Lue keskustelun säännöt.
Ylimenevä anteliaisuus
06.11.2021 |
Onko kohtalotovereita? Olen liian antelias.
Vaikka itselläni olisi pankkitili hupenemassa tyhjiin, niin saatan ostaa köyhälle euron pummijamummolle kassillisen ruokaa. Tai lahjoittaa siskoni lapsille vaatteita tai lomarahaa. Hoidan ilmaiseksi tuttujen ja sukulaisten lapsia (minun lapsia eivät hoida). Minulla käy siivooja, joka on laiha ja köyhä opiskelija, hänellekin tarjoan ruuat, kahvit ja annan lahjoja mukaan (tänään esim. ihanan suihkusaippuan ja kasvonaankin, jotka olin ostanut itselleni, lisäksi herkkuja ja ruokaa saa ottaa aina mukaan niin paljon kuin haluaa). Jne, lista on loputon.
Ongelma on, että tällä tyylillä en vaurastu kyllä itse yhtään. Hyvä mieli toki tulee, mutta onko tämä tervettä?
Kommentit (17)
Tuleeko sulle tuosta oikeasti hyvä mieli vai onko kyse jostain miellyttämisen tarpeesta, joka kaduttaa myöhemmin?
Mitä lapsesi tuosta tykkäävät? Jos siis annat siskosi lapsille rahaa, vaikka oma tilisi olisi lähes tyhjä. Pystytkö hankkimaan omille lapsillesi ikinä mitään kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit lapseton, niin ihan sama. Mutta sulla on lapsia, ja minusta heidän pitäisi olla ykkösprioriteettisi. Sellainen kuulostaa aika pahalta, että lapsesi joutuisivat kärsimään jostain puutteesta sen vuoksi, että lahjoitat rahasi perheen ulkopuolelle. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole.
Tunnistan itseni kirjoituksestasi. Onpa ihana tieto, että välittäviä ja anteliaita ihmisiä on muitakin.
Itse en välitä maallisesta omaisuudesta ja sitä minulla on vähän. Taitaa olla totta "köyhä antaa vähästänsä, rikas ei paljostaankaan"
Köyhä tietää mitä on olla oikeasti köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten odotat muitten suhtautuvan anteliaisuuteesi? Miten kokisit, jos joku vaikka ärsyyntyisi siitä? Itselleni on käynyt nimittäin niinkin ja oon sitten yrittänyt vähentää vaihtelevalla menestyksellä.
Miksi minua kiinnostaisi onko tervettä? Olet aikuinen ihminen ja osaat päätellä rajasi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni toimit omituisesti. Oletko miettinyt, miksi pelkäät ettet kelpaa omana itsenäsi, suitsuttamatta muille lahjoja ja rahaa? Liian pihi ei saa olla mutta et saa ihmisten kunnioitusta noin. Sinun on huolehdittava omista ja lastesi tarpeista ensisijaisesti. Kaikkea antamista ei kuitenkaan tarvitse lopettaa, jos saat siitä aitoa iloa.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sulle tuosta oikeasti hyvä mieli vai onko kyse jostain miellyttämisen tarpeesta, joka kaduttaa myöhemmin?
Mitä lapsesi tuosta tykkäävät? Jos siis annat siskosi lapsille rahaa, vaikka oma tilisi olisi lähes tyhjä. Pystytkö hankkimaan omille lapsillesi ikinä mitään kivaa?
Pahoittelut, että en tätä tarkentanut: lapsilleni olen tietysti laittanut rahaa sivuun koko ajan, suunnitelma on koota kummallekin 50k opiskelupotti, jouduin itse tekemään hyvin nuoresta hanttihommia joka pennin eteen, se oli välillä tosi raskasta. Heillä on myös hyvät harrastukset ja ovat elämäni keskus: vapaa-aika on hyvin perhekeskeistä, minulla ei ole omia harrastuksiakaan. Lapsia ei kyllä häiritse jos huomioimme muita, yhdessä pakataan katulapsille lahjalaatikot ja antavat omastaan jos kaverilta jotain puuttuu (eväitä, tai kun tytär sai uusia pehmoisia sormikkaita Lontoon tuliaisina ja niitä oli paketissa kahdet eri väreissä: sanoi että tarvii vain yhdet ja antoi yhdelle mm-luokkakaverille ne toiset).
