Lue keskustelun säännöt.
Nyt mua ekan kerran koko korona-aikana ahdistaa. Ei itse tauti, vaan mitä sen varjolla tapahtuu
13.11.2021 |
Tajusin että olen syksystä alkaen lisännyt huomattavasti alkoholinkulutustani kun ahdistaa niin piristi. Tiedän ettei se ole hyvä juttu, mutta unohdan edes hetkeksi todellisuuden
Kommentit (10)
Mulla on onneksi mies joka tukee minua, mutta tuntuu että meillä molemmilla on kunnon taakka kannettavana kun lasten takia pidetään kulissia yllä että kaikki on hyvin.
(Ja ennen kun joku takertuu, jos esim minä juon, mies on 100% selvä, tai jos mies juo, en ota tippaakaan. Ennen saatoin vain kerran kuussa juoda, nyt joka vkl ja välillä arkena jonkun yksittäisen juoman).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ihan sikana.
Tavallaan lohduttavaa että muitakin ahdistaa tää tulevaisuus, eräällä tavalla se antaa lohtua
Ap
Sama. Pari talvea vielä jaksoin. Nyt painaa päälle muut terveysongelmat ja niihin on vaikea saada apua, kun terveydenhuolto on niin kuormittunut. Kaipaan ihmisiä ja sisäharrastuksia. En pääse juuri liikkumaan ja tähän kotona kykkimiseen hajoaa lopulta positiivisinkin ihminen. Tulevaisuudesta ei mitään varmuutta. Onko työtä, työkykyä tai mitään elämää.
Nytkin juon taas. Mikä auttaa, en halua alkoholistiksi?!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirusti, puhelimen sanakirja tahtoo vääntää sen 99% piristiksi vaikka mitä tekisi
Ap
Kokeile rukoilla ja rukoile Suomen puolesta myös.