Lue keskustelun säännöt.
Olen 47 ja haluan lääkäriksi!
10.11.2021 |
Olen nyt päättänyt. Haluan vielä kurkottaa nuoruuden unelma-ammattiin, johon aikoinaan en päässyt. No hakukertoja oli vain yksi ja lähelle pääsin, mutta sitten luovutin ja luin sauraanhoitajaksi. Nyt olen noin 20 vuotta tehnyt sh:n uraa, mutta haluaisin lääkäriksi. Sitä olen halunnut kaiken aikaa, mutta vaikea vastata miksen ole aiemmin lähtenyt sitä uudestaan kokeilemaan. Työuraa vielä noin 20 vuotta jäljellä ja en tosiaan haluaisi viettää sitä sairaanhoitajana.
Varmasti kritiikkiä tulee tähän, että liian vanha jne mutta ehtisin vielä ihan kivan pituisen uran tehdä yleislääkärinä.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä vaan! Sh ja työkokemus pohjalla helpottaa varmasti lukuja. Tosin oppi menee päähän vanhempana hitaammin ja voi olla työlästä. Mutta ei mahdotonta.
Kannatetaan! Pääsykokeisiin lukeminen ja opinnot ovat raskaat, mutta käytännön työssä sairaanhoitajan kokemuksesta on varmasti paljon apua. Ymmärrät varmasti potilasta paremmin kuin vastavalmistuneet kolmekymppiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko opintoihin parhaassakin tapauksessa menee aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Juna meni jo
Tuossa iässä onkin varaa taksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko opintoihin parhaassakin tapauksessa menee aikaa?
Vaihtelee. Vuodesta kolmeentoista.
Jos olet itse siihen valmis, niin mikä sinua estää.
Itse olen samanikäinen enkä tuohon enää lähtisi.
Samanlaiset ajatukset oli 30-vuotiaana ja aloitin jopa lääkiksen pääsykokeisiin lukemisen mutta sitten tuli muita suunnitelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä joo, mutta pitäisi sitten olla varmaa, että pääsee kertaheitolla sisään. Itse tein aikoinaan sen virheen 1990-luvulla, että pyrin Helsinkiin lääkikseen ja jäin jotain 0,2 pisteen päähän. Kaikkiin muihin Suomen lääkiksiin olisin päässyt heittämällä, pääsykoehan oli sama. Nykyään tämä systeemi on kai jo suhteutettu ei-kaupunkikohtaisesti.
Mieti, millä osastoilla olet ollut? Jostain akuuttipuolelta helpompi vaihtaa uraa? Itseäkin harmitti, miksen nuorempana jatkanut....no, tuli perhe, vielä nuorimman lapsen syntymää edeltäneenä päivänä kävin avoimen yo:n tentissä, mutta siihen se jatko-opiskelu sitten jäi...
Työkokemus auttaa paljon käytännön tilanteissa, kun perusasiat on jo hallussa.
Kaikkea hyvää ja tsemppiä Sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä, sulla on yksi oma ainutkertainen elämä. Voisi sitä paljon huonompaankin ihminen aikansa käyttää!
Käytännössä vaihtoehdoksi jää opiskelu Virossa. Se on lopputuloksen kannalta ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Sh pohjalta ei vaan pelkkä kova halu riitä suomen korkeakouluihin sillä opiskelupaikkoja on vähän ja alimmillakin pisteillä sisäänpäässeitten taso on todella korkealla. Joutuisit opiskelemaan useamman vuoden pelkästään pääsykokeisiin.
Älä hukkaa unelmiasi. Valmistuttuasi ehtisit tekemään virassa lääkärin töitä lähemmäs 20 vuotta, ja yksityisellä vielä jäähdytellä sen päälle parin vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä olen 49 kuten nikkinimikin kertoo ja vastaan vaikka et minulta kysynytkään: ei kannata enää.
