Tapasin 28-vuotiaan komean ja mukavan miehen mutta... asuu vieläkin vanhempiensa luona.

Onko se huono juttu tässä ylikalliissa maassa kun yrittää keksiä rahan säästöä kun palkat on niin pieniä että niillä ei tule toimeen?

Voithan sinä tapailla, mutta tuosta on pitkä tie sellaiseen parisuhteeseen, jossa asutaan saman katon alla, koska kyllä ihmisen pitää ensin itsenäistyä ennen kuin on valmis avoliittoon.

Kyllä normaali nuori lähtee kotoa noin 18-vuotiaana. Erinäisistä syistä katselisin vielä 23-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona asuvaa, mutta kyllä sen yli on jo aivan yli-ikäinen. Eli suhtautuisin varauksella, ap.

Vierailija kirjoitti:

Onko se huono juttu tässä ylikalliissa maassa kun yrittää keksiä rahan säästöä kun palkat on niin pieniä että niillä ei tule toimeen?

Oma poikani ratkaisi asian asumalla kimppakämpässä kaverinsa kanssa eikä jäämällä äidin helmoihin. (Samaan aikaan ratkaisi pienien tulojen ongelman kouluttautumalla paremmin palkatulle alalle.)

No kyllähän tuo vähän herättää kysymyksiä. Jos ei ole koskaan edes elänyt itsenäisesti, mitä se tarkoittaa parisuhteen ja mahdollisesti tulevien lasten kannalta? Lähinnä tarkkailisin sitä, mitä kaikkea hän tekee siellä kotona. Jos hänen ei tarvitse tehdä mitään, vanhemmat vaan palvelee häntä kuin kuningasta, se olisi väärin. Mutta jos hän tekee kotona asioita siinä missä vanhemmatkin ja osallistuu kuluihin, mitä pahaa siinä on? Näin asia ei kuitenkaan yleensä ole koska silloin voisi yhtä hyvin asua omassa kämpässä. Kyllä nuo vanhempien luona asujat yleensä hyötyy vanhemmistaan taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se huono juttu tässä ylikalliissa maassa kun yrittää keksiä rahan säästöä kun palkat on niin pieniä että niillä ei tule toimeen?

Oma poikani ratkaisi asian asumalla kimppakämpässä kaverinsa kanssa eikä jäämällä äidin helmoihin. (Samaan aikaan ratkaisi pienien tulojen ongelman kouluttautumalla paremmin palkatulle alalle.)

Itse muutin omaan kämppään kun olin 17 joka oli suuri virhe tänä pätkätyö ja minimi palkka aikakautena. En siltikään näe pahana asiana vaikka joku asuukin vanhemmillaan pidempään kuin minä. Ala kuin ala niin tes minimi on ehdoton maksimi ja opiskelu vaatii varallisuutta vaikka päättäjät ei sitä myönnäkkään

Onko sillä oma huone vai onko sänky vanhempien makuuhuoneessa?

No onko parempi etta elaa pienessa kopissa yksinaan?

Itse asuin vanhemmilla aika pitkaan, koska olin yksinainen yksiossa. Kokeilin monet kerrat.

Sitten menin naimisiin ja sain lapsia ja muutin merten taakse vanhemmistani.

Lapseni asui kotona 29v asti. Säästi omaa asuntoa varten. Maksoi pienen nimellisen summan meille. Osallistui kotitöihin. Tämä järjestely sopii meille kaikille. Hänellä oli iso käsiraha asuntoa varten. Vuokran maksaminen olisi ollut kuin rahan heittämistä kaivoon. Ihan täysipäinen hänestä on tullut vaikka ei muuttanutkaan pois kotoa 18 vuotiaana.

Onko hänellä suunnitelmissa muuttaa omilleen? Itse tapailin vähän aikaa yli nelikymppistä miestä, joka oli juurikin normaali ja muuten mukavaa, mutta asuu äitinsä kanssa. Ei parisuhteesta tulee mitään silloin, kun ei mies ole aikuinen.

Tuossa joudut loppuviimein valitsemaan sen välillä, muutatko itsekin sinne samaan huushålliin, vai loppuuko tapailu kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä suunnitelmissa muuttaa omilleen? Itse tapailin vähän aikaa yli nelikymppistä miestä, joka oli juurikin normaali ja muuten mukavaa, mutta asuu äitinsä kanssa. Ei parisuhteesta tulee mitään silloin, kun ei mies ole aikuinen.

Tuossa joudut loppuviimein valitsemaan sen välillä, muutatko itsekin sinne samaan huushålliin, vai loppuuko tapailu kokonaan.

noloa..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaali nuori lähtee kotoa noin 18-vuotiaana. Erinäisistä syistä katselisin vielä 23-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona asuvaa, mutta kyllä sen yli on jo aivan yli-ikäinen. Eli suhtautuisin varauksella, ap.

