Onko muita ikuisia väliinputoojia?

Olin sitten kouluelämässä, työelämässä tai ihan mikä tahansa asia niin olen aina se väliinputooja. Koulussa kiusattiin, työelämässä en osaa luoda kaverisuhteita koska en uskalla päästää ketään lähelle, en uskalla myöskään päästää ketään puolisoehdokasta lähelle, kavereita ei juurikaan ole mutta toisaalta en kaipaakkaan koska olen introvertti. Jotenkin vain surettaa, kun tuntuu etten kuulu mihinkään ja en ole hyvä missään.

Olen määräaikaisessa työsuhteessa, taas, aina vain määräaikaisia koska en onnistu saamaan pysyvempää työtä vaikka yritän. Olen nainen, päälle 30 vuotias eikä puolisoa, tulee kiire hankkia puoliso jos lapsia vielä haluaa. Joillakin muilla on tässä iässä jo omat talot, lapset ja häät vietetty, minulla ei mitään nuista. Turhauttaa koko elämä, ja kun mikään ei onnistu niinkuin suunnittelee. Välillä myös todella yksinäinen olo, saatan välillä vain tuijottaa tunnin verran ulos ikkunasta ja mietin, että mitä teen täällä missä nyt asun kun ei minulla ole täällä juurikaan mitään. Kasa epäonnistumisia kyllä on taskussa, muttei muuta viimeisiltä vuosilta. Eihän tällä määräaikaisuus kierteellä saa edes talolainaa, eikä omaa asuntoa koskaan, ei perhettä ei mitään, ei lapsia vaikka en ole varma haluanko edes lapia. Jotenkin vain ahdistaa kaikki, kun ei kuulu mihinkään, enkä onnistu missään muussa kuin epäonnistumisessa. Eikä tätä tilannetta auta se, että taas tänään tuli ilmoitus eräästä työpaikasta etten saanut sitä, se olisi ollut etätyö, toistaiseksi voimassaoleva kokoaikatyö, turha toivoa edes tuollaista saavan, ei minun elämässäni, ehkä seuraavassa elämässä.

Tällä menolla asun vielä 10 vuoden päästä samassa asunnossa, ja olen määräaikaisuus kierteessä. Taas on määräaikaisuus päättymässä, ja varmaan seuraavakin työ on määaikainen. Välillä sitä miettii, mikä järki koko elämässä on ja kuinka kauan tällaista jaksaa?