Kaksosten tai vuoden ikäerolla olevien vanhemmat: Miten olette selvinneet ikävuosista 1-3?
Toinen meidän tirreistä otti eilen ensimmäiset askeleensa ilman tukea ja tuesta kiinni pitäen kävelee jo vauhdilla, toinen harjoittelee tuen kanssa seisomista ja on vasta ottanut ihan askeleen tai kaksi tuen kanssa. Kävelemätön sitten taas konttaa kovempaa. Hienoa, että oppivat ja kehittyvät, mutta minä vähän toivoin, että olisivat oppineet kävelemään vasta reilusti vuotiaina, nyt ikää vasta 10 kuukautta ja käytännössähän varhainen kävelemään oppiminen tarkoittaa vain, että meillä on monta pitkää kuukautta enemmän päättömästi erinäisiin suuntiin ryntäileviä penikoita, koska minkäänlaista järkeä tuskin voi odottaan vielä puoleentoista vuoteen.
Miten te muut olette selvinneet parista jo juoksevasta, mutta täysin älyvapaasta tenavasta yhtä aikaa? Talutushihnoihin kiinni aina kun ulko-oven aukaisee? Ryömimis- ja konttausaika on ollut helppoa. Sisällä riittävästi lapsiportteja oviin, tärkeimmät huoneet lattiatasolta lapsiturvallisiksi ja tila rajattu aina pariin huoneeseen sen mukaan, missä aikuiset ovat. Ulkona ipanat istumaan hiekkalaatikolle ja oma sijoittautuminen niin, että tirrit koko ajan nenän alla ja isompi jo vähän aivoja omaava 5 vuotta täyttävä suuren osan ajasta näköpiirissä ja ainakin kuuloetäisyydellä. Hiekkalaatikolta karkuun yrittävät konttaajat on ollut helppo palauttaa sinne. Mutta miten tuollaisten kanssa selviää leikkipuistossa tai edes omassa pihassa tästä eteenpäin?
Kommentit (8)
puoeentoista metriin sisätiloissa. Sen on jo tajunnut, että se ei tule onnistumaan, että molemmat olisivat sisätiloissa koko ajan katseen alla, vaan kotia täytyy ihan toisella tavalla saneerata turvallisemmaksi kuin silloin kun tuo kohta 5-vuotias oli pieni.
Nopeat koivet minulta löytyy, mutta valitettavasti olen tarkkaavaisuushäiriöinen, joten silmät selästä puuttuvat. Pitää vain yrittää kehittää rutiineja sellaisiksi, että pahoja tilanteita ei pääse syntymään. Oma piha on onneksi aika turvallinen ja pikkuterrierin kestävästi aidattu, joten kestänee lapsetkin, kunnes oppivat aukaisemaan portin. Portteja on onneksi vain yksi, joten sen kontrollointi on suhteellisen helppoa.
ulkoilupaikka, silmät selkään ja nopeat jalat =) Niillä pääsee jo pitkälle.
Tai sitten aika on kullannut muistot. Meillä siis nyt poika 9 v., kaksotytöt 6 v. ja nuorin 3 v. Portaissa oli portti joskus muinoin, mitään muita turvavälineitä ei meille ole hankittu, eikä tavaroita ole siirretty korkeammalle. Esim. pesuaineet on olleet ihan rauhassa tiskipöydän alla, samoin terävät veitset alalaatikossa yms. Usein olen katsellut, miten stresaavaa joissain perheissä on vahtia lapsia, kun karkailevat ja tekevät tyhmyyksiä. Meillä on vain käynyt kauhea tuuri. Ketään ei kiinostanut karkailla tai kiusata muita yms. tuhmuuksia.
rauhallisia ja fiksuja. Eivät ainakaan, jos vanhempiinsa tulevat, eikä meno tällä hetkellä yhtään siltä vaikuta.Meidän isommatkin lapset ovat eläväisiä ja uteliaita lapsukaisia ja samalta vaikuttaisivat nämä tirritkin. Eivät sentään yhtä päättömiä kuin minä pienenä (mutta minä olenkin ADHD-tapaus), mutta on varmasti syytä varautua karkureissuihin ja kaiken käden ulottuvilla olevan maisteluihin.