Voihan tämä olla joku harmitonkin juttu. Olen ihan hyvin tienaava, mutta en käytä itseeni juurikaan rahaa. Tai jos joskus ostan itselleni jotain, niin lahjoitankin sen helposti pois kun ajattelen, että joku toinen saa siitä enemmän iloa. Miestä tämä vähän häiritsee ja hän taas vuorostaan ostelee minulle kaikenlaista tarpeetontakin. Omasta mielestäni en enää tarvitse oikeasti juuri mitään, olen saanut jo kaiken. Olen 39v.
Elin hyvin köyhän ja traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, ehkä vähän häpeän jos tuhlailen. Saan huonon omatunnon jo noutoruuasta kun tiedän, että köyhä perhe söisi yhden annoksen hinnalla viikon. Olisi hyvä jos vaikka Woltissa saisi lahjoittaa Hurstille tms tilauksen ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten odotat muitten suhtautuvan anteliaisuuteesi? Miten kokisit, jos joku vaikka ärsyyntyisi siitä? Itselleni on käynyt nimittäin niinkin ja oon sitten yrittänyt vähentää vaihtelevalla menestyksellä.
Hmm, en ihan ymmärtänyt? Tietysti kysyn aina ihmisiltä, että "Jos haluat, niin voin antaa xzy" tai "Voin vahtia lapsia jos tarvii!". Voiko mitään palveluksia tai lahjoituksia edes tehdä..? Tänäänkin jätin siivoojatytölle pöydän täyteen elintarvikkeita+ kempsut ja sanoin, että saa ottaa mukaan mitä vaan lähtiessään kun ei itse ollut kotona. Ja hänelle oli kelvannut ihan reilu satsi. Just joku kasvonaamio.. Noh ihan kiva, mutta vielä kivempi sellainen olisi ollut 20-vuotiaana. Olisi tuonut arkeen vähän juhlaan. Nivea-purkki ajaa mulla saman tarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten odotat muitten suhtautuvan anteliaisuuteesi? Miten kokisit, jos joku vaikka ärsyyntyisi siitä? Itselleni on käynyt nimittäin niinkin ja oon sitten yrittänyt vähentää vaihtelevalla menestyksellä.
Hmm, en ihan ymmärtänyt? Tietysti kysyn aina ihmisiltä, että "Jos haluat, niin voin antaa xzy" tai "Voin vahtia lapsia jos tarvii!". Voiko mitään palveluksia tai lahjoituksia edes tehdä..? Tänäänkin jätin siivoojatytölle pöydän täyteen elintarvikkeita+ kempsut ja sanoin, että saa ottaa mukaan mitä vaan lähtiessään kun ei itse ollut kotona. Ja hänelle oli kelvannut ihan reilu satsi. Just joku kasvonaamio.. Noh ihan kiva, mutta vielä kivempi sellainen olisi ollut 20-vuotiaana. Olisi tuonut arkeen vähän juhlaan. Nivea-purkki ajaa mulla saman tarkoituksen.
*korjaus: voiko mitään palveluksia tai lahjoituksia edes tehdä kysymättä ja toisen tarttumatta tarjoukseen?
Kamala ajatuskin, että pakottaisin pummeja ruokakauppaan, ryöstäisin sukulaisten lapsia hoitoon tai tunkisin siivoojan kassiin tavaraa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain tapaa tuollaisesta tulee mieleen se että yrittää ostaa muiden hyväksyntää ja samalla sekaantuu muiden elämään hiukan liikaa, siis pyrkii kontrolloimaan kiitollisuudenvelan avulla.
Anteliaisuus on tietysti hyvä luonteenpiirre, mutta siinäkin voi olla toinen, vähän nurjempikin puoli. Jos vaikkapa jatkuvasti tuo lahjoja, vaikka toinen niistä kiusaantuu tai estelee jne.
