Onko villakoirat useinkin ärhäköitä ja heikkohermoisia vai onko vain sattumaa että olen törmännyt moneen sellaiseen?

Rotu kiinnostaisi seurallisuutensa ja sporttisuutensa vuoksi, mutta jos luonneongelmat ovat yleisiä niin sitten ei kiitos.

Villakoiraihmisiä linjoilla?

Olen itse myös tavannut vain samanlaisia, pihapiirissä asuu useampi ja melkein aina on osallisena villakoira, jos jotain räyhäämistä pihalta kuuluu. 

On ne. Aina hampaat irvessä.

Itse tuntenut kolme kääpiövillakoiraa.

Yksi tuttavien villis oli ihan kauhujen koira, pelkäsin sitä pienenä, vaikka muuten rakastin koiria. Todella äksy ja jotenkin häiriintynyt tapaus.

Ja yhdellä kaverillani oli kaksi villistä, jotka molemmat oli aivan ihania seurakoiria ja sylivauvoja. Niitä on ikävä, tunsin ne pennusta pitäen.❤️

Suurin osa pienistä koirista on tuollaisia ja uskallan väittää, että se johtuu koulutuksen puutteesta. "Kun se on niin pieni ja söpö, niin ei pikku haukkumiset mitään haittaa." Yhtäkin pikkurotua luulin tuollaiseksi ärhäkäksi, kunnes tapasin muutaman muun samanlaisen, jotka oli koulutettu. Niin ne oli sitten ihan normaaleja koiria, joita ei lastenkaan tarvinnut pelätä. Nuo kamalimmat on yleensä niitä lasten sijaan hankittuja perheenjäseniä, joita pidetään perheen lapsina.

Tutulla on keskikokoinen villakoira, näykkii kovasti ym, kerran sai purtua, mutta onneksi vaan kevyesti. En tykkää siitä yhtään!

Juu en tykkää yleensä pienistä koirista tai villakoirista, usein räkyttävät ja saattavat näykkiä. Mieluummin mulle kissa ja/tai iso koira, jonka ei tarvitse uhota, kun ei ole "pieni, mutta pippurinen" (ärsyttää muuten suunnattomasti, kun jotkut naisetkin kuvaavat itseään noin).

Meillä ne on hyvin rauhallisia ja pysyttelee sohvan alla ja nurkissa.

Villakoirista ainoastaan isovillakoirat pääosin tervepäisiä, kaikki sitä pienemmät ihan kauheita murisevia räykkyjä. :(  Toki isoissakin on huonoja sukulinjoja, joissa paljon luonnevikoja ja perinnöllisiä sairauksia. 

tuttavilla ollut villakoiria,ei purreet, mutta ovat selvästi omistajassa kii ja suojelevat omistajaa. vireitä ja valppaita.oppivat hyvin käskyjä ja jopa temppuja. vaativat kyllä koko ajan seuraa.eivät tykkää olla yksin yhtään.

sopii omistajalle, joka ottaa koiran joka paikkaan mukaan tai on kotona paljon. vaativa turkin pesu ja leikkaus. ilmeisesti joskus luovutetaan liian aikaisin, osa ongelmista johtuu tästä.

tuttujen koirat kyl hyvä luonteisia, olleet aina vieraan sylissä istuneet kun käy kylässä. usein kuitenkin tuntemattomille räksyttävät ,jopa kiukkuisia.

Villakoirasta saa kouluttamalla todella tottelevaisen ja ihanan koiran. Ne ovat yksi tottelevaisin rotu mitä on. Sirkuksissakin aikoinaan oli nimenomaan villakoiria esiintymässä. Eli todennäköisesti koulutus on jäänyt tekemättä näille huonokäytöksisille tapauksille. Tai sukusiitoksen aikaan saamaa.

pienet koirat usein liian jalostettuja, on ongelmia terveydessä eli vaativat paljon.

Villakoira on erittäin älykäs ja aktiivinen rotu. Hihnan päässä ja koulutuksessa (kouluttamatta jättämisessä) se vika lähes aina on. Sitä voi miettiä millaisia käytöshäiriöitä ihmisellekin kehittyy, jos virike- ja liikuntapuoli eivät ole kunnossa.

Hirveän surullista, ihmisen tarpeista lähtevää koiranpitoa näkee valtavan paljon.

Tottelevaisesta käytöksestä ei ole paljon iloa jos koira on hyvin arka, pelokas, hermostunut tai aggressiivinen.

Mulla on kaksi kääpiövillakoiraa. Molemmat ovat todella seurallisia ja kilttejä sylikoiria. Heti kaikkien ystäviä. Toinen on vähän herkkä esim. koville äänille, mutta se näkyy vain lievänä tärinänä. Toinen taas on vähän diiva kun se haluaa pomottaa kaikkia, mutta sillä lailla suloisella tavalla vain. Kumpikaan ei ole koskaan ollut aggressiivinen tai mitenkään vaikeasti käsiteltävä, päinvastoin. Kumpikin on elämäni rakkaus.

Lisään vielä kun joku jo mainitsi, että villakoirat eivät viihdy yksin, tämä on ainakin mun koirien kohdalla täysin totta. Jos on menevää sorttia eikä koirat voi kulkea mukana, villakoira ei ole hyvä valinta.

Se on erittäin herkkä rotu traumatisoitumaan pentuna. Mutta ruskeat villakoirat ovat tästä poikkeus. On jännä, miten neurologia linkittyy väriin.

Minulla on ollut kaksi kääpiövillakoiraa. Kumpikaan ei ole ollut arka tai pelokas. Päinvastoin kaikkien kaveri eivätkä osaa pelätä ketään eikä mitään.

Haukkuherkkiä kyllä ovat, mutta haukku liittyy meillä ainakin kodin vahtimiseen eli ovikellon sointiin tai takapihalla käveleviin ihmisiin.

Toinen on jo edesmennyt ja toinen nuori koira. Eivät ole samaa sukua, mutta kyllä näissä koirissa on paljon samaa luonnetta. Kaiken ne oppii nopeaan, hyvän ja pahan.

Vierailija kirjoitti:

Villakoira on erittäin älykäs ja aktiivinen rotu. Hihnan päässä ja koulutuksessa (kouluttamatta jättämisessä) se vika lähes aina on. Sitä voi miettiä millaisia käytöshäiriöitä ihmisellekin kehittyy, jos virike- ja liikuntapuoli eivät ole kunnossa.

Hirveän surullista, ihmisen tarpeista lähtevää koiranpitoa näkee valtavan paljon.

Villakoirassa korostuu se, että sopii henkilölle jolla on hyvä kyky ymmärtää toisen tunnetiloja. Ja lisäksi halu kunnioittaa niitä olotiloja, reagoida niihin eikä aina vain päsmäröidä.