Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ymmärrättekö, jos kokee olevansa myös miehen aiemmasta avioliitosta synt. lapsen äiti?

Vierailija
25.11.2009 |

Kaverini kävi tänään mulle tinkaamaan, että sanon

väärin, kun joku puolituttu tai tuntematon kysyy, että olen 3 lapsen äiti, 14-, 6 ja 4-vuotiaan.



Tilanne on siis se, että olen naimisissa leskimiehen kanssa. Hänellä on 1995 syntynyt nyt 14-v lapsi, jonka äiti kuoli kun lapsi oli 10 kk (auto-onnettomuus). Mä olen tutustunut mieheeni 1998, kun tyttö oli vähän alle 3. Me rakastuttiin, muutettiin melko pian yhteen (jouluksi 1998) ja naimisiin mentiin 2001 ja meille syntyi lapsia v. 2003 ja 2005.



En siis biologisesti ole tuon vanhimman äiti. Hän sanoo mua äidiksi (omasta aloitteestaan alkoi sanomaan), ja tietää hyvin biologisen äitinsä tarinan, meillä on hänen kuva esillä jne. Mutta ei itse korosta eroa, esim. että tässä on hänen velipuolensa ja sisarpuolensa jne., kyllä siinä on veli ja sisko.



Onko se niin väärin, jos koen, että olen myös tämän lapsen äiti. Olen ainakin huolehtinut hänestä kuin äiti ja koen, että myös rakastan häntä yhtä paljon kuin noita 2 muutakin. Kaverini jotenkin sekoittaa tilanteen siihen, jos mies olisi eronnut ja äiti olisi elossa. Musta siinä tilanteessa ehkä sanoisin herkemmin vieraammallekin, että meillä on uusperhe, ja 2 yhteistä lasta.



Toki jos joku kysyy tarkemmin lapsista ja varsinkin kun tutustun paremmin, tulee ilmi jossain välissä, että mies oli leski ja yhden lapsen isä, kun tavattiin, ja lapsi oli aika pieni silloin. Ja koulussa opettajille on kerrottu asia. Musta mun ei tarvi korostamalla korostaa pesäeroa tuohon 14-vuotiaaseen, joka ei itse sitä halua kuitenkaan.

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan oikein toimit.

Vierailija
2/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja voisithan (kai?) adoptoida tytön, jolloin olisit hänen äitinsä oikeastikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on muutakin kuin biologiaa

Vierailija
4/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän adoptiolapsen elämässäkään korosteta koko ajan, että nämä eivät sitten ole hänen vanhempansa, vaan jotkut toiset. Tytöllähän on kaksi vanhempaa, sinä ja miehesi.

Vierailija
5/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mitään mitä en ymmärtäisi.

Vierailija
6/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihana, että äitinsä menettänyt lapsi on saanut häntä aidosti rakastavan ihmisen kuvioihinsa:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinähän selvästi olet tytön äiti. Hänellä on kaksi äitiä, joista toinen kuollut ja sinä olet se kenet hän tuntee. Tärkeintä on, että asia on selvä sinulle, miehellesi ja tytölle itselleen.

Vierailija
8/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten hän itse kokee? Alle 3-v. on aika pieni saamaan uuden äidin eikä hän muista bioäitiään, joten hän voi hyvinkin kokea olevansa tyttäresi.



Oma äitini kuoli ollessani 7-v. ja isä meni parin vuoden päästä uusiin naimisiin. Hänen vaimonsa on minulle selkeästi äitipuoli, vaikka häntä välillä äidiksi sanonkin ja olemme hyvissä väleissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teet mielestäni ihan oikein. Tärkeämpäähän se on, että 14v tuntee kuuluvansa tasavertaisena perheeseen, kuin se, että asiat tulee ventovieraille sanottua ensimmäisellä kerralla tismalleen oikein. Typerää saivartelua, jos joku on sitä mieltä, että teet väärin.

Vierailija
10/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka ei ole biologisesti sinun.



Ei ole mitään väärää että koet olevasi hänen äitinsä.



Miten on lapsen laita miten hän kokee sinut? Kutsuuko äidiksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta hän saa nyt orvon eläkettä, muistaakseni myös opiskeluihin apuja 21-vuotiaaksi asti. Sen ilmeisesti menettää jos adoptoin. Mutta olemme puhuneet, että se tehdään siksikin, että lapset ovat sitten tasan samassa asemassa, jos jotain käy mulle.

Kun tuen loppu alkaa lähenemään, niin ollaan puhuttu, että selvitetään ne paperit sitten, jos hän itse niin haluaa (ja miksi ei haluaisi).

Nytkin meillä on kyllä kaikilla sama sukunimi jne. joten muuttuisi vain se virallinen status.

ap

Ja voisithan (kai?) adoptoida tytön, jolloin olisit hänen äitinsä oikeastikin.

Vierailija
12/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa jos kokee. Oma tilanteeni on toinen, koska menetin bioäitini vanhempana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä mikään tabu asia. Esim. kun oli pyhämiesten päivä, käytiin haudoilla, tytön äidin haudallakin, ja muutenkin hänestä kyllä joskus puhutaan.

Ollaan esim. antanut tytölle nyt vastikään äitinsä korut (en itse ole niitä pitänyt koskaan, olivat vaan tallessa) ja kirjeitä, ym. jäämistöä, nyt kun on isompi. Hän pitää äidin korua kyllä kaulassa ja joskus on surrut, ettei muista mitään :-(.

