Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus, miksi sitä joutuu selittelemään?
-89
03.11.2021 |
Tiedän kyllä tasan että kirjoitan tätä vauva palstalle.
Mutta, siinä, missä toiset on tienneet ala-aste ikäisestä haluavansa suurperheen, mä olen tiennyt etten lapsia halua. Kun tulin täysi-ikäiseksi, otin laista selvää ja jäin odottelemaan 30 vuotis päivääni jotta voin tehdä viimeisen ratkaisun asialle.
Ja kun sitä saa tutuille selitellä kun olisin parhaassa lapsentekoiässä!
Ei kun ei! Mä en oo koskaan halunnut lapsia. Mä kyllä tulen jotenkuten toimeen niiden kanssa, mutta omaa en koskaan ole halunnut. Työkavereistakin pari ihmettelee et miks en ole lapsia hankkinu ku ne on vanhuuden turva ja elämän suola.
Vanhemmatkin kiusottelee et koskas alan tehdä lapsenlapsia, niille en ole uskaltanut kertoa tehneeni sen viimesen ratkaisun tähän asiaan. Kun ei se oikeestaan niille edes kuulu ja en haluaisi että ne pettyisi. Tai pettyyhän ne joskus kun ne tajuu että lapsenlapsia ei vaan kuulu ja mulla alkaa ikää olemaan.
Eikä kyse ole siitä ettei olisi ollut sopivia kumppaneita perheen perustamiselle. Mun vakaamus vaan on ollu lapsesta asti se, etten lapsia tee. Miksi sitä ei voida kunnioittaa? En mäkään arvostele niitä joilla on paljon lapsia, kukin tavallaan.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko kaikkien velojen on huudella asiastaan? Ei jaksa käsittää. Anna läheistesi olla.
En mä ainakaan olisi halunnut puhua siitä ollenkaan, mutta siitä kyseltiin todella usein. Vasta kun ikää oli yli 40, koska hankit lapsen kyselyt loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vaan yhden kerran 'ei kuulu sulle'. Ihmettelen, jos kysyy uudelleen.
Ei minulta sitä kukaan koskaan kuulustellut kun olin lapseton. tein sitten kuitenkin lapsen 42 -vuotiaana, ei siitäkään mitään ihmettelyjä tullut. Ei teidän velojen asiat muita niin paljoa kiinnosta, kuin luulette.
En halua tietoisesti lapsia. On oma tietoinen valinta.
Kyl se välil vähä risoo kun töissä 5 lapsen äiti kerta toisena jälkeen utelee, että joko, joko on sun aikas lapsille, eikä usko kun sanon ettei oo eikä tuu. Mut kukin tavalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko kaikkien velojen on huudella asiastaan? Ei jaksa käsittää. Anna läheistesi olla.
En mä ainakaan olisi halunnut puhua siitä ollenkaan, mutta siitä kyseltiin todella usein. Vasta kun ikää oli yli 40, koska hankit lapsen kyselyt loppui.
Ei minulta kukaan mitään ole kysellyt koskaan. Olin tahattomasti lapseton ja lopulta sain lapsen 40+. Enkä siis puhunut omasta tilanteestani kuin muutamalle ystävälle eli suku ym. ei tiennyt mitään. Pitivät kai muodikkaana velana, eivätkä halunneet sohia muurahaispesää.
En ole ottanut asiasta stressiä jos joku kysyy. Ei kukaan joka päivä kysele ja ahdistele asiasta. Minusta ihan normaalia jos joku kysyy onko minulla lapsia tai miksi en halua lapsia. Kun kerran on selittänyt asian kyselijälle niin ei ole tarvinnut toiste selitellä. Usein tuntuu että lapsettomat tekee siitä isomman asian mitä se on ja suurennellaan asiaa. Jos joskus joku kyselee niin heti ollaan paisuttelemassa asiaa että aina ja koko ajan.
Jos ei läheiset ymmärrä kerralla niin sitten toisen kerran voi jututtaa hiukan tiukemmin ja sanoa että asiasta ei tarvitse enää vihjailla tai vitsailla.
Itse olen tehnyt läheisille ja sukulaisille selväksi asian ja ovat ymmärtäneet sen. Joku on joskus kauhistellut yksinäistä vanhuuttani mutta en jaksa välittää sellaisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole koskaan vaatinut selitystä minulta tähän henkilökohtaiseen päätökseeni. Kukaan ei ole sitä myöskään minulle koskaan kyseenalaistanut tai ihmetellyt. Se, mitä jotkut selän takana puhuvat, on minulle yksi hailee.
Uskon, että tämä on nykyään yhä useamman velan todellisuus. Varsinkin meidän nuorempien ja kaupunkilaisten.
