Karmeimmat muutot, kerro tarinasi!

Menin auttamaan kaverin muutossa. Paikalle päästyä kaikki oli vielä pakkaamatta ja pakkaamista hidasti se, kun kaverin piti ihastella jokaista tavaraa erikseen ennen laatikkoon laittamista. Siis jokaisen kirjankin kohdalla sieltä piti lukea pikku pätkä. Ja kyllä, ei selvitty sinä päivänä edes kuljettamaan tavaroita. Onneksi oli vuokrasopimukset päällekkäin niin ei ollut pakko saada sinä päivänä muutettua.

Hamstraajan omakotitalon muutto, kolme lasta, kani, kaksi hamsteria, koira ja kaksi kissaa. Mitään ei oltu tietenkään pakattu (perus lähtökohta). Kaikki kamat oli paksun pölyn peitossa, ei mitenkään järjestyksessä. Yritin viikkoja koittaa saada pakkaamaan edes talvivaatteita, niitä kun ei elokuussa tarvita ihan heti. Muuttopäivänä pyykkikone lauloi jatkuvalla syötöllä, kun ei likaisia vaatteita voi uuteen kämppään viedä. Mitään ei saanut heittää pois, vaikka oli selvästi rikki ja aivan likainen. Ja emäntä tietysti halusi tietää jokaisen tavaran, missä laatikossa ja nyssäkässä mikäkin oli. Kymmenen banaanilaatikkoa oli varattu, loput käärittiin tyyliin lakanoihin, kun ei parempaa ollut. Viimeiseksi jäi piharakennuksessa oleva postikasa, jota emäntä alkoi käydä läpi, siellä oli maksamattomia laskuja, ulosottopapereita yms. Ja taas mitään ei saanut heittää pois, kun vuoden 2017 yhteishyvä oli vielä lukematta.

Kaikki vielä pakkaamatta ja perheen mies on matkoilla.

Se kun muutettiin Mikkelistä Lappeenrantaan ja mulla oli 39 astetta kuumetta :( Olin ihan tööt. Ja se muutto oli  tehtävä  sinä viikonloppuna.

Uuden asunnon edellinen asukas ei ollut edes aloittanut tavaroidensa pakkaamista, kun mentiin ensimmäisen kuorman kanssa paikalle. Entinen asunto piti luovuttaa seuraavana aamuna tyhjänä uudelle asukkaalle. Lopulta kamat vietiin varastoon kolmeen eri paikkaan, meidänkin autotalli oli lattiasta kattoon asti täynnä, ja kaverin perhe asui pari päivää hotellissa, kunnes myyjä sai kämpän tyhjäksi. Myyjä kyllä maksoi kaikki kulut, mutta stressaavaa se oli silti.

Minä hoidan aina muuttoni niin, että on muuttofirma ja itse vien myös tavaraa, jos voin. Aiemmin en voinut, nykyään on auto, jolla roudailen pikkuroinaa. Missään nimessä asuntoni ei ole täynnä mitään rojua, vihaan turhaa tavaraa ja hankkiudun siitä aina eroon. Mutta minulla on parit pienet rojukertymät, esimerkiksi yksi sellainen muovinen kori (sellainen, joita joskus käytetään kaapissa alusvaatteille) on täynnä roinaa (ruuveja, nauloja, kaikkea tuollaista.) Sitten jotkut lipastojen laatikot ovat aika täynnä. Suurin osa rojusta on ihan vain rasittavaa paperia, jota kertyy ja kertyy laskujen muodossa. Mutta tosiaan päällisin puolin kotini ei ole ikinä roinan peitossa ja kaapitkin ovat järjestyksessä.

Pitää hommata joku hiton peltitynnyri, heittää nuo paperikasat pussiin ja ajaa johonkin metikköön polttopuuhiin.

Niin, omassa muutossani pakkaan huolellisesti kaiken tosi tärkeän ja loput heitän aika huolettomasti lakanoiden sisään ja jopa sellaisenaan ihan jätesäkkiin, koska pää hajoaa siihen urakkaan muutenkin. Jos siellä menee jotain rikki niin sitten se on minun kohtaloni. Mutta harvemmin mitään oikeasti hajoaa, vaikka ajaisi astioiden kanssa ympäriinsä. Ennemmin ne hajoavat pudotessaan.

