Eihän minun tarvitse enää ensi vuonna elää

Mielestäni jokainen saa itse päättää luopua elämästään. Se voi tapahtua milloin vain.

Voi kunpa ei minunkaan, en jaksaisi enää yhtään enempää..

Yksi asia hoitokontakti ja hyvä sellainen toivottavasti on teillä

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa ei minunkaan, en jaksaisi enää yhtään enempää..

Ei tarvitse jaksaa. Mä vielä yritän muutamaa juttua mutta jos ei niistäkään tule mitään niin eipä eläminen sitten kannata.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia hoitokontakti ja hyvä sellainen toivottavasti on teillä

Kävin yli 20v terapioissa, ei niistä ollut mitään apua.

ei sinun tarvitse tänäkään vuonna enää elää

kuoleminen on erittäin hankala toimenpide, sori.

minä niin halveksin noin saamattomia ihmisiä, jotka haluavat kuolla, mutta eivät kykene edes sitä tekemään

Vierailija kirjoitti:

ei sinun tarvitse tänäkään vuonna enää elää

On vielä juttuja tehtävänä.

Kai ne on vähän muut ihmiset, joilta sun pitäisi kysyä tarvitseeko. Vai eikö sulla ole ketään läheistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia hoitokontakti ja hyvä sellainen toivottavasti on teillä

Kävin yli 20v terapioissa, ei niistä ollut mitään apua.

Terapiamuoto? Toimiko henkilökemiat? Mihin sait terapiaa?

Ei välttämättä tarvitse, mutta ei ole mikään pakko hoppuilla. Lehdissä on viime aikoinakin ollut juttuja siitä miten hyviä lääkkeitä on kehitteillä, koskaan ei voi tietää milloin aivokemioiden ongelmiin löytyy ratkaisu. Joskus ratkeaa ihan luonnostaankin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jokainen saa itse päättää luopua elämästään. Se voi tapahtua milloin vain.

Voi kuule kun hengen riistäminen itseltään on yllättävän vaikeaa.

Ei tarvi, täällä saa olla niin kauan tai vähän aikaa kun haluaa

Minäkin mietin joka uusi vuosi, että vieläkö täällä on pakko olla? Eniten ihmetyttää että ylipäätään olen täällä vielä!? Koko elämä ollut masennusta ja tässä minä silti vielä olen.

En mitenkään hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä tarvitse, mutta ei ole mikään pakko hoppuilla. Lehdissä on viime aikoinakin ollut juttuja siitä miten hyviä lääkkeitä on kehitteillä, koskaan ei voi tietää milloin aivokemioiden ongelmiin löytyy ratkaisu. Joskus ratkeaa ihan luonnostaankin.

Itse kokeilin lääkkeitä ja ne vasta elämää pilasivatkin haittoineen pitemmällä aikavälillä kun vuositolkulla niitä napsin. Ihan naiivia luulla että joku lääke pelastaisi masennukselta kun laittaisi "aivokemiat oikein" ilman että siitä olisi myös jotain mahdollisesti huonoja seurauksia esim vieroitusoireet.

Kadun että koskaan edes aloitin. Epäilen että siksikään oloni ei koskaan ole normaali kun noita vuosia käytin.

Lääke+terapia + radiosuomi

Sama homma, en jaksa enää tällaisenaan tätä kauaa kyllä:( Onneksi yksi sairauteni näyttää heräilevän taas, joka voipi olla letaali sille päälle sattuessaan. Niin paljon pitäisi kääntyä paremmaksi, että jaksaisin tätä, ja ne muutokset eivät näytä olevan mahdollisia minulle, kun olen yrittänyt niitä saavuttaa yli kymmenen vuotta.

Lääkkeistä saa pelkät haitat useimmat kutne minä, ne vaan turruttavat oireita eivät hoida tai poista juurisyitä, miksi elämä on enimmäkseen yhtä helvettiä. Jos saisin edes osan muutoksista elämääni, saattaisi elämänhalua olla paljonkin, mutta kun ei, uskon sen vihdoin. Ja traumoihin ei saa oikeasti apua Suomessa, ei ainakaan köyhempi ihminen.