Millainen määrä alkoholia viikossa on alkoholismia?

Alkoholismi on riippvuussairaus. Määrä voi olla mikä tahansa. Ihminen voi olla alkoholisti vaikka olisi ollut juomatta vuosia, jos alkoholiin on edelleen riippuvuussuhde.

Jos mietit tuota omalla kohdallasi. Ratkaisevaa ei ole määrä - vaan riippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on riippvuussairaus. Määrä voi olla mikä tahansa. Ihminen voi olla alkoholisti vaikka olisi ollut juomatta vuosia, jos alkoholiin on edelleen riippuvuussuhde.

Muuten oikein, muttei ole sairaus.

Mistä tuon riippuvuuden huomaa ja tajuaa? Siitä että tekee mieli juoda? Olen ymmärtänyt, että alkoholistit harvoin edes ymmärtävät riippuvuuttaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on riippvuussairaus. Määrä voi olla mikä tahansa. Ihminen voi olla alkoholisti vaikka olisi ollut juomatta vuosia, jos alkoholiin on edelleen riippuvuussuhde.

Muuten oikein, muttei ole sairaus.

No sinähän et sitä määrittele.

Alkoholistit valehtelevat. Myös itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuon riippuvuuden huomaa ja tajuaa? Siitä että tekee mieli juoda? Olen ymmärtänyt, että alkoholistit harvoin edes ymmärtävät riippuvuuttaan. Ap

Minä ainakin ymmärrän ihan hyvin olevani alkoholisti. Huomaan sen siitä, että alkoholi pyörii ajatuksissa jatkuvasti ja odotan milloin voin seuraavan kerran juoda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on riippvuussairaus. Määrä voi olla mikä tahansa. Ihminen voi olla alkoholisti vaikka olisi ollut juomatta vuosia, jos alkoholiin on edelleen riippuvuussuhde.

Muuten oikein, muttei ole sairaus.

Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. Alkoholiriippuvuudelle (alkoholismille) on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.

Suora lainaus Terveyskirjaston sivulta.

Alkoholsmista eroon päässyt ( ainakin nyt kahdeksan vuoden ajan)ystäväni kertoi, että hänellä ei oikeastaa ollut mitään määrää, mutta riippuvuus näkyi siitä, että jos ei juonut niin aina jo suunnitteli seuraavaa ryyppykertaa, mietti milloin ja miten se onnistuu . 

Myös juodessa oli yleensä hankala lopettaa suunniteltuu n  määrään

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuon riippuvuuden huomaa ja tajuaa? Siitä että tekee mieli juoda? Olen ymmärtänyt, että alkoholistit harvoin edes ymmärtävät riippuvuuttaan. Ap

Ei se vielä tee alkoholistia, jos tekee mieli juoda. Silloin, kun juomista ei pysty lopettamaan, niin silloin voi jo puhua alkoholismista. Ja silloin myös, kun juominen alkaa haittaamaan elämää, esim ei pysty käymään töissä, hoitamaan asioita, hoitamaan omaa hygieniaa yms.

En tiedä. Juon 5 päivänä viikossa kaksi lasia viiniä. Maanantai ja tiistai on täysin alkoholittomat päivät.

Yksi annos vaikkapa viikossa, jos se on pakko saada, riittää siihen että olet alkoholisti.

Mikä maailman helpotus asiansa sössivälle juopolle on kutsua itseään ”sairaaksi”?

Eikö siinä riippuvuudessa ja asioiden sössimisessä ole ihan tarpeeksi? Jotenkin tarttis psykologista kantoapua vielä päälle. Hyi helvetti.

Tässä ainoa ratkaisu ”alkoholismisairauteen”:

Samat keinot kuin pähkinäallergikolle, joka ei syö pähkinöitä. Mitenhän sellaisen sitten järjestäisi, tuleekos kenellekään ”sairaalle” mieleen…?

Tehdään hitto vieköön vaikka viinapassi, jossa merkintä alkoholismigeenistä. Heille ei sitten myydä viinaa. Toki, sitten katoaa siltä rahanpainobusinekselta pohja :)

Huoh. Ei ole kyse määristä, vaan siitä onko juominen pakonomaista. Alkoholismissa/addiktiossa on myös eri vaiheita. Yleensä ihmiset ajattelevat vain sitä terminaalivaihetta (kun mitään kulisseja ei enää pysty pitämään.)