Meillä pian 2-v kaksoset ja 4 v yksönen ja yksi koululainen. Kaikki poikia. Painivat, kiipeilevät, remuavat, tekevät sohvasta majaa, painivat, vetävät toisiaan tukasta . Menevät joka paikkaan mihin kuvitella saattaa. Pitkään aikaan ei ole voinut pitää keittiön kaapeissa mitään, jatkuvasti pyrkivät kaivelemaan tiskikonetta, kuivatavaroita, raahaavat tuoleja jääkaapille, tonkivat vessanpönttöä, videot, tietokoneet ja kaikki koneet on rikottu ainakin kerran, kännyköistä puhumattakaan
Ja on aika vipellystä ollutkin tuosta vuoden iästä eteenpäin. On käyty ensiavussa ja mustelmia ja kuhmuja tullut lukematon määrä, hihojen palamisesta puhumattakaan. Välillä tulee ihan avuton olo, kun ei kertakaikkiaan ehdi perässä joka paikkaan.
Tuo kämpän lapsiystävälliseksi muuttaminen on hyvä juttu, on paljon helpompi olla kun muksu viuhahtaa kulman taakse ja tietää että missään ei ole mitään lapselle vaarallista. Ei tarvitse joka hetki olla niin skarppina.
Mä olen sen verran mukavuudenhaluinen että olen jättänyt tuon kodin ulkopuolella liikkumisen aika minimiin. Neuvolakäynneille olen saanut aina miehen mukaan, kerhoissa en ole käynyt lainkaan. Kävelyllä kun käydään on aina rattaat mukana jotta saan niihin köyttää muksut kiinni. Kun toinen on rattaissa voin antaa toisen kävellä vieressä, näin ei tarvitse vahtia kuin yhtä kerrallaan. Meillä on niin vaarallinen piha että ulkoilut ei oikein muuten onnistu.
Jotenkin tässä on aina pärjätty, ehkä se kohta helpottaa kun sitä järkeä alkaa kehittyä sinne päähän. Poiskaan en antaisi vaikka joskus tuntuu rankalta, ihaniakin kun osaavat olla. Jaksamista sinne, toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
ja omista 1vee ikäerolla..
mutta meillä tehtiin konttamalla turvatarkastus.. eli kontattiin kämppä läpi ja babyprooffattiin :) olkkariin laitettiin joka aukkoon turvaportit niin että olkkari oli kuin giant leikkikehä.... ja siellä ne viettikin suuren osan ajastaan.... ulkoilla pitää kyllä, vaikka se on hankalaa tietty, kannattaa ettiä joku vähän samassa tilanteessa oleva äiti jonka kanssa kyläilette puolin toisin ja ulkoilette niin osaatte auttaa toinen toisianne!
meillä oli kanssa keittiön seinällä sellanen "about" aikataulu, jota molemmat vanhemmat noudatettiin koska kahden kanssa oli tosi hyvä syöttää esim aina samaan aikaan, niin (yleensä) ei kerennyt tulla sitä "kaksi vauvaa huutaa nälkää ja minua on vain yksi" tilannetta. eli suunnitelmallisuutta ja tarkka aikataulu!
kerhoa kannattaa kokeilla! srk kerhoissa on monesti lastenvahti ja äidit saa jutella keskenään.
Kotiäitiarki näiden kanssa ei minulla pitkään jatku. Ja päiväkodin lisäksi ei sitten niin paljon tarvitse julkisia paikkoja harrastaakaan ainakaan niin, että olisi vain yksi aikuinen mukana. Meillä onneksi nykyisen talon piha on turvallinen ja hyvin aidattu, kunhan vain sadevesitynnyreihin vielä keretään asentemaan lapsiturvalliset kannet. Yleensäkin olemme ajatelleet pyrkiä tekemään lasten pääasiallisista oleskelutiloista sen verran turvallisia, että silmiä ei tarvitse olla selässäkin ja toisaalta ei koko ajan joudu kieltämään.
Kunhan eivät turhan äkkiä oppisi availemaan noita lapsiportteja ja lapsilukkoja, niin saavat aika vapaasti mellastaa. Meilläkin on keittiön alakaapit olleet jo pari kuukautta tyhjänä muista kuin lapsien käsiin soveltuvista keittiövempaimista (muovikulhoista ja vastaavista) tai sitten teljetty lapsilukoilla, olohuoneesta siirsimme kirjahyllyn muualle ja telkkari on kiinni seinässä, mitään sohvalta muksahtamista vakavampaa sielläkään on vaikea saada aikaiseksi. Muualla talossa tirrit eivät sitten aikaansa niin hereillä vietäkään.
kerhoa kannattaa kokeilla! srk kerhoissa on monesti lastenvahti ja äidit saa jutella keskenään.
ulkoilupaikka, silmät selkään ja nopeat jalat =) Niillä pääsee jo pitkälle.