Mä en tuntenut sitä äitiä, mutta olen tytön kanssa katsonut häävideoita ja ristiäisvideoita.

ap

Sinähän selvästi olet tytön äiti. Hänellä on kaksi äitiä, joista toinen kuollut ja sinä olet se kenet hän tuntee. Tärkeintä on, että asia on selvä sinulle, miehellesi ja tytölle itselleen.

Vierailija
14/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme asuneet samaa huushollia kun lapsi oli 3 v 3kk. Silloin sanoi mua etunimellä.

Joskus noin 5 v vanhana kerran "kosi" mua eli sanoi, että joku kaverinsa sanoi, ettei hänellä ole äitiä ja hän haluaa, että mä voisin olla se. Lupasin olla, ja että saa sanoa äidiksi. Hän oli tyytyväinen kun mentiin naimisiin.

ap

Miten hän itse kokee? Alle 3-v. on aika pieni saamaan uuden äidin eikä hän muista bioäitiään, joten hän voi hyvinkin kokea olevansa tyttäresi.

Oma äitini kuoli ollessani 7-v. ja isä meni parin vuoden päästä uusiin naimisiin. Hänen vaimonsa on minulle selkeästi äitipuoli, vaikka häntä välillä äidiksi sanonkin ja olemme hyvissä väleissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että typerää kertoa pitkin kyliä, että en oo hänen "oikea" äiti, kun se ei oo ihan täysin vain mun asiani kuitenkaan, vaan myös hänen tarinaansa.

Asumme keskikokoisessa kaupungissa.

ap

Teet mielestäni ihan oikein. Tärkeämpäähän se on, että 14v tuntee kuuluvansa tasavertaisena perheeseen, kuin se, että asiat tulee ventovieraille sanottua ensimmäisellä kerralla tismalleen oikein. Typerää saivartelua, jos joku on sitä mieltä, että teet väärin.

Vierailija
16/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

teknisesti se on nimeltään puoliorvon eläke, se on lapsille tarkoitettu, jos toinen vanhemmista kuolee. Eikä pääty jos tulee uusi avioliitto, mutta adoptioon taitaa loppua.



Vierailija
17/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

yhden tutun tarina on lähes täsmälleen samanlainen. siis tämä tuttuni on jo aikuinen, hänen biologinen äitinsä kuoli syöpään kun oli pieni. isänsä meni pian uusiin naimisiin, ja alkoi sitten sanoa uutta vaimoa äidiksi. toki hän on pienestä asti tiennyt tosiasiat ja tuntee biologisen äitinsä sukua laajalti. mutta oikea äiti hänelle on tämä nainen joka hänet kasvatti lapsenaan. ja myös hänen lapsensa kutsuvat tätä äitiä mummiksi ja päin vastoin. adoptiota ei ole koskaan tapahtunut, en tiedä miten sitten aikanaan perintöasiat tulevat menemään, puolisisaruksia on, heitäkin hän pitää kyllä ihan oikeina sisaruksina. mutta siis esimerkkinä tämä, että teidän suhteenne varmasti jatkuukin aivan samoin kuin tämän tuttuni suhde ja ole ylpeä siitä.

Vierailija
18/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

virallinen nimi sille taitaa olla tuo lapseneläke, ja sitä saa eri suuruisia summia riippuen, onko molemmat vai toinen vanhempi kuollut.



Ei se iso summa ole, mutta auttaa varmaan lukiokirjojen hommaamisessa ja muutenkin tyhmää olla ottamatta sitä, jos saa.



Mä en hirveästi oo tuohon puuttunut, se on miehen hommia ollut. Tiedän että se päättyy kun lapsi on 18 ja sitten voi saada opiskelevana kelalta tukea, kunnes on 21.



ap

Vierailija
19/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksipä ei.. nytkin kun murrosikä on päällä, ei me riidellä tästä alkuperäasiasta nytkään. Isälleen nakkelee niskojaan ja yrittää saada enemmän vapauksia.

Mä haluan, että myös tämä tyttö perii osuuden mun suvun kesähuvilasta jne. ja muutenkin asiat on tasavertaisesti, eikä vain nuo 2 mun synnyttämää lasta peri mua.

Mitään muutahan se ei muuta, ei hänen yhteydenpitoaan äidin sukuun jne.

ap

yhden tutun tarina on lähes täsmälleen samanlainen. siis tämä tuttuni on jo aikuinen, hänen biologinen äitinsä kuoli syöpään kun oli pieni. isänsä meni pian uusiin naimisiin, ja alkoi sitten sanoa uutta vaimoa äidiksi. toki hän on pienestä asti tiennyt tosiasiat ja tuntee biologisen äitinsä sukua laajalti. mutta oikea äiti hänelle on tämä nainen joka hänet kasvatti lapsenaan. ja myös hänen lapsensa kutsuvat tätä äitiä mummiksi ja päin vastoin. adoptiota ei ole koskaan tapahtunut, en tiedä miten sitten aikanaan perintöasiat tulevat menemään, puolisisaruksia on, heitäkin hän pitää kyllä ihan oikeina sisaruksina. mutta siis esimerkkinä tämä, että teidän suhteenne varmasti jatkuukin aivan samoin kuin tämän tuttuni suhde ja ole ylpeä siitä.

Vierailija
20/20 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli että on oikein, että pidät häntä tasavertaisena omien lastesi kanssa ja haluat olla hänen äiti. Ja sitä sä olet ollutkin. Mitä niitä käänteitä selvittelemään jokaiselle vastaantulevalle.



On tosiaan eri asia jos on eroperhe ja lapsi kävisi äidillään tai asuisi sielläkin jne.



Vanhemmuus ei ole vain biologista, ei tosiaankaan!