Miten kertoa lapselle rakkaan lemmikin kuolemasta?

otat lapsen mukaan hautajaisiin ja näytät kuolleen.



Kerrot että nyt mustilla ei ole enää kipuja.



Naapurin 2v juuri esitteli meille heidän lopetetun koiransa hautaa.

mukaan ja kertoisin että näin tehdään kun koira on muuttanut taivaankotiin. Olemme alusta asti kertoneet, kun lemmikki tai sukulainen on kuollut, että nyt oli hänen vuoronsa lähteä taivaankotiin.



Hautajaisissa ei ole vielä ollut, joten en oikein tiedä kuinka vaikea olsii käsitellä sitä, että ruumis jää tänne ja haudataan, mutta sielu ei..



Tämä kuitenkin hieman kristillinen tapa mutta erittäin erittäin lohdullinen ja tavallaan käytännössä ymmärrettävä pienellekin.

edellisen kirjottajan viesti oli minustakin hyvä tapa toimia.

mielestäni lapsen ikä pitäisi ottaa huomioon,on eri asia 2,5v ja 5v-jotka ajattelevat ja ymmärtävät kuolemasta erilaisesti

en näyttäisi ainakaan kuoppaamisvaihetta. Mutta ehkä kuolleen koiran ja lopuksi haudan.

Jokainen tekee tietenkin tavallaan, mutta pienet lapset uskovat konkreettisesti, että kuolleet menevät taivaaseen jos heille niin kerrotaan. Seuraavalla lentomatkalla voi olla sitten ikävä yllätys, kun lapsi ei näekään rakasta lemmikkiään taivaassa pilven reunalla.



Mun käsittääkseni psykologit suosittavat kertomaan, että koira (tai mummu jne.) on kuollut ja häntä ei ole enää. Kuolema ei ole lapsen eikä kenenkään muunkaan syy. Lapset helposti syyllistävät itseänsä.

Jokainen tekee tietenkin tavallaan, mutta pienet lapset uskovat konkreettisesti, että kuolleet menevät taivaaseen jos heille niin kerrotaan. Seuraavalla lentomatkalla voi olla sitten ikävä yllätys, kun lapsi ei näekään rakasta lemmikkiään taivaassa pilven reunalla.

Mun käsittääkseni psykologit suosittavat kertomaan, että koira (tai mummu jne.) on kuollut ja häntä ei ole enää. Kuolema ei ole lapsen eikä kenenkään muunkaan syy. Lapset helposti syyllistävät itseänsä.

Minusta on karmeampaa kertoa lapselle, että jotain joka hetki sitten vielä oli ei enää olisi. Täysin lohduton, toivoton ja epäempaattinen tapa kertoa asia.

Jokainen tekee tietenkin tavallaan, mutta pienet lapset uskovat konkreettisesti, että kuolleet menevät taivaaseen jos heille niin kerrotaan. Seuraavalla lentomatkalla voi olla sitten ikävä yllätys, kun lapsi ei näekään rakasta lemmikkiään taivaassa pilven reunalla.

Mun käsittääkseni psykologit suosittavat kertomaan, että koira (tai mummu jne.) on kuollut ja häntä ei ole enää. Kuolema ei ole lapsen eikä kenenkään muunkaan syy. Lapset helposti syyllistävät itseänsä.

Minusta on karmeampaa kertoa lapselle, että jotain joka hetki sitten vielä oli ei enää olisi. Täysin lohduton, toivoton ja epäempaattinen tapa kertoa asia.