Vanhempani lupasivat tyhjentää ulkovaraston sillä aikaa, kun tyhjennän asunnosta loput tavarat, irrotan valaisimet ja siivoan. Seuraavana päivänä oli työpäivä ja aamulla herätys klo 4. Siivoilin koko illan ja vanhempani hääräsivät varastossa, jossain vaiheessa ilmoittivat sitten, että ovat lähdössä ja "varastoon jäi vielä vähän jotain". Klo 23.30 sain vihdoin kaiken valmiiksi ja lähtiessä poikkesin varastoon hakemaan vielä ne pari tavaraa.. Kauhukseni huomasin, että varasto oli vielä puolillaan vaikka mitä! Olin siinä vaiheessa niin loppu koko muutosta ja siivouksesta, että sain aivan järkyttävän huutoitkukohtauksen. Ulvoin varastossa 25 asteen pakkasessa aikani ja totesin, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin survoa tavarat henkilöautoon. Kaksi reissua ajelin vielä edestakaisin, kunnes asunto varastoineen vihdoin oli tyhjä, onneksi ei ollut kuin muutaman kilometrin matka. Uusi koti oli ollut tyhjillään jonkun aikaa ja se oli kylmä kuin jääkaappi vaikka lämmitys oli ollut päällä koko päivän. Umpiväsyneenä sitten tärisin jääkylmässä kylpyhuoneessa suihkun alla ja pääsin vihdoin nukkumaan klo 1. Ihan hirveästi ei väsyttänyt kolmen tunnin yöunien ja muutaman päivän muuttorumban jälkeen..

Tarinan opetus on se, että tyhjennä ne "tylsimmät" paikat ihan ensimmäisenä, varastot, vintit ja kellarit. Aloita loppusiivous ajoissa vaikka tekisi mieli jo järjestellä uutta kotia, vanha kämppä ensin valmiiksi, sitten vasta uuden kimppuun.

Minulla on tosiaan astioita niin hirveä määrä, että en tosiaan ole pulassa, jos jotain hajoaa. Sitten on tietyt lempparit, joita varjelen viimeiseen saakka. Esimerkiksi new waven astiasto on sellainen, että sen pakkasin kyllä erittäin huolellisesti viime muutossa. Jotkut uunivuoat ovat niin vanhoja, että jos hajoavat, niin sitten ostetaan uudet, eikä liikaa itketä perään.

Kunnon muuttolaatikot on myös ehdottoman tärkeä asia! Ei mitään banaanilaatikoita tai epämääräisiä nyssäköitä.

Meillä oli muutto omakotitalosta ja sairastuin influenssaan. Mies kuljetti tavaroita parina päivänä yksin ja sairastui sitten itsekin. Siinä vaiheessa minä olin sairastanut kauemmin, joten olin parempikuntoinen ja lähdin hakemaan viimeisiä tavaroita peräkärryllä  ja tekemään loppusiivousta. Elämäni karmeimpia keikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani lupasivat tyhjentää ulkovaraston sillä aikaa, kun tyhjennän asunnosta loput tavarat, irrotan valaisimet ja siivoan. Seuraavana päivänä oli työpäivä ja aamulla herätys klo 4. Siivoilin koko illan ja vanhempani hääräsivät varastossa, jossain vaiheessa ilmoittivat sitten, että ovat lähdössä ja "varastoon jäi vielä vähän jotain". Klo 23.30 sain vihdoin kaiken valmiiksi ja lähtiessä poikkesin varastoon hakemaan vielä ne pari tavaraa.. Kauhukseni huomasin, että varasto oli vielä puolillaan vaikka mitä! Olin siinä vaiheessa niin loppu koko muutosta ja siivouksesta, että sain aivan järkyttävän huutoitkukohtauksen. Ulvoin varastossa 25 asteen pakkasessa aikani ja totesin, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin survoa tavarat henkilöautoon. Kaksi reissua ajelin vielä edestakaisin, kunnes asunto varastoineen vihdoin oli tyhjä, onneksi ei ollut kuin muutaman kilometrin matka. Uusi koti oli ollut tyhjillään jonkun aikaa ja se oli kylmä kuin jääkaappi vaikka lämmitys oli ollut päällä koko päivän. Umpiväsyneenä sitten tärisin jääkylmässä kylpyhuoneessa suihkun alla ja pääsin vihdoin nukkumaan klo 1. Ihan hirveästi ei väsyttänyt kolmen tunnin yöunien ja muutaman päivän muuttorumban jälkeen..

