Ongelma miehen aikuisten poikien "saunaillat" luonamme
Eli ollaan uusiopari jolla aikuiset lapset. Oma tyttäreni käy välillä (ei jatkuvasti!) luonamme kahvilla perheineen sovitusti, ei ongelmia kenelläkään. Mieheni aikuiset pojat asuvat jo omillaan myös, mutta.... en enää tiedä mitä tekisin. Usein he tulevat lauantaina päivällä ja sauna laitetaan lämpiämään. Pojat saunovat isänsä kanssa kauan, välillä ottavat olusetkin, ei mitään kännäämistä, ettei se ole ongelma, vaan se että alkaa tuntua siltä että ei ole koskaan omaa parisuhdeaikaa mieheni kanssa kun pojat niin usein tulevat. Toisella pojalla on avovaimo mutta hän on viikonlopputyössä joten ei pääse yleensä vkl kyläilemään. Joskus pojat jäävät yöksikin ja ovat tuossa pitkälle sunnuntaihin kun ei muutakaan kiirusta heillä ole.
Ja tämä kaikki tapahtuu usein kovin lyhyellä varoitusajalla, mä olen pettynyt näihin viikonloppuihin. Olisi kiva miehenkin kanssa joskus tehdä jotain, vaikka sitten ihan saunoa pitkän kaavan mukaan muusta kivasta puhumattakaan (leffa, teatteri, ulkonasyönti...) . Olen ottanut asian puheeksi. Mies ei jotenkin osaa suitsia tilannetta, toivoisin että niin usein ei tätä tapahtuisi.
Ymmärrän että isä ja pojat tykkää toki viettää seuraa keskenään enkä sitä ole heiltä riistämässä tokikaan. Vaan se, että tuntuu siltä että koko meidän elämämme pyörii näiden aikuisten lasten saunomisten ympärillä. Ja annahan olla jos on jotkut isot urheilukisat, voitte arvata mikä meno meillä on silloin, kun koko seurue katsoo pelejä ja huutaa olohuoneessa.
Luulin että jos menee yksiin miehen kanssa, jolla aikuiset lapset, olisi sitä kahdenkeskistä aikaakin mutta eipä sitä juuri ole. Joo, viikolla on mutta silloin on työt, arjen pyöritykset sun muut kiireet, ehkä ainakin uusioperheelliset ymmärtävät mitä ajan takaa.
Aluksi kun nuo kävivät, laitoin ruuat ja kaikki mutta olen lopettanut sen koska yksinkertaisesti ei huvita pyörittää mitään täyden palvelun poikien saunailtaa/majataloa jossa itse tunnen oloni todella ulkopuoliseksi ja lähinnä palvelijan osassa enää.
Kyseessä on sama omakotitalo mikä on poikien entinen lapsuudenkoti. Mies ei suostu vaihtamaan kotia. Minä omistan puolet talosta, joten en ole mikään "lompakkoloinen" palstatermejä käyttääkseni. Mutta oikeuksia ei tunnu olevan omaan talooni eikä elämääni.
Onko jollakulla päättynyt koko avioliitto tämän kaltaisten ongelmien johdosta?
Kommentit (19)
Ulkopuolinen sinä oletkin pojille, isä ei. Sopeudu tai lähde.
Äh, onpa ikävä tilanne! Ehdotan, että varaat teille muutaman viikon päähän hotelliviikonlopun, kylpylän tai vailla ravintola- ja teatteri-illan lauantaille. Tai kutsut yhteisiä ystäviänne syömään teille. Osoita, että lauantain poikien ilta ei ole mikään kiveen hakattu juttu, vaan lauantaisin tehdään muutakin.
Ja ennen kaikkea, puhu miehellesi. Kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet pysty rentoutumaan viikonloppuisin kun pojat ovat teillä, ehdota jonkinlaista kompromissijärjestelyä. Sinun ei tarvitse sietää joka viikonloppuisia visiittejä omassa kodissasi. Kuulostaa siltä, että pojat kokevat lapsuudenkotinsa edelleen omaksi kodikseen.
Kun on poikien saunailta, niin puuhailet omia harrastuksiasi. Tapaat omia ystäviäsi jne.
Sitten alat sopimaan viikonlopuksi niitä yhteisiä menoja, josta haaveilet. Varaat hotellin viikonlopuksi, teet pöytävarauksia jne. Sovit miehesi kanssa, että tänä viikonloppuna tehdään la ja su sitä ja tätä. En oikein tajua mitä odottelet, jotain miehen aloitetta?
Aika karua. Itse inhoan lyhyellä varoajalla tapahtuvia vieraita ja tiedän etten tuollaisessa tilanteessa voisi asua miehen kanssa yhdessä.
Tuossahan tuo tuli. Kotinne on poikien lapsuudenkoti, jonne kokevat aina olevansa tervetulleita ilman erillistä ilmoitusta, vaikka se onkin nykyään myös sinun kotisi. Meilläkin on vielä avaimet vanhempien kotiin, jonne saa aina mennä kun haluaa. Itse käyn muutaman kerran viikossa vauvan kanssa, kun on tylsää, veli käy harvemmin. Tarvittaessa käyn lenkillä vessassa.
