Näyttelijän ammattitaito
Pääsin avustamaan yhtä filmausta ja seurasin viikon verran ammattinäyttelijöiden työskentelyä.
Siitä lähtien olen miettinyt, että mistä ihmeestä heillä tulee se läsnäoleva kyky olla siinä roolissa, puhua niin suoraan ja hyvällä äänellä. Joo, ymmärrän, että on osa ammattitaitoa, mutta mistä se tulee? Kuinka paljon siinä on sisäsyntyistä persoonaa tai kykyä?
Itse en ainakaan ikinä, en siis ikinä voisi saavuttaa puoltakaan siitä "karismasta, loistosta" tai miten sitä nyt kuvaisi. Kun katson kuuluisien näyttelijöiden elokuvia, niin usein unohdan, että se tyyppi ei ole se ketä esittää, en edes tunnista samaksi ellei joku kertoisi kuka se on.
Ja vaikuttaako se näyttelijöiden persoonaan, että olet monta kertaa päivässä joku toinen ja välillä pitäisi sitten olla oma itsensä ja välillä sitten taas ihan vaan kotona vanhemman roolissa. Miten tuo onnistuu?
Kommentit (2)
Jotain läsnäolon kykyä se on. Ja se puhe on varmaan syntymälahja. Jossain Salkkareissa, missä on amatöörit, niin nehän puhuu ihan miten sattuu. Toisaalta teatterinäyttelijät on myös falskeja leffoissa, kuten Minttu Mustakallio.
Luulen, että näyttelemisessä tunteet näytetään monta kertaa voimakkaammin kuin tavallisessa elämässä. Jos vaikka seuraat arkielämässä töissä ihmisiä, niin ei heistä välity juuri ollenkaan tunteet läpi. Elokuvaa katsoessa pystyt kertomaan melko varmasti, että missä tunnetilassa se henkilö on.
Sitten kun me tavikset nähdään tosielämässä kerran vuodessa jonkun tunnereaktio, niin ei osata siihen suhtautua ja sanotaan kaikkea typerää lohdutukseksi. Siksi kai niitä tunnetaitoja Suomessa nykyään yritetään harjoitella, että ei vaikuteta ihan autistiselta koko kansa.