Olen hyvä äiti, loistava kokki, hyvä rakastelemaan ja akateeminen.

Vietän vähän erityylistä elämää kuin sinä, mutta pysähdyn myös joskus ihmettelemään, kuinka onnekas olen :)

itselleni on kasaantunut elämään surua ja murhetta varmaaan kymmenen ihmisen edestä, silloin on vaikea olla elämäänsä tyytyväinen.

meillä on kaks lasta, enemmän tai vähemmän terveysongelmia molemmilla... samoin mulla.



mulla ei ole vakityöpaikkaa nyt ja kaikki työhön liittyvä on ihan avoinna taas..



viimeset pari vuotta ollu tosi raskasta sairastelujen ja taloon liittyvien ongelmien takia, parisuhdekin siinä kärsi tosi pahasti..



nämä kaikki vastoinkäymiset on kasvattaneet meitä molempia miehen kanssa ihan mielettömästi ja taas tänään siis tajusin, miten onnellisia ja onnekkaita ollaan, kun rakastetaan toisiamme niin paljon, että se toisen syli riittää turvaksi ja onneksi, antaa toivoa tulevaan ja voin sanoa, että aina vaan elän elämäni onnellisinta aikaa..



nolotti kun kävin kesken työpäivän ihan itkemään kun tuli niin hyvä fiilis jostain miehen viestistä :)

Oma elämäni ei ole noin kiiltokuvamaista, se on elämänmakuista ja välillä epätäydellistä, mutta ihanaa. ihanat lapset ja hyvä mies, kiva työ.

Mutta on todetta se tosi tilanne, että ylhäältä ei voi tulla kuin lujaa alas, ja sen sitten koinkin. Ihminen kun ei tyytyväinen koskaan vaan halutaan aina jotain lisää.. joten se kostautuu.



Joten neuvoni on: Nauttikaa tästä tilanteesta, sillä ylhäältä ei voi kun tulla alas!

siihen asti kunnes kirjoitit, että saat muidenkin miesten silmät perääsi. Paljastit kuinka olet vain itsekeskeinen ja turha ihminen.

Itsellä on nyt sellainen elämänkohtalotilanne, että heti kun olen onnellinen ja nautin jostain, tapahtuu jotain pahaa. Perusasiat, joiihn itse voi vaikuttaa (koti, työ, lapset, perhe) on kunnossa. Viime lauantiana oli tosi onnellinen, oli ihana päivä - mutta eiköhän sitten tullutkin jo viesti, joka veti taas mielen maahan:-(

Minä olen myös onnellinen ja ennenkaikkea kiitollinen elämästäni. Meillä on kolme tervettä lasta, mukava vanha (remontoitu) puutalo ja onnellinen avioliitto. Emme ole rikkaita, mutta eipä tarvitse pennejäkään laskea. Saan toteuttaa itseäni omassa rakkaassa harrastuksessani miettimättä oikeiden töiden tekemistä.



Kokkina olen melko surkea. äitinä varmasti ihan peruskamaa, vaimona olen varmaankin olen ihan ok (ainakin minua päivittäin aiheesta kehutaan) ja rakastajattarena...ehkä joskus hieman liian vaativainen ja dominoiva, mutta kehuja on siitäkin puolesta tullut.



Enpä oikein tiedä kannattaako tälläistä ääneen huudella. Toisaalta en myöskään ole niin taikauskoinen, että pelkäisin onnellisuuden kertomisen tarkoittavan sen katoamista. Eikä mikään olotila ole ikuinen, kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Olen silti kiitollinen siitä, että saan olla onnellinen tänään.

Minulla on samanlainen lähtökohta: ei huolia, kaksi tervettä lasta, komea hyvän urakehityksen omaava perhekeskeinen mies. Olen myös akateeminen ja olin kotona liki siihen asti, että nuorempi täytti 3.



Mutta sen sanon, että enpä taida olla kummoinen rakastelemaan. Ja olen vain "riittävän" hyvä äiti.

En halunnut kehuskella, vaikka se saattoi siltä kuulostaakin. Tuli jotenkin huono omatunto, kun joku kertoi, ettei nyt tällä hetkellä mene niin hyvin. Toivon parempia aikoija teille!!



Tärkeintä tässä elämässäni minulle on oma perheeni (omat vanhempani ovat jo kuolleet, joten osaan omaa perhettäni arvostaa yli kaiken muun). Kaikki muu on sellaista ekstraa.



Ja sinulle, joka kommentoitoit niitä muiden miesten katseita - kyllä minä voin näin anonyymisti sanoa, että se hiukan hivelee mieltä. Vaikka siihen jääkin :) Ihmettelenkin, etten saanut pahempaa ryöppyä niskaani. Tosin tarkoitukseni ei ollutkaan ärsyttää, vaan vähän salaa hihkua - kun eihän näin voi kenellekään oikeasti sanoa, siis IRL.

Minusta kuulostit vähän pinnalliselta ihmiseltä, mutta... Minäkin olen onnellinen omassa elämässäni.

ja lisäksi talvella tuli lotosta iso summa rahaa. Nyt harkitsen pitäisikö myydä yritys ja alkaa viettää vapaaherrattaren elämää. Lapset ja mieskin varmaan tykkäisivät jos muutettais vaikka Espanjaan muutamaksi vuodeksi. Harmi kun mies sattui juuri töissään puolivahingossa keksimään syöpälääkkeen esiasteen ja joutuu nyt sen takia kiertämään maailmaa juhlittuna tieteen sankarina vaikkei luentopalkkioita enää edes tarvittaisi.

Meil on ihan vaan tavallista perhe-elämää, eikä aina tiedetä millä laskut saadaan maksettua, mut onnellisia ollaan mekin :). Olen 33v. ja ihmettelin tuota sinun "olen edelleen kolmevitosena kaunis" -lausetta. Eihän se ole ikä eikä mikään, silloin pitääkin vielä näyttää hyvältä ;)! Hyvä jatkoa ja onnea myös tulevaisuuteen!

Ilmeisesti - mutta anteeksi vain, minusta se kuulostaa vähän koomiselta.



Minä olen myös erittäin erittäin tyytyväinen elämääni, kaikki tuntuu suorastaan täydelliseltä mutta ei akateeminen koulutukseni siihen kyllä vaikuta. Lapset, mies, työ, koti, ystävät...kaikki nuo on hyvin ja tekevät minusta onnellisen ihmisen.

Olen 33v. ja ihmettelin tuota sinun "olen edelleen kolmevitosena kaunis" -lausetta.

:D odotahan vaan, se kolmivitonen iskee ja silloin käy hirveitä!!

Ei vaan, kyllähän tässä alkaa näkyä rypyn alkua suun ympärillä ja muutama harmaa hius aina silloin tällöin, mutta muuten en ikinä ole ollut näin hoikka ja hyväkuntoinen

nimim. 36 v syksyllä, kaksi pientä lasta.

tämäkin yrittää...



Dream on!



Voin suomentaa tuon. Hänellä 2 kauhu kakaraa, jotka ei usko mitään. Mies duunari, kituuttavat pennejä. Itse on tukka pesemättä, rööki hampaissa



Tais osua? Kovin läpinäkyvä olet ...saahan sitä haaveilla

on minulle ollut avain työhön, josta pidän. En kuitenkaan ole vielä työelämään palaamassa, sillä haluan hoitaa itse lapsiani. Eli ihan parantumattomia kauhukakaroita eivät tyttäremme kuitenkaan ole ;)), vaikkei lapsen tahdon tarvitsekaan olla aikuisen taskussa, niinkuin 40-luvulla oli.