Lue keskustelun säännöt.
Valehtelen usein. Miksi?
13.11.2021 |
Saatan esimerkiksi kotona kertoa puolisolle etten voinut käydä töiden jälkeen kaupassa koska rahapussini jäi kotiin. Vaikkei siis oikeasti jäänyt. En vain jaksanut mennä kauppaan.
Työkavereilleni liioittelen lapseni taitoja tai valehtelen että lapseni sanoi jotain näpsäkkää, mitä ei oikeasti sanonut.
Kirjastoon sanoin toissa viikolla että olen palauttanut kirjan toiseen toimipisteeseen, kun lähettivät myöhästymismaksun. Tiedän kyllä että kirja on kotonani, mutten vain jaksa palauttaa sitä.
Enkä tunne näistä mitään huonoa omaatuntoa. Pikemminkin ajattelen että kaikki päästelee valheita toisinaan.
Onko näin vai onko minussa jotain vialla?
Kommentit (26)
Ei me kaikki valehdella. Ihan kotikasvatuksessa tämä jo kiellettiin. Mutta olen huomannut, että todella moni aikuinen valehtelee ihan sumeilematta selvinpäin päin naamaa. Mielestäni se on arvostuksen puutetta, minä en ole sen arvoinen että mulle tarvitsis kertoa totuutta. Sikamaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele että valehtelisin jotenkin ylimielisyyttäni. Ehkä teen sitä helpottaakseni arkeani, tai työpaikalla noita lapsijuttuja kertoessani ajattelen että haluan viihdyttää muita työntkijöitä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele että valehtelisin jotenkin ylimielisyyttäni. Ehkä teen sitä helpottaakseni arkeani, tai työpaikalla noita lapsijuttuja kertoessani ajattelen että haluan viihdyttää muita työntkijöitä.
Ap.
Minä olen myös ollut tuollainen värittäjä ja tapavalehtelija. Tulin siinä isääni jonka jutuissa oli aina puolet silkkoa. Jossain vaiheessa alkoi rasittaa se, etten muistanut mitä olin kenellekin ihan tavallisista asioista sanonut, sellaisia mistä oli noloa jäädä kiinni. Lopetin sen ja olen nyt melko tiukasti totuudessa pitäytyjä. Mieluummin jätän sitten jutun kertomatta, jollen saa sitä jätettyä koristelematta. Helpottanut elämää kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele että valehtelisin jotenkin ylimielisyyttäni. Ehkä teen sitä helpottaakseni arkeani, tai työpaikalla noita lapsijuttuja kertoessani ajattelen että haluan viihdyttää muita työntkijöitä.
Ap.Minä olen myös ollut tuollainen värittäjä ja tapavalehtelija. Tulin siinä isääni jonka jutuissa oli aina puolet silkkoa. Jossain vaiheessa alkoi rasittaa se, etten muistanut mitä olin kenellekin ihan tavallisista asioista sanonut, sellaisia mistä oli noloa jäädä kiinni. Lopetin sen ja olen nyt melko tiukasti totuudessa pitäytyjä. Mieluummin jätän sitten jutun kertomatta, jollen saa sitä jätettyä koristelematta. Helpottanut elämää kummasti.
Täällä myös ex-valehtelija. Lopetin koska itselläni tuli moraali vastaan (olen uskovainen ja raamattu kieltää valehtelun).
Nuorena ja teininä, jopa lapsena valehtelin ihan pikkujutuistakin. Koin sen värittävän elämääni luovempaan mielenkiintoisempaan suuntaan ja myös sain arvostusta, myötätuntoa ja hyväksyntää valheillani tilanteissa joissa muuten en olisi saanut. Sekä olin jotenkin enempi suojassa maailmalta kun pystyin noin säädellä sitä miten muut mut näki.
Mutta tosiaan, nykyään olen todella rehellinen.
Voisiko sulla olla taustalla jokin trauma, sellainen saattaa aiheuttaa tällaista käyttäytymistä patologiseen valehteluun ilman järkevää syytä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suinkaan siis tietoisesti varsinaisesti valehtele ja väritä koko aikaa. Tai kerro mitään suuria valheita joista voi sitten jäädä kiinni.
Enkä saa mitään kiksejä valehtelusta.
Mietin itsekin jotain lapsuuden juttua, että sieltä jostain se tulee..
