Milloin se Lasu sitten on OK?

Yleensä kostetaan kaunoja.

Kiroilua? Hakkaamista? Nälvimistä? Nussimista?

Ketäänhän se ei auta.

Lauantai-sunnuntai?

Vierailija kirjoitti:

Ketäänhän se ei auta.

Meitä lapsia olisi auttanut. Nyt jo myöhäistä.

Ensin viikottaista, nykyisin päivittäistä: Huutoa, kiroilua, karjumista (väkivallasta en osaa sanoa, mutta lapsi huutaa/itkee välillä lohduttomasti) Lapsi huutaa, äiti karjuu takaisin.

Taaperoikäinen tyttö, ei puhu tai muodosta sanoja, vaan kommunikoi äännähdyksin (ja karjumalla.) - ap

Jos pitää miettiä ota yhteyttä, ammattilaiset sitten arvioivat onko huolelle perustetta. Henkinen väkivalta ei ole ok, jos sellaista kuulet. Toinen kysymys on, kuinka pitkään olet kuullut, millaista se on, onko muuta huolestuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ensin viikottaista, nykyisin päivittäistä: Huutoa, kiroilua, karjumista (väkivallasta en osaa sanoa, mutta lapsi huutaa/itkee välillä lohduttomasti) Lapsi huutaa, äiti karjuu takaisin.

Taaperoikäinen tyttö, ei puhu tai muodosta sanoja, vaan kommunikoi äännähdyksin (ja karjumalla.) - ap

Tee lasu. Äiti ohjataan silloin esim. perheneuvolaan tai saa perhetyötä auttamaan erityislapsen kanssa. Äiti ei selvästikään osaa käsitellä erityisyyttä. t: lasun sossu

Mitä se kohtelu sit on? Jos välillä ääntä korottaa tai huutaa, niin se ei ole mikään lasu asia. Eipä täällä voi suoraan ohjeistaa kukaan, kun ei tiedä tilannetta.

Väkivalta, heitteillejättö muu vastaava, on lasun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Ensin viikottaista, nykyisin päivittäistä: Huutoa, kiroilua, karjumista (väkivallasta en osaa sanoa, mutta lapsi huutaa/itkee välillä lohduttomasti) Lapsi huutaa, äiti karjuu takaisin.

Taaperoikäinen tyttö, ei puhu tai muodosta sanoja, vaan kommunikoi äännähdyksin (ja karjumalla.) - ap

Mistä tiedät, että taaperoikäinen on erityislapsi? Ei sen ikäisistä tiedä usein edes erityislääkärit sitä erityisyyttä vielä. Mistä sinä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Ensin viikottaista, nykyisin päivittäistä: Huutoa, kiroilua, karjumista (väkivallasta en osaa sanoa, mutta lapsi huutaa/itkee välillä lohduttomasti) Lapsi huutaa, äiti karjuu takaisin.

Taaperoikäinen tyttö, ei puhu tai muodosta sanoja, vaan kommunikoi äännähdyksin (ja karjumalla.) - ap

Jos kaikki ääni muutenkin kuuluu, niin olisi aika erikoista, jos ihan arkinenkin itku ja huuto eivät kuuluisi. Aivan kaikki lapset itkevät ja huutavat pieninä, monesti vanhemmankin on korotettava ääntään. Oletko puhunut äidille asiasta?

Lasu pitää tehdä jos sinusta jonkun olisi hyvä selvittää onko perheessä lastensuojelun tarvetta vai ei.

Kiitos, vien asian eteenpäin. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin viikottaista, nykyisin päivittäistä: Huutoa, kiroilua, karjumista (väkivallasta en osaa sanoa, mutta lapsi huutaa/itkee välillä lohduttomasti) Lapsi huutaa, äiti karjuu takaisin.

