Onko parempi vaan erota?

Ei vaan tunnu oikein onnistua miehen 9v lapsen kanssa koskaan kunnolla näkemiset/ tapaamiset. Eilenkin kun olin heidän kanssaan ja tyttö itse pyysi että menisin heidän kanssa ulos. Sitten hetken päästä kysyy isältään että koska hän ( eli minä) lähtee. Isä ei koskaan sano tähän mitään. Ei ota vastuuta lainkaan lapsen kasvatuksesta.

Tuntuu tosi pahalta ja ikävältä kun yritän joka kerta kun nähdään niin opettaa esim. leipomista tai katson miten hän tanssii ja mitä videoita hän ottanut. Ja mitä ikinä tuleekaan mieleen. Kuitenkin tyttö määräilee perheessä todella vahvasti ja heti kun ns. kyllästyy minuun niin suoraan vaan osoittaa ettei halua enää minua siihen. Tytön isä ei sano siihen mitään ja lopulta sitten vain lähden.

Mietin että olisinko voinut vain sanoa siihen että no onko sitten parempi etten tule enää ollenkaan. Siltä ainakin itsestä tuntuu. Aivan varmasti löytäisin vielä ihmisen, joka haluaa kanssani perheen ja jota oikeasti halutaan ja odotetaan kotiin. Tuntuu, että tällä hetkellä olen vähän sellainen ihan vähän mutta ei sitten kuitenkaan. Sellainen tytön ja miehenkin lelu.

Olisiko parempi vain luovuttaa? Ei tämä ole tuntunut muuttuvan nyt lainkaan edes 2,5v aikana.