N34
Mulla lapsia ja ystäväpiirissä myös veloja. Ihan ollaan avoimesti puolin ja toisin kyselty lapsihaaveista yms. Kukaan ei ole suuttunut tai paasannut. Ja siis myös he ovat udelleet minulta. Ihan hyvässä hengessä ollaan keskusteltu ja hyviä ystäviä ollaan edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen siis lapseton ja pakko myöntää että tiedän monta velaa jotka itse tekevät asiasta suuren numeron vaikka ketään ei loppupelissä kiinnosta tippaakaan toisten lapsenteot. Nykyään on jo aika tavallista että niitä lapsia ei enää putkahtele joka toiselle niin ei se ole iso asia tai mitenkään erilaista.
Toinen asia se, että jos olet omasta halustasi sinkku! Kaksi asiaa joista olen saanut kyselyjä ja uteluja ja kyllähän sitä nyt täytyy...
Yksi paljonkäytetty argumentti on että kyllä sitten kadut aikanaan.
Miksi katuisin sitä, että jätin tekemättä asioita joita en kerta kaikkiaan halua?
Olen nähnyt ja näen, hyvinkin läheltä parisuhteessa eläviä lapsellisia ihmisiä. Eipä se elämä heillekään taivaita näytä aukaisseen, hyvin monta kertaa päin vastoin.
Itselleni on yks p-skan hailee montako lasta kukin haluaa ja hankkii, ja onko parisuhde elämän tärkein asia. Minulle ne eivät merkitse mitään mutta miksi en hyväksyisi sitä että toisille se merkitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta, 37 vuotiaalta naiselta, jonka koko elämäntapa suorastaan huutaa lapsettomuutta, alaiseni kysyä paukautti tuossa joku aika sitten ihan suoraan, että miksi en tee lapsia. Hetken ajattelin keksiväni jonkun yleisesti hyväksytyn selityksen, mutta kun kysyjänä oli 60 vuotias mies, ajattelin että hänellä on jo ehtinyt kertyä sivistystä sen verran, että ottaa järkevästi vastaan suoran vastauksen suoraan kysymykseen. Mutta mitä vielä, vastaukseksi hän tokaisi, että jahas, olet itsekäs!? Päätin pitää puoleni ja vastasin että kokisin olevani paljon itsekkäämpi jos tekisin lapsen vain siksi että niin odotetaan tehtävän, mutta kuitenkin jatkaisin elämääni entiseen tapaan.
En ole valmis luopumaan elämäntavastani lapsen vuoksi ja näin on paras kaikille. Kukaan ei kärsi, paitsi jostain syystä varsinkin näillä vanhemmilla miehillä tuntuu olevan suunnaton tarve päästä huomauttelemaan lapsettomuudesta. Asiakkaistakin pahimpia on olleet 60 + miehet, jotka kokevat suorastaan velvollisuudekseen ottaa asiaan kantaa.
Onneksi sukulaiset on fiksuja, ystävät myös. Ehkä lähimmät tajuaa kysymättäkin, etten toivo lasta. Näkevät että elämäni on mukavaa ilman lastakin ja tuntevat luonteenlaatuni niin hyvin, että en ole vähääkään äitityyppiä.
Itse en ikinä vapaaehtoisesti tai oma aloitteisesti tuo julki sitä että lapsettomuus on oma valinta, en ole kokenut sitä tarpeellisena, koska olen täysin sinut itse asian kanssa. Mutta jos joku kysyy tai painostaa, on pakko jotain vastata. Useimmiten vastaan jotain ympäripyöreää tai yleisesti hyväksyttyä, sellaista mitä tiedän ihmisten haluavan kuulla. Eniten huvittaa se kuinka ihmiset vetoavat usein siihen kuinka tulisin katumaan tai olisin yksinäinen. En juurikaan ole katunut sellaisten asioiden väliin jättämistä joita en koskaan ole halunnutkaan. Kaiken lisäksi olen aina viihtynyt yksin, en ikinä ole tuntenut oloani yksinäiseksi.
On kyllä kummallinen ilmiö tosiaan. Kukaan ei kysele lapsia haluavalta tai niitä hankkineelta että miksi halusit? Miksi teit tuollaisen päätöksen? Mietittikö että kaduttaako jälkeenpäin?
Sen sijaan vapaaehtoinen lapsettomuus on osalle edelleen suuri ihme. Äiti, anoppi ja muut sukulaiset kyselevät asiasta kerta toisensa jälkeen, aivan kuin eivät jo tietäisi vastausta. Lisäksi työkaveri töissä jankuttaa vähän väliä että koskas teille niitä lapsia on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinomaisen hyvä kysymys. Itse en ole edes viitsinyt monille tutuille sanoa suoraan, että en halua lapsia, koska en jaksa sitä ihmettelyä, päivittelyä ja jopa vihamielisyyttä.
Mikä pakko kaikkien velojen on huudella asiastaan? Ei jaksa käsittää. Anna läheistesi olla.