Tarinan opetus on se, että tyhjennä ne "tylsimmät" paikat ihan ensimmäisenä, varastot, vintit ja kellarit. Aloita loppusiivous ajoissa vaikka tekisi mieli jo järjestellä uutta kotia, vanha kämppä ensin valmiiksi, sitten vasta uuden kimppuun.

Öööööö miksi ihmeessä alennuit tyhjentämään varaston, jos sen piti olla melkein tyhjä?? Minä en antaisi hyppyyttää itseäni noin, en todellakaan.

Se on kyllä jännä tunne, kun muuton jälkeen on AIVAN kuollut fyysisesti ja sänkyyn kaatuessa tuntuu kuin vaipuisi tuonelaan, niin heikko olo. Hirveä migreeni iski seuraavana päivänä. Saan fyysisestä rasituksesta ja sadasta muusta syystä kohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani lupasivat tyhjentää ulkovaraston sillä aikaa, kun tyhjennän asunnosta loput tavarat, irrotan valaisimet ja siivoan. Seuraavana päivänä oli työpäivä ja aamulla herätys klo 4. Siivoilin koko illan ja vanhempani hääräsivät varastossa, jossain vaiheessa ilmoittivat sitten, että ovat lähdössä ja "varastoon jäi vielä vähän jotain". Klo 23.30 sain vihdoin kaiken valmiiksi ja lähtiessä poikkesin varastoon hakemaan vielä ne pari tavaraa.. Kauhukseni huomasin, että varasto oli vielä puolillaan vaikka mitä! Olin siinä vaiheessa niin loppu koko muutosta ja siivouksesta, että sain aivan järkyttävän huutoitkukohtauksen. Ulvoin varastossa 25 asteen pakkasessa aikani ja totesin, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin survoa tavarat henkilöautoon. Kaksi reissua ajelin vielä edestakaisin, kunnes asunto varastoineen vihdoin oli tyhjä, onneksi ei ollut kuin muutaman kilometrin matka. Uusi koti oli ollut tyhjillään jonkun aikaa ja se oli kylmä kuin jääkaappi vaikka lämmitys oli ollut päällä koko päivän. Umpiväsyneenä sitten tärisin jääkylmässä kylpyhuoneessa suihkun alla ja pääsin vihdoin nukkumaan klo 1. Ihan hirveästi ei väsyttänyt kolmen tunnin yöunien ja muutaman päivän muuttorumban jälkeen..

Tarinan opetus on se, että tyhjennä ne "tylsimmät" paikat ihan ensimmäisenä, varastot, vintit ja kellarit. Aloita loppusiivous ajoissa vaikka tekisi mieli jo järjestellä uutta kotia, vanha kämppä ensin valmiiksi, sitten vasta uuden kimppuun.

Öööööö miksi ihmeessä alennuit tyhjentämään varaston, jos sen piti olla melkein tyhjä?? Minä en antaisi hyppyyttää itseäni noin, en todellakaan.

Se on kyllä jännä tunne, kun muuton jälkeen on AIVAN kuollut fyysisesti ja sänkyyn kaatuessa tuntuu kuin vaipuisi tuonelaan, niin heikko olo. Hirveä migreeni iski seuraavana päivänä. Saan fyysisestä rasituksesta ja sadasta muusta syystä kohtauksen.