Ap
Minä opin valehtelemaan lapsena ja tein sitä paljon. Kasvatus oli erittäin ankaraa ja pelkäsin kotona. Valehteleminen oli hyvä tapa selvitä elämässä. Tietenkään se ei ollut tietoista vaan opittu selviytymiskeino. Aikuiseksi tultuani jotenkin oivalsin asian ja ryhdyin tietoisesti puhumaan mahdollisimman suoraan.
Eiköhän tuossa sinunkin valehtelussasi ole taustalla konfliktin pelko. Mitä se mies sanoo jos kerrot, että et jaksanut käydä kaupassa (mokoma laiskimus!) ja mitä kirjaston tätikin sanoisi (etkö typerys osaa edes kirjoja palauttaa ajoissa!). Opettele ottamaan vastuuta ja ota vastaan muiden ihmisten konfrontointi. Et ole enää lapsi eikä sinun tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuossa kirjajutussa ajattelen etten vain viitsi nyt lähteä kirjastoon ja siksi sanon niin. Ja saanpahan samalla kirjan itselleni. Että onkohan sitten moraalissa jotain vialla...
Ap
Joskus olen töissä valehdellut että lapsen koulusta soitettiin että tullut kipeäksi ja pitää lähteä hakemaan. Kun en enää jaksanut olla työpaikalla niin sain tekosyyn lähteä kotiin. Kotona sitten nautiskelin olosta yksinäni. Kun mies ja lapset tulivat kotiin, kerroin että tuli itselle huono olo töissä ja lähdin kotiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja saanpahan samalla kirjan itselleni. Että onkohan sitten moraalissa jotain vialla...
Ap
Ai että onko? Päässä sulla nyt ainakin on vikaa. Se mikä ei ole sinun, ei ole sinun piste.
Kaikkea se leipä elättää. Vai että on ihan itselle helpompi. Olisi parempi jos ottaisit ihan uuden asenteen ja linjan elämääsi niin myös oma elämäsi olisi parempaa.
Valehtelijaa kohdellaan valehtelijana eikä koskaan ole sosiaalisesti saman arvoinen kun luotettava ja rehellinen ihminen.
no, en jaksa vitsi selitellä, siksi totuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aito Sosiaalidemokraatti...Sanot, että fanitat Sannaa, mutta äänestät kuitenkin Lindmania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan arvostanut kaltaisiasi tapavalehtelijoita. En ymmärä miksi pitää puhua totuuden vastaisesti. Kukaan ulkopuolinen ei varmaan sulle osaa sanoa miksi teet noin, jos et itsekään tiedä. Onko kotoa opittua? Mulle ei tartte kun kerran valehdella ja jäädä kiinni. Sen jälkeen en luota ihmiseen enää ikinä ja jotenkin pellevaikutelma jää. Jos valehtelee pienissä asioissa, niin miksei isoissakin. Ja tuntuu oudolta että pitää jossain merkityksettömässäkin asioissa valehdella, etenkin jos kyse laiskuuden peittelystä. Löyhä moraali. Aina jossain vaiheessa nää jää kiinni ja monesti eivät edes tajuu kuin nopeesti. Huvittavaa kuunnella jotain seliselisössötyksiä, että mitäköhän se tällä kertaa satuilee. Mut hienoa jos tiedostat asian, sä voit ehkä vielä muuttua. Mitä jos kokeilisit ens kerralla totuutta, vaik vähä kirpasiskin.
Onko tämä niin kuin niitä valkoisia valheita?
Mulla on myös tällaista tapavalehtelua.
Ehkä helpotan sillä arkea, niinkuin joku muukin tässä jo totesi.
Kaikki eivät päästele valheita muuta kuin uhan tai painostuksen alaisuudessa ja onhan tuo outoa. Ilmeisesti et piittaa muista ihmisistä hirveästi.
Mitä jos kaikki maailman ihmiset käyttäytysivät noin kuin ap? Keneenkään ei voisi luottaa ja kaikki vihasivat toisiaan.
90DaysFiancee:n Michael, jolla oli omasta mielestään oikeus valehdella Angelalle kun oli tehnyt jotain väärin ja tiesi, että Angela suuttuisi, kun saisi tietää asiasta.
Kaikki eivät valehtele tuolla lailla. Sinussa on vikaa. Et kyllä ole ainoa, esim. Ex-mieheni on juuri tuollainen, yrittää aina esiintyä edullisemmassa valossa ja salata mokailujaan. Rehellistä ihmistä tuollainen inhottaa ja kunnioitus menee kokonaan valehtelijaa kohtaan. Valehtelija luulee olevansa uskottava vaikka toinen ei vain viitsi kommentoida joka valetta minkä kuulee. Sitten ihmettelee mihin suhde kaatui.