Olen syönyt 2 kuukautta masennuslääkettä, ja viime päivinä ollut pitkästä aikaa sellainen olo...

Hyvä että ajattelet noin. Tsemppiä elämään ja kaikki kyllä järjestyy 😀👍

Hienoa. Mikä lääke kyseessä?

Kaksi kysymystä tuli mieleen.

Mikä on lääkkeen vaikuttava aine?

Oletko saanut lisäksi terapiaa?

Tosi hienoa! Paljon tsemppiä sinulle ja nauttimista jokaisesta paremmasta päivästä.

Mikä lääke?

Vierailija kirjoitti:

Mikä lääke?

Escitalopram

👍 Heino homma!!

Siitä se elämä alkaa.

Useimmiten lääkkeet auttavat, jos ei ensimmäinen tai toinenkaan niin joku kuitenkin. Tsemppiä.

Niin masennuslääkkeillä toisin sanoen katkaistaan tunteista ne ääripäät pois niin onhan se autuas olla kun ei tunne mitään

Onneksi minulla ei lääkitystä kirjoitti:

Niin masennuslääkkeillä toisin sanoen katkaistaan tunteista ne ääripäät pois niin onhan se autuas olla kun ei tunne mitään

Niin, onhan se paljon mukavampaa olla päivästä toiseen saatanan ahdistunut ja ylivirittynyt, tai totaalisen alakuloinen. Kunhan vaan tuntee jotain.

Sun ohje masennuksen hoitoon on varmaan ulkoilu ja "nyt vaat alat ajatella iloisempia juttuja" tyyppiset lausahdukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lääke?

Escitalopram

Minulla tuo auttoi pahimpaan masennukseen. 2012 oli itsemurha mielessä jatkuvasti.

Yrittäjänä oli pakko tehdä työnsä, vaikka kuinka ahdisti.

Kerran tein jo yksinäni varastohallissa hirttosilmukan kuormaajan trukkipiikkiin ja olin hirttäytymässä.

Sain pillerireseptin, aluksi se vain pahensi oloa, mutta n. 2 viikon päästä alkoi helpottaa.

Sain myös keskusteluapua sairaanhoitajalta, se oli merkittävä apu.

En sen jälkeen ole noin syvällä käynyt,.

Libidon lääkitys sammutti, siksi en jatkanut lääkitystä, kun ilmankin alkoi pärjäämään.

T: mies, 50v

Hei,

ihanaa kuulla hyvästä kokemuksestasi ja että olet tyytyväinen päätökseesi! Täällä nimittäin vasta omaa lääkevastettaan aikalailla jännityksellä odotteleva, vasta juuri aloitusannostuksesta varsinaiseen annokseen nostanut. 

 

Itselle oli muuten hemmetin vaikea rasti itseasiassa aloittaa lääke, mutta tulin yli vuoden kärvistelyn aikana siihen tulokseen että kyllä se on paikallaan, ei ole elämää tämmöinen enää. Laidasta laitaan tarinoita lukenut itsekin, joten tässä tilanteessa ihan helpottavaa kuulla myös näitä hyviä kokemuksia..

Minä en oikein pidä hyvänä, että Suomessa onnellisuus löytyy vain pillereillä. Kun kemikaalin vaikutus lakkaa, ankea todellisuus iskee jälleen päin naamaa.

Minusta lääkkeitä kannattaa kokeilla. Tosin totuus on, etteivät ne auta läheskään kaikkia. Itse ajauduin jonkinlaiseen lääkekierteeseen heti parikymppisenä. Eli ”normaaliin” parikymppisen naisen kriisiin (yksinäisyys ja sydänsurut) vähän liiankin helposti määrättiin lääkettä. Vuosia vaihdeltiin eri masennuslääkkeitä, eikä mikään oikein tuntunut pelittävän. Sivuoireita sen sijaan tuli. Mm. orgasmit lähtivät lopullisesti. En ole niitä oikein koskaan kunnolla saanut. Suurimman osan ikävuosista 20-42 kärsin myös haluttomuudesta.

