Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tämä viesti sisältää valitusta narsistiselta itseinhoa täynnä olevalta ihmiseltä

Vierailija
25.11.2009 |

Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut ihan paskalta tämä elämä. Tunnen olevani ruma, kuljen kamalissa vaatteissa vaikka vaatekaapissa on ihan kivojakin vaatteita. En vain uskalla laittaa niitä päälleni, kun olen aina kulkenut tyyliin farkuissa ja neuleessa. En uskalla edes uusia pitkävartisia talvisaappaita vetää farkkujen päälle, vaan laitan aina pelkät kävelykengät kun ne eivät kiinnitä huomiota.



Työpaikalla harvoin menen kahville isossa porukassa, vaan viihdyn mieluummin yksin omassa huoneessa tai sitten kahvittelen tai syön ihan pienessä porukassa. En uskalla avata suutani jos pöydässä on paljon ihmisiä, tai jos avaan suuni, niin sanon jotain tyhmää ja tuntuu että muut nolostuvat siitä mitä sanon. Siispä olen ajatellut että parempi etten puhu mitään ettei muut joudu noloon tilanteeseen. Ja kun en mene mihinkään työpaikan rientoihin, niin en voi mokata mitenkään kun en osaa käyttäytyä.



Minulla on myös joistan asioista kärkeviä mielipiteitä ja jos joskus olen niitä ilmaissut, itseinho on noussut huippuunsa, miksi menin avaamaan suutani.



Kuljin eräänä päivänä työkaverin huoneen ohi, jossa naurettiin. Olin ihan varma että he nauroivat jollekkin jonka olin sanonut ääneen, ajattelen yleensä että olen se työpaikan pelle, jolle saa nauraa ihan vapaasti. Sillä olen kaiken lisäksi tyhmä. Minulla ei ole paljoa koulutusta, joten siksikin ajattelen että olen tyhmääkin tyhmempi ihminen. Säälin ajoittain lapsiani, että he ovat saaneet minulta nämä geenit.



Minulla on mies, joka arvostaa minua, ja lapset eivät tulisi toimeen ilman minua. He rakastavat minua ja osoittavat sen myös. Se on ainoa syy miksi jaksan tätä paskaa elämää.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että pelkään että lapseni jäävät ilman kaveria koulussa, kun siellä selviää että kenen lapsista on kyse.

ap

Vierailija
2/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minustakin tuntuu monesti ihan samalta, tiedän että muut vihaavat ja halveksivat minua vaikka olen omasta mielestäni normaali, kiva ja jopa hauskaa seuraa. En vain saa sitä tuotua esille ja sitten olen muiden silmissä nolo, säälittävä ja vähän yksinkertainen. Aina saa olla puolustuskannalla ja todistella muille että on ihan normaaliälyinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puuttuuko sinulta kyky empatian tunteeseen? Puuttuuko sinulta syyllisyyden tai myötätunnon tunteet? Oletko sairaalloisen itsekeskeinen? Kiinnostaako sinua vallankäyttö?

Vierailija
4/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

liittyy "narsistiseen haavaan" tai mitä kaikkia ilmaisuja tuolle asialle voisi käyttää. Nasisistiseti vaurioituneen ihmisen äärilaidalla on narsistinen persoonallisuushäiriö, joka on yleiskielessä "narsistin" nimellä tunnettu. Mutta harvalla ihmisellä ei ole mitään "narsistisia" ongelmia.

Vierailija
5/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puuttuuko sinulta kyky empatian tunteeseen? Puuttuuko sinulta syyllisyyden tai myötätunnon tunteet? Oletko sairaalloisen itsekeskeinen? Kiinnostaako sinua vallankäyttö?


ja kaikesta mitä teen tai jätän tekemättä, kaikesta mitä sanon tai jätän sanomatta. Ja empaattinen olen, joskus liiankin.

Vallankäyttöä inhoan, pikemminkin olen alistuva.

ap

Vierailija
6/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap kyselee vielä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostat ihan minulta! Paitsi ettei minulla ole miestä, joka minua arvostaisi.. :( Olen siis yh.



Säälittää ja harmittaa tyttäreni puolesta, että hänellä on tällainen äiti. Tyttäreni tuntuu fiksulta ym, ja kun tyttäreni näyttää minulle, kuinka paljon minua rakastaa, mietin vain, etten ole sen rakkauden arvoinen. Olen tyttäreni "idoli", vaikka olen täysi paska. No en täysi, mutta kuitenkin.. :(

Vierailija
8/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun olen ollut kotona lasten kanssa, on ongelmat jotenkin helpottaneet, ja uskallan olla enemmän oma itseni.

Aloita pienista asioista, mene vaikka jouluostoksille vieraaseen kaupunkiin, ja pue päällesi ne saappaat ja kivat vaatteet, kun olet paikassa jossa sua ei kukaan tunne, niin ei ole mitään menetettävääkään, eikö?

opettele sanomaan oma mielipiteesi, vaikka se eroaisikin yleisesti hyväksytystä, usko pois, se tuntuu hyvältä, mitä väliä, jos muut ei mielipidettäsi ymmärrä, jos olet omasta mielestäsi oikeassa, voit mielessäsi hihitellä sille kuinka tyhmiä ne muut on , kun eivät tajua, tai uskalla olla sitä mieltä kun oikeasti ovat, vaan myötäilevät toisiaan.

Opettele hymyilemään.Kun hymyilet, saat yleensä hymyn takaisin, ja ystävällisempää palvelua :)Jos et saa hymyä takaisin, älä syytä itseäsi, vaan voit ajatella että toisella oli nyt huono päivä, jota ainakin yritit piristää

Jos sulle ollaan töykeitä, se ei johdu sinusta, vaan siitä että se toinen nyt vaan on moukka.

Tsemppiä ystäväiseni!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
25.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta ainakin ap:lla on töitä ja mies, itse olen surkimus jolla ei kumpaakaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi viisi