Ymmärrän kyllä jos ei nuoret ihan heti 18 täytettyään muuta omilleen. Monet tuon ikäiset ei välttämättä ole vielä valmis omaan itsenäiseen elämään. Omassakin kaveripiirissäni pojat kävi amiksen/lukion loppuun ja sitten lähtivät armeijaan, jonka jälkeen vasta muuttivat omilleen kun aloittivat työelämän tai jatko-opiskelun. Eli siinä 20-21 vuotiaana.

Riippuu niin olosuhteista. Meillä vanhimmat lapset muuttivat kotoa aika pian ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen, mutta sitten oli tilaa yllinkyllin, niin nuorin asui vielä armeijan jälkeen pari vuotta. Hoiti omat vaatteensa ja pyykkinsä, teki ruokaa ja osallistui ruokakuluihin. Vuokraa emme perineet, mutta tuntuuhan se taloudessa, jos ei tarvitse antaa rahaa eikä osallistua nuoren menoihin.

Eli, jos hoitaa omat menonsa ja osansa kotitöistä ei mitään estettä seurustelulla. Jos on passattu mammanpoika olisin varovainen.

Vierailija kirjoitti:

Onko se huono juttu tässä ylikalliissa maassa kun yrittää keksiä rahan säästöä kun palkat on niin pieniä että niillä ei tule toimeen?

Ei se vanhempien vika ole! He ovat oman osuutensa tehneet kun ovat kasvattaneet lapsensa. Ei enää aikuista lasta pitäisi joutua elättämään. Voittehan muuttaa jonkun kaverin kanssa kimppakämppään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaali nuori lähtee kotoa noin 18-vuotiaana. Erinäisistä syistä katselisin vielä 23-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona asuvaa, mutta kyllä sen yli on jo aivan yli-ikäinen. Eli suhtautuisin varauksella, ap.

Et ota yhtään huomioon sitä että eri 18-vuotiaat nuoret voivat olla hyvin erilaisissa elämäntilanteissa mikä vaikuttaa siihen asutaanko lapsuudenkodissa vai ei. Aikamoista tasapäistämistä.

Tiedän myös tyypin, joka oli muuttanut takaisin vanhemmilleen suunnilleen tuossa iässä, kun vanhemmat eivät enää jaksaneet huolehtia talosta ja tilasta. Ihan kunnioitettavaa, mutta ei toki ihan helpoin asetelma parisuhteelle. Joku saattaa myös muuttaa vanhemmilleen tilapäisesti jos tulee ero. Selvittäisin siis ensin taustat ennen kuin hylkäisin.

Ihmisiä ei kannata tuomita sen mukaan mitä heidän ajattelee olevan vaan vain sen mukaan mitä he oikeasti ovat.

Eli kyllä minä katselisin vähän aikaa että miltä se mies kokonaisuutena vaikuttaa ja miten hyvin tuntuu arjen toimet hallitsevan.

Olennainen kysymys on miksi se asuu vanhemmillaan ja hoitaako itse asiansa ja tekeekö kotitöitä vai passaako äiti kaikessa. En ihan suoralta kädeltä tuomitsisi, vaan tutustuisin ensin vähän jos tyyppi muuten vaikuttaa lupaavalta.

Kyllähän se todennäköistä on, että vanhemmillaan asuva mies on joissain asioissa vähän kädetön/uuden edessä. Esim ihan perus asunnon huoltoon liittyvät asiat, sähkösopimukset ym. perus arkiasiat joihin törmää omillaan asuessa, onko hahmotusta mitä asuminen todellisuudessa maksaa, lisäksi kotityöt, miten hoitaa ne? Jos on asunut joskus omillaan ja muuttanut syystä tai toisesta vanhemmilleen takaisin niin pitäisin potentiaalisempana kuin semmoista joka on ikänsä asunut äidin helmoissa.

Häytyskellot soisivat, mutta tutustuisin silti ehkä varovasti paremmin. 

Olen itse  maaseudulta kotoisin ja siellä on aika tavallista, että asutaan saman katon alla kunnes tehdään sukupolvenvaihdos. Maatila on valtava liikeyritys nykypäivänä ja työtä on monelle ihmiselle aamusta iltaan. Elämäntapa on erilainen ja kerrostalossa asuvaa kaupunkilaista tuo voi ihmetyttää kamalasti, että miksi aikuiset pojat hengaa kotinurkissa, vaikka olisi siinä ympäristössä ihan tavallista ja järkevääkin. 

Sitten tiedän yhden perheen, jossa kolmekymppinen poika asuu yhä kotonaan. Hänellä on kyllä omakotitalon yläkerrassa oma asunto eli elää aika itsenäisesti. Hänen isänsä on sairas, pyörätuolissa, ja poika auttaa paljon vanhempiaan. Ehkä ei siksi ole lähtenyt.