Ei mulla ollut muita vaihtoehtoja. Avaimet piti jättää asuntoon siivouksen päätteeksi enkä voinut jättää tavaroita varastoon. Minulle se lasku varaston tyhjentämisestä olisi tullut eikä vanhemmilleni.

Olin auttamassa kaveria muuttamaan (oli tullut ero, kaveri muutti pois yhteisestä asunnosta). Ex-puolison vanhemmat olivat paikalla vahtimassa, ettei kaverini ota mitään ex-puolisolle kuuluvaa mukaansa. Riitaa tuli mm. astioista, kaverini oli ostanut astiaston ja puolison vanhempien mielestä se olisi pitänyt jättää koska muuten asuntoon jäävällä ei ole mitään mistä syödä.

Vanhemmat tonkivat jokaisen pakatun muuttolaatikon auki, eivät kiusallaan edes laittaneet tavaroita takaisin laatikkoon vaan jättivät levälleen. Kaverin ex-puolison äiti tuli viereen vahtaamaan, kun olin keittiöjakkaralla tyhjentämässä yläkaappia ja pelkäsin hänen nykäisevän jakkaran altani.

Poliisin soittamisella uhkailtiin puolin ja toisin, ja välillä volyymi nousi hyvin korkeaksi. Kun olinme tekemässä lähtöä (minun autollani), ex-puolison isä oli tunkemassa vielä autooni sisälle! En tiedä, yrittikö napata jotain nyssäköitä sieltä pois vai yrittikö tulla mukanamme kaverin uuteen asuntoon. Kaverini tönäisi ukon pois, minä lukitsin autoni ovet sisäpuolelta ja kaasuttelimme karkuun.

Pahin kokemus oli varmaan se, että edellinen asukas ei ollutkaan lähtenyt ajoissa vaan oli asunnolla kimpsuineen ja kampsuineen. Eikä pakkaamista oltu edes aloitettu kuin parin pikkulaatikon verran. Kyse oli "vain" soluasunnosta mutta silti. Minun piti käydä säätiön toimistolla sopimassa, että muutankin solukaksion toiseen huoneeseen (joka oli alunperin vuokrattu tulevalle kämppikselleni) koska se oli tyhjillään. Meillä vaihtui huoneet lennossa, mutta se oli hänelle onneksi OK juttu.   

Itse yritän aina kun mahdollista saada pitää sekä vanhaa että uutta asuntoa ainakin viikon ajan yhtä aikaa molempia, jotta välttyisin kiireeltä ja stressiltä muuttaessa ja voin tehdä muuton ja siihen kuuluvat siivoukset armollisesti ja inhimillisemmin.

Aloitan muuttamisen aina heti kun tiedän että se on tulossa: osan loppusiivouksista voi tehdä jo etukäteen, samoin suurimman osan pakkaamisesta, myös osan muuttamiseen liittyvistä paperitöistä pystyy hoitamaan yli kuukauttakin ennen muuttoa.

Aina jos on varaa tilaan muuton muuttofirmalta ja loppusiivouksen vanhaan asuntoon.

Kun uusi vuokranantaja soittaa päivää ennen muuttoa että hups, entinen asukas ei olekaan suostunut lähtemään asunnosta ja heidän pitää aloittaa nyt häätöprosessi. Eli kämppään ei nyt voikaan huomenna muuttaa. Olivat siis yksityisiä vuonranantajia, joiden vuokralainen ei ollut maksanut vuokria ja he oli sitten hyvässä hengessä sopineet, että vuokralainen lähtee tiettyyn päivään mennessä ja tehneet sitten meidän kanssa uuden vuokrasopimuksen jo 🤦‍♀️ No eihän se mihinkään lähtenyt. Tuli vähän paniikkia siinä sitten. Vuokranantajat oli kyllä sitten reiluja ja auttoi meitä etsimään uutta kämppää ja tarjoutuivat vielä maksamaan muutaman kuulauden ajalta erotuksen, kun jouduttiin ottamaan aika paljon kalliimpi kämppä kun se heidän vuokraamansa olisi ollut.