Vastaavasti miehelläni ei ole avainta vanhempiensa kotiin, ja käy siellä muutenkin tosi harvoin. Siskonsa, joka asuu 400km päässä, käy useammin ja asuu siellä esim. kesälomat. Tervetulleita ovat kyllä, mutta mies käy harvoin. Joskus tosin tekee sitä, että saa yhtäkkiä mieleen, että hei, tultaisiin saunomaan, että vieläkö ehtii. Aina ollaan päästy, vaikka minusta voisi kyllä vähän aikaisemmin ilmoittaa asiasta kuin tuntia aiemmin.
Miehesi ja hänen poikansa ovat verisukulaisia. Sinä olet ulkopuolinen ja vaihdettavissa.
"Mies ei osaa suitsia tilannetta". Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Suosittelen kasvattamaan selkärangan ja ottamaan asian puheeksi, niin että mieskin ymmärtää mitä mielessäsi liikkuu. Eipä tuohon oikein mitään muuta neuvoa keksi, todennäköisesti saunomisperinne teillä tulee jatkumaan hamaan tappiin.
Oletko sanonut ihan suoraan toiveesi?
Tyyliin: "haluaisin viettää viikonlopun kahdestaan kanssasi, onko sinulla muita suunnitelmia?"
Ja ajoissa.
Jos tuo on ollut tapana miehelle, etkä sä saa muuta tehtyä kun mietiskeltyä ja mökötettyä niin mistä se tajuaa?
Tai miksi iskä ei vierailisi poikansa luona välillä jos haluavat nähdä? Oma aika tekis sullekin hyvää.
Entä jos sovit jo etukäteen jotain kahdenkeskistä tekemistä miehen kanssa? Jotain, missä joutuu menemään kodin ulkopuolelle tyyliin retkelle, ravintolaan tai jotain. Saisit sitä parisuhdeaikaa myös. Onhan se harmi, jos ei kotona saa tehdä kahdestaan mitään, mutta tällä lailla saisit sinäkin olla miehen kanssa edes joskus.
Sitten kun miehen lapset tulevat, keksit omaa tekemistä joko kotona tai muualla. Passaamaan ei tietenkään tarvitse ruveta.
Joo, ilkeät äitipuolet ovat paha yhteiskunnallinen ongelma. Onneksi pojat ovat jo niin isoja että tuskin pääsee tapahtumaan mitään pahempaa, phew. Kai tähän on joku terapia olemassa, mutta pitäisi olla myös tahtoa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Aika karua. Itse inhoan lyhyellä varoajalla tapahtuvia vieraita ja tiedän etten tuollaisessa tilanteessa voisi asua miehen kanssa yhdessä.
Eihän ne ole mitään vieraita vaan lapsia jotka tulevat lapsuudenkotiinsa saunomaan isänsä kanssa. Ap on ainoa vieras tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika karua. Itse inhoan lyhyellä varoajalla tapahtuvia vieraita ja tiedän etten tuollaisessa tilanteessa voisi asua miehen kanssa yhdessä.
Eihän ne ole mitään vieraita vaan lapsia jotka tulevat lapsuudenkotiinsa saunomaan isänsä kanssa. Ap on ainoa vieras tässä.
Ap omistaa puolet talosta ja on parisuhteessa poikien isän kanssa. Se on hänen kotinsa, pojilla on omat kotinsa muualla. Ei aikuisilla lapsilla säily mitään ikuista kotioikeutta lapsuudenkotiinsa varsinkaan, kun sen omistaa puoliksi isän uusi kumppani.
Miksei teillä ole saunailtaa keskellä viikkoa? Keskiviikkosauna ja perjantaiteatteri. Asia ratkaistu.
Mutta mistå uusioperheen kiireistä ap puhuu, jos kummankin lapset ovat jo aikuisia? Sain sen kuvan, että ap ja mies asuvat kahdestaan. Mikset ap puhu sen miehesi kanssa? Eihän tuo tilanne muuten ratkea.
Mene mukaan saunomaan ja kokeile lopettaako mies vai pojat saunaillat. Tai sitten ne jatkuu vielä teidän yhteisinä saunomisina😂
Tämä ongelma seuraa aina, kun ajatellaan asioita jokotai-periaatteella. Kun pitäisi pystyä ymmärtämään se, että sekä poikien että vaimon täytyy voida joskus kokea itsensä kaikkein tärkeimmäksi. Että sillä hetkellä mikään muu ei mene yli ellei ole talo tulessa tai jollain sydänkohtaus.
Veikkaan, että ap valittaa täällä, koska mies ei ole koskaan kyennyt hahmottamaan asiaa. Nyt hän kääntää sen poikien syyksi, ettei isä osaa sanoa pojille, että ensi lauantaina vietän muuten laatuaikaa rouvan kanssa ja silloin ei passaa.
Aapeen pitäisi päästä yli tarpeestaan siirtää ongelma kiukuksi poikia kohtaan, se vain provosoi miestä jättämään hänet huomiotta. Kun mies ei kerran omatoimisesti ymmärrä toimivansa huonosti.
Yritä saada ne vakiintumaan niin eiköhän vierailut noissa merkeissä lopu.