Lekurin opinnot ovat sangen pitkät - en tiedä tarkalleen kuinka pitkät, ehkä liki 10 vuotta - joista Sinä saat toki "alennusta" tai jonkinlaista hyvitystä tai jyvistystä pitkän saiaraanhoitajataustasi ja -kokemuksesi vuoksi, mutta silti: valmistuessasi lääkäriksi olisit kuitenkin hyvän matkaa yli 50-vuotias. Kuka tai mikä instanssi palkkaa sen ikäistä lääkäriä, varsinkaan vasta-alkajaa? Eihän sen ikäisiä oteta enää mihinkään muihinkaan - ei matalapalkkaisempiinkaan - töihin, vaan kaikkiin paikkoihin halutaan joko kantisnuoria tai ns. "uussuomalaisia" (niitä maa muu jia) palkkatasoa polkemaan.
No hope for You.
Tässä iässä kuin Sinä ja minä olemme nyt, elämä on jo loppusuoralla. Mikään ei enää kannata.
Varsinkin siinä iässä kuin Sinä valmistuessasi olisit, Sinun (ja minun tietenkin myös, ja kaikkien) luonnollinen paikka on sen vastaanottopöydän vastapäisellä puolella lääkäriä. Ala vain totutella ajatukseen monivaivaisena kroonikkona elämiseen yhä hiljenevällä vauhdilla ja pois hiipumiseen, ja lopulta noutajan tuloon. Monttu kutsuu: kaikki on turhaa.
Tilaa mieluummin netistä viiniä alle puoleen hintaan Suomen monopolihintatasosta ja ala särpiä sitä joutessasi jotta näinä viime vuosinasi Sinulla on edes jotain ajanvietettä ja nautintoa ---> eläkkeelle ---> hoitolaitokseen POTILAAKSI eikä hoitajaksi ---> monttuun.
Olen itse sairaanhoitaja, ja eräs vanhempi kollega, viidenkympin paremmalla puolella haki lääkikseen ja pääsi. Tietysti pahat kielet alkoi laulaa miten vei paikan joltain nuoremmalta jne, mutta itse kyllä nostan hattua hänelle!
"Lääkärin perusopinnot
Opinnot johtavat lääketieteen lisensiaatin tutkintoon, jonka suoritettuasi voit toimia lääkärinä. Opinnot kestävät noin kuusi vuotta (360 opintopistettä)."
Siis perusonpinnot kestävät tuon kuusi vuotta, lisäopinnot sitten siihen päälle, kuten jos lähdet erikoistumaan.
Hae ihmeessä jos tunnet alan omaksesi. Hienoa kuulla että on ihmisiä jotka vielä uskovat itseensä, ovat motivoituneita ja optimistisia. Valmistaudu kuitenkin siihen että kuraa tulee niskaan ja lujaa. Läheskään kaikki eivät siedä eteenpäinpyrkiviä ihmisiä.
Ainoastaan järkevää että ei jää junnamaan paikoilleen. Opiskeluaikakaan ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan hyödyllistä ja antoisaa. Sulla on vielä paljon työelämää jäljellä, tietysti lähdet opiskelemaan jos siltä tuntuu.
Kuten aiemmin sanottu, valitettavasti juna meni jo. Jos vaihtelua haluat, katsoisisin sinuna vähän nopeampia väyliä ja vähemmän lukemista vaativia ammatteja.
Onhan se mahdollista, mutta erittäin suositulle alalle sisäänpääsy on todella hankalaa, eikä sairaanhoitajan osaamisesta tai työkokemuksesta ole siihen mitään etua. Pääsykoe pohjautuu pelkästään lukion materiaaleihin.
Jos pystyt lukemaan täysipainoisesti noin vuoden verran, on sinulla tietenkin kaikki mahdollisuudet päästä sisään.
Siksihän ne pääsykokeet on, että katsotaan ketkä pääsee opiskelemaan. Jos pääset pääsykokeista läpi, niin sinne vaan!
Ei opiskelussa ole ikärajaa.
Ihminen käytännössä kuolinvuoteella katuu vain asioista joita EI tehnyt, eikä niitä asioita mitä teki ja koki. Yritä ihmeessä lääkäriksi!
Siitä vaan! Kannustan!