Onko täällä ketään, joka ajattelee ihmisen olevan vain kemiaa ja sovellettua fysiikkaa?

Ei. Informaatioteorian mukaisesti biologia on enemmän, kuin osiensa summa.

Ei siihen mitään yliluonnollista tarvita, jos sitä tarkoitit.

Jokainen joka uskoo henkeen ilman fyysistä kehoa voisi mennä tunniksi polttouuniin ja sen jälkeen kertoa miltä tuntuu elämä ilman kroppaa. Sitten uskon, että henki on olemassa ilman fyysistä olomuotoa.

Kyllähän se kemiaa on.  Elimistö on täynnä erilaisia hormoneita, joiden toiminta vaikuttaa kaikkeen. Esim. altzhaimerin taudissa hormoneiden toiminnanhäiriö muuttaa luonnetta ja tunteita. Tuo on vain yksi esimerkki.

Ap kysyy:

Onko se pelkkää kemiaa, että joku on aina hyväntuulinen ja toinen myrtsi? Onko luonteenpiirteet pelkkää kemiaa?

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyy:

Onko se pelkkää kemiaa, että joku on aina hyväntuulinen ja toinen myrtsi? Onko luonteenpiirteet pelkkää kemiaa?

On. Alkoholikin on kemiallinen aihe ja vaikuttaa ihmisen mielialaan ja käytökseen huomattavasti.

Muistaakseni jokunen vuosi sitten jopa psykopatia linkitettiin johonkin aivokemian häiriöön. 

Kyllä koko ihmisen persoonallisuus on jonkin verran kemiaa. Se, että toinen on masentunut ja hitaalla käyvä tylsimys, pulska, nihkeä ja harmaaihoinen, ja toinen on sädehtivä hoikka brainstormaaja ja multitaskaaja selittyy pitkälti kemialla.

Ja ripauksella sopivia kemikaaleja heidän tilaansa voi muuttaa päinvastaiseksi - mutta koska silloin kajotaan aika paljon ihmisen persoonaan ja luonteeseen, niin jätetään tämä mahdollisuus vain niille isorikkaille ja isokenkäisille. Olen usein miettinyt että millainen ihminen olisin ilman sitä lääkekourallista jonka joudun joka päivä syömään. Toisaalta, en olisi hengissä ilman sitä. Niin että näillä menneään.

Toisaalta, tämä pohdinta ei vastaa siihen perimmäiseen kysymykseen. MIten se koko systeemi muodostui, mistä se sai alkukipinän? MIksi me emme toimi kuin koneet?

Tunteet on kemiaa pohjimmiltaan, ja sitten aivot on erilaisia, opitun ja kokemuksen muokkaamia, eikä kaikki siksi ”osaa” vaikka olla pitkään hyväntuulisia. Ovat elämässään ruokkineet, tai elämä on ruokkinut, liikaa negatiivisten ajatusten aivoratoja.

Minä. Haluaisin uskoa johonkin jumalaan, mutta tällä hetkellä vain toivon, että olisipa joku jumala olemassa. Koska en usko kuoleman jälkeen olevan mitään elämään verrattavaa, niin panostan täysillä tähän meneillä olevaan elämääni, enkä siis välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat tai mitä minun pitäisi haluat tämän  elämäni aikana. 

En itse asiassa kysy, onko Jumalaa tai sielua olemassa, vaan sitä, mikä meitä liikuttaa. 

Itse olen aina uskonut psykologiaan. Jos olet päähänpotkittu, niin olet tällainen, jos jotain muuta, olet sellainen. On temperamentti, joka on pysyvää. On tunteet, jotka pohjautuvat uskomuksiin. 

Mutta jos ei näin olekaan? jos päähänpotkittu on tällainen sen vuoksi, että kemia on mennyt tiettyyn uomaan. Temperamentti ei olekaan dna:ssa, vaan synapseissa. Tunteillakaan ei ole mitään pohjaan. 

Voiko olla?

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä koko ihmisen persoonallisuus on jonkin verran kemiaa. Se, että toinen on masentunut ja hitaalla käyvä tylsimys, pulska, nihkeä ja harmaaihoinen, ja toinen on sädehtivä hoikka brainstormaaja ja multitaskaaja selittyy pitkälti kemialla.

Ja ripauksella sopivia kemikaaleja heidän tilaansa voi muuttaa päinvastaiseksi - mutta koska silloin kajotaan aika paljon ihmisen persoonaan ja luonteeseen, niin jätetään tämä mahdollisuus vain niille isorikkaille ja isokenkäisille. Olen usein miettinyt että millainen ihminen olisin ilman sitä lääkekourallista jonka joudun joka päivä syömään. Toisaalta, en olisi hengissä ilman sitä. Niin että näillä menneään.

Toisaalta, tämä pohdinta ei vastaa siihen perimmäiseen kysymykseen. MIten se koko systeemi muodostui, mistä se sai alkukipinän? MIksi me emme toimi kuin koneet?

Siksi me emme toimi kuin koneet, koska hormonit säätelee toimintaa.

Itse en saa mielestä enää kuvaa, jossa aivot ja hermosto oli jollain tavalla säilötty.

Löytyy googlaamalla esim. "human brain and nerves perserved"

Jännä että silmät on kiinteä osa aivoja. Jotenki ajatellut irralliseksi mollukoiksi.

Nyt kun katson ketä tahansa, niin tulee mieleen toi kuva, sätkivä ja oksettava

kimppu hermostoa.

Ei kannata välttämättä googlata ja katsoo kuvaa... can't unsee..

Up