Olin lapsi vuokrattiin yksityiseltö omakotitalo. Muuttopäivänä yläkerrasta löytyi kännissä oleva,  housuunsa tehnyt ukko. Edellinen vuokralainen! Oli saanut häädöt maksamattomien vuokrien takia. Koko yläkerta haisi ulosteelta, jääkaappi oli täynnä mätänevää ruokaa. Isä soitti raivoissaan talon vuokranneelle sekä poliisille, me äidin kanssa lähdettiin kummitätini luokse. Myöhemmin selvisi että  poliisit olivat vieneet ukon ja vuokraajan vaimo oli pessyt koko yön jääkaappia, lattioita ja seiniä isän raahatessa ukon tavaroita ulos.

Talosta tuli lopulta ihan kiva, mitä nyt seiniin oli pinttynyt tupakan haju ja suihkussa kasvoi hometta..  

Tästä on melkein 30 vuotta, mutta ikinä en  tule unohtamaan itkuista äitiä ohjaamassa minua autoon ja isää karjumassa sisällä lankapuhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä hoidan aina muuttoni niin, että on muuttofirma ja itse vien myös tavaraa, jos voin. Aiemmin en voinut, nykyään on auto, jolla roudailen pikkuroinaa. Missään nimessä asuntoni ei ole täynnä mitään rojua, vihaan turhaa tavaraa ja hankkiudun siitä aina eroon. Mutta minulla on parit pienet rojukertymät, esimerkiksi yksi sellainen muovinen kori (sellainen, joita joskus käytetään kaapissa alusvaatteille) on täynnä roinaa (ruuveja, nauloja, kaikkea tuollaista.) Sitten jotkut lipastojen laatikot ovat aika täynnä. Suurin osa rojusta on ihan vain rasittavaa paperia, jota kertyy ja kertyy laskujen muodossa. Mutta tosiaan päällisin puolin kotini ei ole ikinä roinan peitossa ja kaapitkin ovat järjestyksessä.

Pitää hommata joku hiton peltitynnyri, heittää nuo paperikasat pussiin ja ajaa johonkin metikköön polttopuuhiin.

Niin, omassa muutossani pakkaan huolellisesti kaiken tosi tärkeän ja loput heitän aika huolettomasti lakanoiden sisään ja jopa sellaisenaan ihan jätesäkkiin, koska pää hajoaa siihen urakkaan muutenkin. Jos siellä menee jotain rikki niin sitten se on minun kohtaloni. Mutta harvemmin mitään oikeasti hajoaa, vaikka ajaisi astioiden kanssa ympäriinsä. Ennemmin ne hajoavat pudotessaan.

Pitää olla sitten maanomistajan lupa jos rupeet toisen metsässä jotain polttelemaan, ja katsokin että siivoat jälkesi.

Kaverin ja perheensä muutto. Mitään ei ollut pakattuna. Ei siis mitään. Ei edes raivattu kämppää yhtään; tiskialtaassa oli viikon tiskit, kierrätyspaperia metrin pino, talvivaatteet eteisen kaapissa vaikka oli kesä jne. Muutolaatikoita ei ollut riittävästi. Perheen teini kiukutteli omassa huoneessaan, kun ei olisi halunnut muuttaa (alle kilsan matkaa). Nuorempi lapsi "auttoi" eli pörräsi jaloissa. Perheen isä pyöri myös ympäriinsä kykenemättä tarttumaan mihinkään asiaan. Äiti koitti organisoida miten pystyi. Hetken ihmettelyn jälkeen alettiin pakata ja homma sujui nopeasti. Etenkin sen jälkeen kun ekat laatikot ja huonekalut vietiin uuteen kämppään ja isä & lapset saatiin lykättyä sinne "järjestelemään". Oli karmein lähtötilanne, mutta toisaalta oli myös tehokkain kokemani muutto, kun nollasta lähdettin ja 7 tunnin päästä oli liki koko kämpän sisus muutettu.

Tota mäkin pelkään että olen just sinä päivänä selkävaivainen tai kuumeessa kun muutto tulee. Selkävaiva kun iskee ei pysty suoristaa selkäänsä pariin päivään!