Mutta on niitä ikävämpiäkin luonteenpiirteitä :D
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa tuollaisesta tulee mieleen se että yrittää ostaa muiden hyväksyntää ja samalla sekaantuu muiden elämään hiukan liikaa, siis pyrkii kontrolloimaan kiitollisuudenvelan avulla.
Anteliaisuus on tietysti hyvä luonteenpiirre, mutta siinäkin voi olla toinen, vähän nurjempikin puoli. Jos vaikkapa jatkuvasti tuo lahjoja, vaikka toinen niistä kiusaantuu tai estelee jne.
Mutta on niitä ikävämpiäkin luonteenpiirteitä :D
Ennen vanhaan tuo aloittajan kaltainen anteliaisuus oli kylläkin ihan tavallista mielestäni. Suvussa ja tuttavapiirissä puhallettiin yhteen hiileen kun yhteiskunta ei huolehtinut juurikaan. Lämpimät muistot näistä itsellä. Kommenttisi heijastelee nykyajan kovia arvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa tuollaisesta tulee mieleen se että yrittää ostaa muiden hyväksyntää ja samalla sekaantuu muiden elämään hiukan liikaa, siis pyrkii kontrolloimaan kiitollisuudenvelan avulla.
Anteliaisuus on tietysti hyvä luonteenpiirre, mutta siinäkin voi olla toinen, vähän nurjempikin puoli. Jos vaikkapa jatkuvasti tuo lahjoja, vaikka toinen niistä kiusaantuu tai estelee jne.
Mutta on niitä ikävämpiäkin luonteenpiirteitä :D
Mikähän palstapsykologi siellä nyt taas mahtaa olla... Ap: mielestäni tuo on ok, jos siitä ei koidu sinulle tai muille harmia. Olen itsekin saanut osani "enkeleiltä" kun on ollut vaikeita aikoja. Mitään et mukaasi hautaasi saa. Mutta hyvät teot vie ihmiskuntaa eteenpäin. Olet laupea, se on siunaus. Vaali sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei järki päätä pakota.
Ja tuon kommentin kirjoittajalla sitä selvästikin riittää vaikka muille jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa tuollaisesta tulee mieleen se että yrittää ostaa muiden hyväksyntää ja samalla sekaantuu muiden elämään hiukan liikaa, siis pyrkii kontrolloimaan kiitollisuudenvelan avulla.
Anteliaisuus on tietysti hyvä luonteenpiirre, mutta siinäkin voi olla toinen, vähän nurjempikin puoli. Jos vaikkapa jatkuvasti tuo lahjoja, vaikka toinen niistä kiusaantuu tai estelee jne.
Mutta on niitä ikävämpiäkin luonteenpiirteitä :D
Ennen vanhaan tuo aloittajan kaltainen anteliaisuus oli kylläkin ihan tavallista mielestäni. Suvussa ja tuttavapiirissä puhallettiin yhteen hiileen kun yhteiskunta ei huolehtinut juurikaan. Lämpimät muistot näistä itsellä. Kommenttisi heijastelee nykyajan kovia arvoja.
Näinhän se oli ainakin maaseudulla. Äiti ja mummu leipoivat puoli päivää ruislimppuja, kakkoa, pitkoja ja korvapuusteja. Sitten niitä pakattiin ja meidät lapset lähetettiin viemään nk. "lämpimäisia" naapureille. Itsekin saatiin näitä lämpimäisiä tietenkin tasaisin väliajoin naapureilta.
No, tästähän on tutkimusta. Rahan onnellistuttava vaikutus tulee nimenomaan siitä, että kun omat perustarpeet on tyydytetty, voi hankkia juttuja muille. Ap kuuluu niihin (harvoihin) ihmisiin, jotka tietää mikä tekee onnelliseksi. Yleensähän me kuvitellaan, että vaikka uusi kiva kämppä tekee meidät onnelliseksi. Juu tekee, vuodeksi. Sitten palaamme omalle onnen perustasollemme.
Mutta kun olemme anteliaita ja käytämme rahaa muiden hyväksi, saamme pysyvämpää onnea.
Että en tiedä siitä terveydestä, mutta hyvä mieli ei ole mikään pikkujuttu. Monilla ei sitä ole.