Onko itsetuhoiset ajatukset lisääntyneet? Mietin jatkuvasti viimeistä vaihtoehtoa.

Aamut ja illat olen murheellinen enkä kestä tätä elämää, en ihmisiä enkä maailmantilaa.

Tätä on jatkunut minulla jo 15 vuotta vaihtelevasti enkä jaksa näitä kausia.
Nyt on tullut jokin päätepiste, että mietin tätä hyvin tosissani menetelmiä ja ajankohtaa myöten.
En vain välitä itsestäni tarpeeksi, jotta osaisin muuttaa elämääni parempaan. Enää en myöskään välitä tarpeeksi muistakaan, jotta ajatuksienkulku stoppaisi ja saisin "syyn" jatkaa. Masennus on edennyt.
Toivon joka päivä, että kuolema korjaisi enkä välitä tyylistäni elää. Odotan vain, että kaikki loppuu ja samalla mietin, että voisinko tehdä sen hengissä vai pitäisikö lopettaa odottelu jo itse.