Taaperoikäinen tyttö, ei puhu tai muodosta sanoja, vaan kommunikoi äännähdyksin (ja karjumalla.) - ap

Tee lasu. Äiti ohjataan silloin esim. perheneuvolaan tai saa perhetyötä auttamaan erityislapsen kanssa. Äiti ei selvästikään osaa käsitellä erityisyyttä. t: lasun sossu

Nää on hyviä nää lasun sossut näillä palstoilla, mistä teidän kristallipallot tilaatte?ehkä jos ensiksi selviäisit omien erityisyytesi kanssa ja ottaisit sen kuuluisan maalaisjärjen käyttöön, edes satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, vien asian eteenpäin. - ap

Hienoa että toteutat lähimmäisen rakkautta, ja käyt keskustelun äidin kanssa, samalla voit tutustua lapseen. Ehkä se rauhoittaa vilkasta mielikuvitustasi. Voitte toki yhdessä olla meihin yhteydessä, josko saataisiin oikeanlaiset tukitoimet naapurisi perheelle. Tavoite on meillä lapsen paras.

Terv. Lasun sossu

Harmi, jos joku on saanut keskustelupalstoilta kuvan, että lasuja tehdään turhaan eikä siksi uskalla tehdä sitä vaikka olisi kunnolla huolissaan. Varmasti lasu tuntuu epämiellyttävältä ihmisestä, jolle se tehdään turhaan, mutta se on silti pienempi paha kuin sellaisen perheen kohtalo, joka apua tarvitsisi mutta kukaan ei huomaa tai välitä. Esimerkkejä on jonkin verran, äärimmäisenä varmaan Vilja-Eerika.

Ehdottomasti Lasu tuossa tilanteessa! Heti maanantaina soittoa sinne.

Olenko ainoa vanhempi joka ymmärtää, että jos lasu on tehty ihan puhtaasta auttamisen intressistä, kyseessä on lapsen edun ajatteleminen ja silloin voi siitä omasta ajasta ja mukavuudesta vähän nipistääki tärkeälle asialle?

Eli: jos meidän perheestä nyt tehtäis lasu syystä x, joka näyttäytyy huolestuttavalta jostain toisesta henkilöstä, niin olisin valmis yhteistyöhön enkä uhriutuisi.

Siihen, kannattaako lasu tehdä vai ei, on äärimmäisen helppo selvityskeino:

Oletko huolissasi jonkun lapsen kohtelusta perheessä? Tee lasu.

Tahdotko tehdä lasun kiusallasi perheestä, jossa tiedät asioiden olevan hyvin? Älä tee lasua.

Lasun jälkeen ammattilaiset ottavat selvää, pitääkö lapsen kotioloihin puuttua vai ei. Jos huoli on ollut turha, siitä ei koidu mitään lasun tekijälle eikä perheellekään yleensä yhtä sosiaalityöntekijöiden käyntiä enempää. Mutta jos huoletta aiheen on, saatat jopa pelastaa jonkun lapsen hengen.

Meidän perheestä tehtiin lasu ollessani pieni, vaikka asiat olivat hyvin. Äitini oli vain ajautunut riitoihin erään erikoisena tunnetun naisen kanssa, joka teki sen ehkä kiusallaan tai sitten vainoharhaisuuttaan. Muistan sossujen käynnin, kun siitä on jälkeenpäin puhuttu, mutta se ei jättänyt mitään traumoja minulle. Ajattelin vain, että pari tätiä tulee meille juttelemaan arkisista asioista vähän samaan tyyliin kuten vaikka neuvolassa tai kouluterkkarilla juteltiin. En siis usko, että tuo yksi käynti aiheuttaa mitään pahaa niille lapsille, jotka eivät sitä tarvitse. Vanhempien täytyy tietysti osata puhua käynnistä lapsille järkevästi ja lapsentasoisesti, ettei heille tule outo tai pelokas olo, mutta muuten pidän ajoittaisia turhia käyntejä pienenä hintana siitä, että oikeasti apua tarvitsevat lapset saadaan avun piiriin.