
Tosiasia on, että todennäköisesti oikeus määräisi nuo rahat säätiölle,. jos siitä juttu nostaettaisiin - ja rahjojen siirtämiseksi kuolinpesälle on välttämätöntä tehdä oikeuden päätös, se ei siis käy kuolinpesän ja säätiön välisellä sopimuksella, muuten verottaja on "erittäin tyytymätön". OIkeus siis katsoisi tässä yhteydessä, että vaikka lahjoitus säätiölle on ehkä tehty muodollisesti väärin, se on selvästi ollut lahjoittajan intentio, eikä lahjoittaja ole halunnut rahojaan takaisin vaikka hänellä on ollut useita vuosikymmeniä siihen tilaisuus ja että nämä useat vuosikymmenet muodostavat tosiasillisen vakiintuneen tilanteen. Kuolinpesä ei siis välttämättä saisi rahoja takaisin oikeudessa, vaikka vaatisikin.
Mind you, jos rahat palautettaisiin kuolinpesälle, miten suhtauduttaisiin niiden tuottoon? (palautettaisiinko sekin?) veroihin? (Joutuisiko kuolinpesä maksamaan verot 50-70 vuoden ajalta?) Monimutkainen kysymys. Jos rahat siirrettäisiin takaisin kuolinpesälle, niiden mukana voi seurata paljon muutakin ongelmaa ja velvollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan lahjoittajan tahtotila otetaan käräjillä huomioon jos siitä dokumenttia. Ja jos joudutaan selvittelemään. Mieliä tulee taatusti pahoittumaan. Jos narsisseja niin varovaisuutta, ne vie rahat ja tuhkatkin pesästä.
Suomen oikeuslaitos nimenomaan ei piittaa pätkääkään vainajan tahdosta vaan nojaa lakitulkintoihin ja oikeuskäytäntöihin saivartelevan tarkasti ja pienikin muotovirhe mitätöi vainajan tahdon.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että todennäköisesti oikeus määräisi nuo rahat säätiölle,. jos siitä juttu nostaettaisiin - ja rahjojen siirtämiseksi kuolinpesälle on välttämätöntä tehdä oikeuden päätös, se ei siis käy kuolinpesän ja säätiön välisellä sopimuksella, muuten verottaja on "erittäin tyytymätön". OIkeus siis katsoisi tässä yhteydessä, että vaikka lahjoitus säätiölle on ehkä tehty muodollisesti väärin, se on selvästi ollut lahjoittajan intentio, eikä lahjoittaja ole halunnut rahojaan takaisin vaikka hänellä on ollut useita vuosikymmeniä siihen tilaisuus ja että nämä useat vuosikymmenet muodostavat tosiasillisen vakiintuneen tilanteen. Kuolinpesä ei siis välttämättä saisi rahoja takaisin oikeudessa, vaikka vaatisikin.
Mind you, jos rahat palautettaisiin kuolinpesälle, miten suhtauduttaisiin niiden tuottoon? (palautettaisiinko sekin?) veroihin? (Joutuisiko kuolinpesä maksamaan verot 50-70 vuoden ajalta?) Monimutkainen kysymys. Jos rahat siirrettäisiin takaisin kuolinpesälle, niiden mukana voi seurata paljon muutakin ongelmaa ja velvollisuutta.
Tulin päivittämään, kun sain asiasta lisää tietoa. Säätiötä hoitaneen sukulaiseni mukaan asiakirjoissa, joissa tulisi näkyä mahdollinen omaisuuden siirtyminen, ei ollut mitään merkintöjä. Hänen mukaansa on mahdollista, että lahjoittaja on aikoinaan laittanut ppereita vääriin pinoihin ja asiakirjat, joiden piti liittyä hänen omaan omaisuuteensa, joutuivatkin säätiön omaisuuden pinoon ja ovat olleet avaamattomina siellä ja säätiön käytössä.
Nyt tilanne on se, että kukaan osallinen, ei kuolinpesän osakkaat eikä säätiö näe tässä mitään ongelmaa eikä estettä siirtää omaisuus kuolinpesälle.
Asiaa hoitanut asianajaja oli huomauttanut kuolinpesän vastuulle tulevista vastuista maksetut vastikkeet ja maksamattomat verot, mutta toisaalta veroillakin on vanhenemisaikansa ja onhan omaisuus tuottanut, joten näiden voisin itse päätellä olevan about + - nolla. Verottaja ehkä vaatii osansa, mutta säätiön kaiketi tulee palauttaa pesälle saadut tuotot, joten en näkisi tässä ongelmaa.
Ihan tajuton juttu!
Ap
Soita ennemmin iltapäivälehtiin, saat jotain vastinettakin.