Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muilla kotiäideillä samaa?
18.11.2021 |
Onko muilla kotiäideillä samaa, että on jotenkin vaikea motivoitua mistään? Tai siis, että kotityöt kyllä tulee tehtyä yms, mutta että on jotenkin hyödytön olo? Mulla on ollut jo vuoden ajan sellainen ärsyyntynyt olo. Hain viime keväänä ammattikorkeaan, mutta jäin varasijoille. Haen ensi keväänä uudestaan ja olenkin jo lukenut kokeisiin. Olen tällä hetkellä työttömänä ja yritän saada edes osa-aikaista työtä itselle. Lapset ovat minulle todellakin rakkainta maailmassa, mutta ehkä olisi aika mennä eteenpäin :D
Kommentit (10)
Ei herraisä, miksi? Minulla oli tietysti koulutus ennenkuin menin lapsia tekemään. Tekeekö joku nykyään siis perhettä, ilman että koulutus olisi kunnossa ja työkokemusta ainakin pari vuotta? No sehän se vasta olisi tyhmää!
Joten tottakai minun 3-vuotinen kotiäitinä oloni oli kyllä täydellisesti suunniteltu, ja nimeen omaan nautin siitä täysin rinnoin koska tiesin, että sitä ihanaa aikaa ei rajattomasti olisi! 2 ihanaa lasta sinä aikana saimme, onnellisena lähdin takaisin työelämään sen tauon jälkeen. Ja yhden asian haluan tehdä selväksi: Jos on onni saada terveitä lapsia, eikä ole mitään adhd tai autistisia tai nepsyjä, kotiäidin elämä on hyvin mukavaa ja tavattoman helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei herraisä, miksi? Minulla oli tietysti koulutus ennenkuin menin lapsia tekemään. Tekeekö joku nykyään siis perhettä, ilman että koulutus olisi kunnossa ja työkokemusta ainakin pari vuotta? No sehän se vasta olisi tyhmää!
Joten tottakai minun 3-vuotinen kotiäitinä oloni oli kyllä täydellisesti suunniteltu, ja nimeen omaan nautin siitä täysin rinnoin koska tiesin, että sitä ihanaa aikaa ei rajattomasti olisi! 2 ihanaa lasta sinä aikana saimme, onnellisena lähdin takaisin työelämään sen tauon jälkeen. Ja yhden asian haluan tehdä selväksi: Jos on onni saada terveitä lapsia, eikä ole mitään adhd tai autistisia tai nepsyjä, kotiäidin elämä on hyvin mukavaa ja tavattoman helppoa!
En tiedä oletko trolli, epämääräisessä onnellisuusmaniassa vai pidätkö vaan itseäsi muita parempana tehden kaiken esimerkillisen hienosti. Vaikka olisi vallan tyytyväinen vauva, kotiäitiys ei ole tavattoman helppoa. Omalla tavallaan se on hyvin antoisaa, mutta ei missään nimessä tavattoman helppoa.
Oot vaan kyllästynyt olemaan aina kotona, osa-aikatyö on hyvä idea.
Kyllä kaikenlaiseen samanlaiseen kyllästyy aika nopeasti. Keskity vaan valmistelemaan niitä tulevia opintoja kuin olisit jo siellä niin tulee vähän vaihtelua.
Miehille ei ikinä sanota että "kuule se isä on niille lapsille niin tärkeä että on aivan käsittämätöntä edes toivoa elämältä mitään muuta siihen lisäksi".
Joku kirjoitti: „En tiedä oletko trolli, epämääräisessä onnellisuusmaniassa vai pidätkö vaan itseäsi muita parempana tehden kaiken esimerkillisen hienosti. Vaikka olisi vallan tyytyväinen vauva, kotiäitiys ei ole tavattoman helppoa. Omalla tavallaan se on hyvin antoisaa, mutta ei missään nimessä tavattoman helppoa.“
En ole trolli vaan ihan oikea ihminen. Enkä pidä itseäni muita parempana vaan ympäristössäni on satoja elämänsä näin järjestäneitä naisia. Lähtöisin kodeista, joissa on painotettu että ensin ammatti ja sitten töihin, ja perhe vasta kun voit ottaa myös taloudellisen vastuun.
