Kuinka kehittää joustava mieli keskusteluihin?
Olen huomannut, että liian usein (ja varsinkin jossain seurassa) keskustelukommenttini ovat sellaisia laitteita automaattivastauksia. Tai sitten alan liian usein kertoa samoja, vanhoja juttuja omasta elämästä.
Tätä tekevät muutkin. Noin se vain menee. Mutta onko joku löytänyt keinoja, millä parantaa omaa ajattelu- ja keskustelukykyään niin, että onnistuu löytämään mielenkiintoisia näkökulmia asioihin siinä kesken keskustelun, eikä vasta aamuyöstä, kun herää kiroamaan ja häpeämään tyhmyyttään?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään self hep -kirjoja?
Help
No jos vaikka joskus päättäisit kysyä lisää jos joku kertoo jotain, sen sijaan että yrität väkisin keksiä jotain sanottavaa.
Elä enemmän.
Kysy aina kaikesta miksi. Ja sen jälkeen kysyt miksi. Sitten miksi..miksi..miksi.
Siis ei noissa keskustelu tilanteissa, vaan elämässä.
Kun teet jotain ihan yksinkertaista juttua, niin kysy miksi. Ja sitten vielä että miksi.
Semmoinen (hyvä) self help on kuin Joustava mieli, Arto Pietikäinen. Muitakin hyviä hänellä, edustaa yhtä terapiakoulukuntaa kuin hyväksymis-ja omistautumisterapia.
Ihan asiaa.
Kiitos vinkeistä. Mietin noita ja tutustun kirjaan. Hassua kyllä oikeastaan, että olen elämässäni kovin utelias ja kyseenalaistava ja monenlaisiin asioihin tutustuva. Ehkä kyse on kohdallani sittenkin enemmän siitä, että koen monet ihmisten kanssa seurustelut hieman epämukaviksi, siis vaikka olisi tuttuja, mukavia ihmisiä. Aivoni jäykisyvät, kun yritän olla tekemättä virheitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkeistä. Mietin noita ja tutustun kirjaan. Hassua kyllä oikeastaan, että olen elämässäni kovin utelias ja kyseenalaistava ja monenlaisiin asioihin tutustuva. Ehkä kyse on kohdallani sittenkin enemmän siitä, että koen monet ihmisten kanssa seurustelut hieman epämukaviksi, siis vaikka olisi tuttuja, mukavia ihmisiä. Aivoni jäykisyvät, kun yritän olla tekemättä virheitä.
Ap
Jos ongelmasi on lähinnä se miltä vaikutat muiden silmissä, siis pelkäät mokaavasi, ratkaisu on tosiaan tuo mitä aiempi sanoi: kuuntele ja kysy lisäkysymyksiä.
Silloin jäät mieleen kiinnostavana, antoisana keskustelijana. Se oikeasti riittää. Silloin on myös vaikea tehdä "virheitä".
Riippuu myös seurasta miten itse käyttäytyy.
Kaipa moni asia liittyy itsensä hyväksyntään. Silloin rentoutuu eikä kontrolloi itseään/ilmaisuaan ns neuroottisesti. Mutta toki muutos vaatii oman vaivansa , aikaakin.
Usein ikääntyminen helpottaa kaikkea ylikriittisyyttä, tulee armeliaisuutta sekä itseä että toisia kohtaan. Tuo ainakin olisi toivottava suunta, mutta eiväthän kaikki ihmiset kehity. Eivät vaan pysty.
Eikö keltään hyviä vinkkejä? Heitelkää mitä tahansa.