Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö pimeässä?
08.11.2021 |
Pelkäätkö aaveita ja kummituksia vai enemmän lihaa ja verta olevia hyökkääjiä?
Uskaltaisin olla yksin yöllisessä metsässä?
Entä jos tuo metsä olisi myyttinen Pahakorpi?
Nim Tyttö joka yöpyi Pahakorvessa
Kommentit (12)
Enemmän kyllä pelkään jossain kaupungilla, missä pyörii huumehörhöjä, kuin pimeässä.
mutta joskus vilkas mielikuvitus tekee kyllä tepposia ja alan miettiä esim. verhoja illalla kiinni vetäessä, että mitä jos ikkunan takana seisookin vaikka Ulvilan murhaaja. Ja onnistun sillä lailla lietsomaan kyllä itseni pelkoon.
Sitten kyllä uskallan ihan hyvin olla korvessa mökillämme yötä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä hörhöjä nykyään liikkuu ihan keskellä päivääkin.
80-luvulla pentuna en pelännyt liikkua pimeälläkin ulkona, mutta tänä päivänä en uskaltaisi, semmoiseksi on Suomi vajonnut :/ Ainakin puukko pitäisi olla mukana...
En pelkää, ei täällä maaseudulla voisi asua, jos ei uskaltaisi liikkua pimeällä. Katuvalot on vain taajamassa.
Jos on niin pimeää, että en näe mitään, pelkään, että törmään johonkin tai kompastun. Kummituksia en pelkään, koska niistä voi kävellä läpi, jos niihin törmää. Pelkään sisätiloissa lähinnä seiniä, tuoleja, pöytiä, keittiön lattialle unohtuneita imurinletkuja yms. Ulkona taas portaat, kivet, montut ja muut maanpinnan epätasaisuudet sekä kasvillisuus ja rakennukset. Toki ihmiseen tai eläimeenkin voi törmätä, jos niitä on samaan aikaan liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pelkään. Kotona pimeässä demonityttöjä. Ulkona pimeässä kaikkia miehiä, harvemmin naisia, paitsi jos ovat jotenkin alkoholisoituneen tai huumeita käyttävän näköisiä.
''Even, though I walk through the valley of the shadow of death, I will fear no evil; For You are with me; Your rod and Your staff, they comfort me.''
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mä herään niin monesti mun kissani istuu tuijottamassa minua ja mietin ajatteleeko kissani minun syömistä.
En pelkää pimeää. Pimeässä metsässä uskallan olla, samoin mökillä, saaressa mihin ei tule sähköjä.
Mutta. Viime viikolla kävin ensimmäisen kerrran viiteen vuoteen lenkillä ilman koiraa. Pimeä pururata oli tosi ahdistava ja kaikki perässä juoksevat mieslenkkeilijät pelottivat. Ennen ei näin ollut, mutta jotenkin nykyään on liian tietoinen siitä, että kuka vaan voi olla tekijä ja kuka vaan uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla pentuna en pelännyt liikkua pimeälläkin ulkona, mutta tänä päivänä en uskaltaisi, semmoiseksi on Suomi vajonnut :/ Ainakin puukko pitäisi olla mukana...
Aivan sama minulla. Kerran on sudet kierrelleet hämärässä lähistölläni, enkä sitä halua kokea enää ilman asetta.
Vähän riippuu missä olen.
Lenkkeilen tutulla kuntopolulla pimeässä. Ainoa asia, mitä pelkään on,että joku tulee otsalamppu päässään vastaan ja sokaisee pitkäksi ajaksi.
Mutta mummolan metsän en pimeässä yksin lähde hortoilemaan. Siellä on mörköjäkin.
En pelkää enää.