Ja kiusaksesikin toistan tässä: Jos ei ole kyse erityislapsista, on kotirouvana olo tavattoman helppoa.
Sääli jos siitä ei nauti. Viimeistään sen huomaa palatessaan työelämään, jolloin iltaisin on - millä työnjaolla ikinä - paljon enemmän kotitöitä ja vähemmän aikaa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku osa-aikatyö vaikka kaupassa voisi tehdä ihan hyvää. Tapaa ihmisiä ainakin.
Ei todellakaan!
Nyt mulla vasta onkin motivaatiota, innostusta, aikaa ja jaksamista tehdä kaikkea, kokeilla, oppia. (Töissäkäydessä kävin vain töissä ja palauduin illat kotona kotityöt väsyneenä tehden.)
Aloitin esim. uuden kielen opinnot, ja luovan kirjoittamisen kurssin. Hankin kameran ja opettelen kuvaamaan, perustin kuvatilinkin jo instaan. Luin fysiikkaa ja kemiaa, siis ihan kirjaston kirjoista, kun aihe kiinnosti. Suunnittelen etälukiossa suorittavani kurssit niistä. Samoin historia kiinnostaa.
Aloin myös harrastaa paria muuta erikoisempaa harrastusta, mutten mainitse niitä täällä, ovat harvinaisempia.
Koko ajan on tekemistä ja suunnitelmia. Pikkujoulut pidän ensi viikolla lähisuvulle, siivoilen, koristelen ja suunnittelen tarjoiluja juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei herraisä, miksi? Minulla oli tietysti koulutus ennenkuin menin lapsia tekemään. Tekeekö joku nykyään siis perhettä, ilman että koulutus olisi kunnossa ja työkokemusta ainakin pari vuotta? No sehän se vasta olisi tyhmää!
Joten tottakai minun 3-vuotinen kotiäitinä oloni oli kyllä täydellisesti suunniteltu, ja nimeen omaan nautin siitä täysin rinnoin koska tiesin, että sitä ihanaa aikaa ei rajattomasti olisi! 2 ihanaa lasta sinä aikana saimme, onnellisena lähdin takaisin työelämään sen tauon jälkeen. Ja yhden asian haluan tehdä selväksi: Jos on onni saada terveitä lapsia, eikä ole mitään adhd tai autistisia tai nepsyjä, kotiäidin elämä on hyvin mukavaa ja tavattoman helppoa!
Oletko kuullut uudelleen koulutuksesta?
Mulla oli 3 koulutusta ennen lapsia ja nyt joudun taas kouluun.
Minä olen nyt ollut kotona lasten kanssa 5 vuotta ja tilanne on se, että kotona olo tylsistyttää todella, kun on aina ne samat kotityöt yms. muut lasten rutiinit. Mutta minua ahdistaa siis ihan hirveästi työhön paluu!!! Johtuu varmaan siitä, että työpaikkani on sote -alalla ja tilanne on mikä on. Tuntuu myös, että olen unohtanut kaiken työssä oppimani, eikä muutenkaan ole oikein motivaatiota enää hoitaa ihmisten vaivoja. Olen opiskellut kyllä samalla tässä kotona ollessani, mutta ei siitä uutta ammattia todennäköisesti saa.
Alue: Aihe vapaa
Ei hyödytyn olo, eikä hinkua lopettaa kotona olemista.
Lähinnä vain ahdistaa se että ens syksynä olis tarkoitus mennä töihin tai opiskelemaan enkä tiiä mitä haluisin tehdä..ja löydänkö paikkaani työelämästä..