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistit valehtelevat. Myös itselleen.

Oon 50 kiloinen nainen ja vedän parhaillaan pari litraa kirkasta viikonlopun aikana. Tiedän ja myönnän, että riskirajat paukkuu reilusti ja kohtuukäyttö on kaukana.

Pystyn tosin oleman ilmankin ja keksin tekemistä ja kun elämä menee hyvin niin en sitä kaipaa.

Nyt kuukauden sisään kaverini on kuollut, suvussa on kaksi kuolemantapausta, vanhempani terveys reistaa ja laskuja on kerääntynyt liikaa. Oon ihan jaksamisen rajoilla.

Tekee nyt mieli vaan vetää perseet kun ei jaksa ajatella koko ajan.

Olenko alkoholisti?

Niin kuin edesmennyt Myllykoski lauloi

Kossu on mun kuskiTuskin tietä nään

Alkoholin riskikäytön raja on miehillä 14, naisilla 7 annosta alkoholia viikossa. Yksi annos= 1 pullo keskiolutta/ lonkeroa/ siideriä  tai 12cl mietoa viiniä  tai 4cl väkeviä.

Aika moni meistä taitaa olla riskikäyttäjä?

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Ei ole kyse määristä, vaan siitä onko juominen pakonomaista. Alkoholismissa/addiktiossa on myös eri vaiheita. Yleensä ihmiset ajattelevat vain sitä terminaalivaihetta (kun mitään kulisseja ei enää pysty pitämään.)

Voi että. Kyllä mä tuon ymmärrän, mutta:

1) fyysisesti sitä viinaa ei kukaan muu juopon kurkkuun kaada

2) JOKAISEN JUOMATTOMAN ALKOHOLISTIN ITSENSÄ KERTOMANA ainoa tapa ”parantua” on olla juomatta

3) alkoholismi puhkeaa juomalla

4) jokainen juo itse, kenenkään puolesta ei voi juoda

5) juominen loppuu lopettamalla

Niin em ehtojen voimassaollessa varmasti sinäkin, Sherlock, ymmärrät sen, että ei-alkoholistien ja alkoholistien perusjoukko on 100% identtinen, JA

mikäli jokin ero löytyy, se on geneettinen, ja tällaisen geneettisen riskin perusteella alkoholistille ei tule missään olosuhteissa antaa alkoholia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistit valehtelevat. Myös itselleen.

Oon 50 kiloinen nainen ja vedän parhaillaan pari litraa kirkasta viikonlopun aikana. Tiedän ja myönnän, että riskirajat paukkuu reilusti ja kohtuukäyttö on kaukana.

Pystyn tosin oleman ilmankin ja keksin tekemistä ja kun elämä menee hyvin niin en sitä kaipaa.

Nyt kuukauden sisään kaverini on kuollut, suvussa on kaksi kuolemantapausta, vanhempani terveys reistaa ja laskuja on kerääntynyt liikaa. Oon ihan jaksamisen rajoilla.

Tekee nyt mieli vaan vetää perseet kun ei jaksa ajatella koko ajan.

Olenko alkoholisti?

Koita katsoa itseäsi ikäänkuin ulkopuolelta. Mitä tekisit/sanoisit jos kyseessä olisi hyvä ystäväsi? Sanoisitko että nou hätä, kyllä se siitä itsekseen jotenkin, koitappa pärjäillä ja pitää tahdonvoimalla= raivoraittiina se korkki kiinni?

Joillakin vain on geeneissä taipumus mennä aina helpoimman kautta seurauksista välittämättä. Silloin monelaiset päihteet kuuluvat arkirutiineihin.

Kaikilla ihmisillä on helppo pääsy jopa huumeisiin nykyaikana, jos niin haluaisivat. Miksi emme ole kaikki sitten juoppoja ja nistejä?

Ihmisen aivojen mielihyväkeskus, joka tuottaa hyvää rentoa oloa, on olemassa luomassa motivaatiota tehdä jotain. Päihteillä sen motivaation saa tapettua pois, koska hyvä rento olo tulee tekemättä mitään. No, siis pitää rahat tietenkin hankkia jostain päihteisiin, että kyllähän se tavallaan pakottaa jotain tekemään kuitenkin. Usein se jotain on vain rikollista ja tyhmää ja siitähän se kierre lähtee.