Ekan kerran jätin lääkkeet raskauden myötä. Purkaminen (Cymbalta) kesti kuukausia. Lapsen syntymän jälkeen uuvuin unenpuutteessa. Muistan kun nuori lääkäri sanoi minulle, että unta sinä tarvitset, et lääkkeitä. Hemmetin totta! Silti jossain taas kirjoitettiin resepti. Ahdistus lähti, mutta mikään ei tuntunut miltään. Yhdestä lääkkeestä sain kuukausien nokkosihpttuman. Toisesta järjettömän väsymyksen ja vaihdevuosia muistuttavan hikoilun. Lopulta lopetin lääkkeet 6 vuotta sitten. Hyvin olen pärjännyt, vaikka esim yhden vuoden aikana tuli ero ja äidin äkillinen kuolema.

Lääkkeitä en silti ole kaivannut. Olen ymmärtänyt, että minua masensi huono parisuhde ja työpaikkakiusaaminen. Niitä ei lääkkeillä hoideta vaan korjaamalla tilanne. Eronneena ja uudessa työpaikassa, hyvässä parisuhteessa vihdoin voin hyvin. Satunnaisesti elämän huolet ja stressi valvottavat. Siihen tehoaa satunnainen mieto rauhoittava. 28 pillerin pakkaus kestää vuoden tai kaksi. Toki niitä eivät lääkärit mielellään kirjoita. Se on ihme, koska takuulla yksi rauhoittava kerran kuussa, parissa on vähemmän haitallinen kuin jatkuva vahva masennuslääkitys. Minulla vielä masennuslääkkeet tuppasivat menettämään tehoaan muutaman kuukauden jälkeen, ja annosta piti nostella.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla ei lääkitystä kirjoitti:

Niin masennuslääkkeillä toisin sanoen katkaistaan tunteista ne ääripäät pois niin onhan se autuas olla kun ei tunne mitään

Niin, onhan se paljon mukavampaa olla päivästä toiseen saatanan ahdistunut ja ylivirittynyt, tai totaalisen alakuloinen. Kunhan vaan tuntee jotain.

Sun ohje masennuksen hoitoon on varmaan ulkoilu ja "nyt vaat alat ajatella iloisempia juttuja" tyyppiset lausahdukset.

Minäkin sain aikanaan lääkkeistä ison avun.

Tavallaan hassua, kun silloin yksi ystävä kommentoi, että kaikki tunteet kuuluvat elämään ja ne pitäisi vain hyväksyä.

Joopa joo, hyväksyä paniikkikohtaukset asiakaspalvelutyössä ja epätoivo ja itsemurha-ajatukset aina 2 viikon ajan joka kuukausi.

Suosittelen lisäksi myös keskusteluapua. Käytin lääkettä säännöllisesti monta vuotta, jolloin niistä alkoi olla myös enemmän haittoja.

Mulla auttoi raskausajan vitamiini, jossa mm. paljon folaattia, b vitamiineja jne.

Hienoa että lääke auttaa! :)

Lääkäri soitti minulle ja pahoitteli että minulle oli täysin vahingossa määrätty pyytämäni ripulilääkkeen sijasta masennuslääkettä.

Totesin siihen, että ilmankos minulla on nyt ollut lääkettä otettuani pitkään paskat housussa eikä se tunnu v-tuttavan yhtään.

(Vanha vitsi)

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein pidä hyvänä, että Suomessa onnellisuus löytyy vain pillereillä. Kun kemikaalin vaikutus lakkaa, ankea todellisuus iskee jälleen päin naamaa.

Et siis selkeesti ole kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta tai alakuloisuudesta pitkittyneesti. Koska ei niitä pillereitä aleta syömään sellaiseen "nyt vähän vituttaa" fiilikseen. Kaikki nuo edellä mainitut olotilat pitkittyneenä syö ihan helvetisti voimavaroja ja toimintakykyä, jolloin sulla pahimmillaan menee suurin osa ajasta vain selviytymiseen perusasioista. Ja siinä vaiheessa lääkitys on ihan kohdillaan. Sitten kun niitä oireita on saatu hoidettua ja tasoitettua voidaan lähteä pohtimaan syitä, mikä niitä aiheuttaa ja miten voisi olla onnellisempi.

Kiva että sulla on auttanut. Itselläni ne teki aivan älyttömän räjähdysherkäksi, en voinut mitenkään paria kuukautta odotella että toimisivat, siinä ajassa olisi tapahtunut jo paljon pahempaa.