Asperger poika armeijaan
Voiko mennä jos on kovin eristäytynyt muista ihmisistä. Pelaa vapaa-ajat. Ammattiin opiskelu halutonta. Mikään ei tunnu kiinnostavan, ei asiat eikä muut ihmiset.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Eivät kuulemma enää edes ota, säästöt nääs. Eli ei välttisti ole oma valinta edes
Mistä tietävät että on asberger, voivatko päätellä sen.
Ei oteta. Diagnoosin perusteella c-paperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kuulemma enää edes ota, säästöt nääs. Eli ei välttisti ole oma valinta edes
Mistä tietävät että on asberger, voivatko päätellä sen.
No oliskohan ihan niistä dokumenteista, mitä pitää olla kutsunnoissa mukana.
Meidän as nuori sai c paperit ilman sen kummempia haastatteluja. Hän itsekin tajusi ettei voi armeijaan mennä.
Ap et sinä sitä päätä eikä poika.
Lääkärit sen mahdolilsissa kutsunoissa ratkaisevat, onko henkilö asevelvollisuus kykyinen.
No mitä hän siellä tekisi? Pärjäisikö muiden kanssa samassa tuvassa ja isossa porukassa 24/7?
Pystyykö noudattamaan annettuja ohjeita? Onko miten itseohjautuva?
Onko motivoitunut menemään armeijaan?
Aika rankkaa tulee olemaan jos on vaikeuksia sopeutua tuollaisiin oloihin.
Aspergeria ei enää diagnosoida edes. Sellaista diagnoosia ainakaan sillä nimellä ei enää voi saada.
No ei ei ja vielä kerran ei. Sinne menee kaikin puolin terveet miehet.
Kutsunnoissa selviää onko palveluskelpoinen.
Sivarikin on hyvä vaihtoehto. Sivarina hommat monesti itsenäisempiä, esim. kirjastoissa, sairaaloissa tms. lähettinä.
No mitä nuori mies on itse mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Kutsunnoissa selviää onko palveluskelpoinen.
Sivarikin on hyvä vaihtoehto. Sivarina hommat monesti itsenäisempiä, esim. kirjastoissa, sairaaloissa tms. lähettinä.
Ei kannata mennä edes sivariin. Vuosi orjatyössä lähes palkatta. On sitä paitsi epäsuhtaista, kun toisille sattuu kohdalle helpompi paikka. Itse jäin sivarin ja opiskelun jälkeen työttömäksi enkä lähde enää ikinä mihinkään palkattomaan harjoitteluun.
Yleensä nykyään mikä tahansa pitkäaikainen sairaus, vamma tai merkittävästi elämään vaikuttava muu asia (kuten autismin kirjon piirteet) voivat vaikuttaa kielteisesti. Halutaan jo heti alkuunsa karsia sellaiset pois, jotka joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä keskeyttävät palveluksen heti alkuunsa.
Käytännössä ei tarvitse mennä, jos on joku diagnoosi ja sen päälle ei itse osoita kiinnostusta. Asiaa tiedustellaan suoralla kysymyksellä terveyskyselylomakkeessa.
Täyttäkää se yhdessä, kirjoitatte siihen haasteita mitä hänellä on ja joku lääkärintodistus liitteeksi.
20 vuotta sitten otettiin kaikki, enää ei tarvitse mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsunnoissa selviää onko palveluskelpoinen.
Sivarikin on hyvä vaihtoehto. Sivarina hommat monesti itsenäisempiä, esim. kirjastoissa, sairaaloissa tms. lähettinä.
Ei kannata mennä edes sivariin. Vuosi orjatyössä lähes palkatta. On sitä paitsi epäsuhtaista, kun toisille sattuu kohdalle helpompi paikka. Itse jäin sivarin ja opiskelun jälkeen työttömäksi enkä lähde enää ikinä mihinkään palkattomaan harjoitteluun.
Kotona päivät pelkästään tietokoneella nököttävälle nuorelle tekisi vain hyvää vähän aikuistua ja oppia velvollisuuden tuntoa ja osaamista työelämästä, vaikkapa sivarinkin kautta.
Tuskin olisi haittaa.
Mun asperger poika on lähdössä heinäkuussa armeijaan. Ja tiedän muidenkin aspergereiden käyneen intin.
Jos motivoituminen kaikkeen on noin lapamadon tasoista niin ehkä armeija ei ole hänelle oikea paikka.
Poikasi on kyllä vakavasti syrjäytymisvaarassa ja tarvitsisi selvästi tukea ja struktuuria päiviinsä ettei vain jäisi kotiin makaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun asperger poika on lähdössä heinäkuussa armeijaan. Ja tiedän muidenkin aspergereiden käyneen intin.
Jep, ei se kaikille ole este eikä edes hidaste. Hienoa että on nuoria miehiä jotka käyvät armeijan.
Vierailija kirjoitti:
Aspergeria ei enää diagnosoida edes. Sellaista diagnoosia ainakaan sillä nimellä ei enää voi saada.
Mikä se diagnoosi sitten on nykyään? Asperger ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut.
Poikasi tilanne kuulostaa aika huolestuttavalta. Ihan sikäli että hän elää nyt tärkeitä vuosia itsenäistymisen, opiskelun ja oman elämän rakentamisen suhteen. Saako hän tukea tai apua mistään?
Eivät kuulemma enää edes ota, säästöt nääs. Eli ei välttisti ole oma valinta edes