Miksi en saa infarktia ja kuole? Olen 34v ja elän huonosti
Juon liikaa. Monta kertaa viikossa humahakuisesti, käytän nuuskaa runsaasti tai tupakoin.
Syön epäterveellisesti. Lihaa, rasvaa, suolaa, ei vihanneksia.
Herkuttelen päivittäin ja juon kahvia kuppitolkulla.
Tätä elämää on jatkunut pian 8 vuotta.
Välillä tuntuu outoja nykäyksiä lihaksissa, rytmihäiriöitä satunnsisesti, humauksia päässä ja kolotuksia. Nuo voisivat hyvin olla diakohtauksia.
Miksi en vain pääse jo pois?
Tuon lisäksi olen useasti stressaantunut ja ahdistunut.
Kommentit (14)
Olen itsekin yrittänyt tuollaista hiljaista itsaria pitkän tovin.
Nyt vain kärsin seuraamuksista mutta kuolemaisillani tuskin olen vieläkään.
Astma todettiin, kuten myös paha tulehdus hampaissa. Lisäksi ylipainoa on kertynyt ja kunto on huono. Olen jatkuvasti sairaana.
Enkä pääse itsekkään pois. Päätin lopettaa tupakoinnin koska se haisee ja hävettää itseäni niin paljon. Ehkä poistaa sitten tuon astmankin ja hampaat tokenee, kuten myös kuntokin ja ehkä siitä vielä ylipainokin.
Eli joo, turha yritys ja nyt täytyy taas kääntää keulaa johonkin toiseen suuntaan jos ei halua kärsiä enempää.
Olet nuori vielä. Kyllä se niittäjä tulee sit kun olet 40v+.
Varmasti vielä tulet kuolemaan. Voi olla infatktiin, voi olla johonkin muuhun.
Todennäköisesti saat infarktin ja loppuelämä menee kasviksena, voi kestää pitkäänkin.
Takuu loppuu vasta nelikymppisenä.
Taas uusi itsesääliketju! Montako sataa näitä
jo on? Sama tyyppi tekee näitä useampia päivässä, joka päivä. Täytyy olla melko vajaa, että päivästä toiseen valittaa elämästään tänne. ETKÖ JO TAJUA, SINÄ ITSE VAIN VOIT MUUTTAA ELÄMÄÄSI! Ei se mitään auta tänne joka päivä valittaa. Vai auttaako se jotenkin? Hae oikeaa apua, ryhdistäydy ja tee jotain oikeasti elämällesi!
Ihmisen kroppa on yllättävän sitkeä
Rokote! Ota koronarokote ja elinajanodote on max muutama vuosi. Haet kaikki buusterit. Sillä se elämä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Nopeampi tapa olisi jojoutuminen kattoon. Miksi et hae vain apua? Ei sitä infarktia välttämättä tule ikinä jos sulla on hyvä säkä.
Tai saat aivoinfarktin ja vammaudut vaikeasti.
Ei ole vielä mitta täynnä. Ehkäpä sinun on tarkoitus kääntää elämäsi suunta ja nauttia loppuajasta.
Harva ikäisesi kuolee huonojen elämäntapojen vuoksi, 15 vuoden päästä tilanne on sitten jo toinen. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että huonoihin elintapoihin kuoleminen on yleensä pitkä ja erittäin epämukava prosessi? Jos olo on kurja, kannattaako sitä kurjuutta vielä ehdoin tahdoin lisätä? Jospa tekisitkin välillä jotain mistä pidät ja mikä on itsellesi hyväksi?
Mä olen jo 44v ja elänyt huonoilla elintavoilla, eikä mitään toivoa kuolemasta. Sen sijaan on tullut diabetes, jonka voin toki jättää hoitamatta ja sokeutua, tai jalat amputoidaan.
Ei se kuolema tule helpolla, ennen sitä tulee monenlaisia terveysongelmia joiden kanssa joutuu elämään. Et sä infarktiinkaan välttämättä kuole, päädyt vaan vajaakuntoiseksi.
Nopeampi tapa olisi jojoutuminen kattoon. Miksi et hae vain apua? Ei sitä infarktia välttämättä tule ikinä jos sulla on hyvä säkä.