Onko kenelläkään käynyt niin et olette olleet riidoissa sukulaisen kanssa, joka yht'äkkiä kuollut eikä riitoja olla ehditty
selvittää. Nimittäin mun lasteni täti oli riidoissa äitinsä kanssa kun tämä äiti yht'äkkiä kuoli 65-vuotiaana. Täti sai halvauksen kuoleman jälkeen.
Kommentit (14)
No miksi niitä ennen kuolemaa pitää selvittää, jos ei edes elinaikana selvitetty? Mitä niillä riidoilla on väliä, jos toinen on jo kuollut.
Elämän mittainen riitely loppui 2 vuotta ennen toisen kuolemaa. Sain oman elämäni takaisin eikä kaduta.
Jos asia ei ole häirinnyt ennenkään, miksi se sitten alkaisi häiritä toisen kuoleman jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
No miksi niitä ennen kuolemaa pitää selvittää, jos ei edes elinaikana selvitetty? Mitä niillä riidoilla on väliä, jos toinen on jo kuollut.
No tietenkin siksi että itselle jää paha olo siitä, ettei koskaan päässyt selvittämään asioita ja sopimaan toisen kanssa. Että toinen kuoli ennen kuin sai puhuttua asiat selväksi ja se jää vaivaamaan. Jos olisi kuitenkin halunnut sopia ja olla paremmissa väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi niitä ennen kuolemaa pitää selvittää, jos ei edes elinaikana selvitetty? Mitä niillä riidoilla on väliä, jos toinen on jo kuollut.
No tietenkin siksi että itselle jää paha olo siitä, ettei koskaan päässyt selvittämään asioita ja sopimaan toisen kanssa. Että toinen kuoli ennen kuin sai puhuttua asiat selväksi ja se jää vaivaamaan. Jos olisi kuitenkin halunnut sopia ja olla paremmissa väleissä.
No niistä asioista pitää yrittää sopia ajoissa, jos on halua sopia. Todellisuudessa ei ole ollut mitään halua sopia kuitenkaan. Minusta tuo on vain tekopyhää käyttäytymistä toisen kuoleman jälkeen.
Se on vaan helpotus, kun enää ei tarvitse miettiä pitäisikö asia sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi niitä ennen kuolemaa pitää selvittää, jos ei edes elinaikana selvitetty? Mitä niillä riidoilla on väliä, jos toinen on jo kuollut.
No tietenkin siksi että itselle jää paha olo siitä, ettei koskaan päässyt selvittämään asioita ja sopimaan toisen kanssa. Että toinen kuoli ennen kuin sai puhuttua asiat selväksi ja se jää vaivaamaan. Jos olisi kuitenkin halunnut sopia ja olla paremmissa väleissä.
No niistä asioista pitää yrittää sopia ajoissa, jos on halua sopia. Todellisuudessa ei ole ollut mitään halua sopia kuitenkaan. Minusta tuo on vain tekopyhää käyttäytymistä toisen kuoleman jälkeen.
No sinä olet sitten melko kyyninen ja kova ihminen, jos sinusta huono omatunto ja katumus/suru riidoista toisen kuoltua on "tekopyhää". Ja tässä oli nimenomaan pointtina se, että voi sattua joku yllättävä onnettomuus, sydänkohtaus tms. jota ei osaa ennalta arvata. Voi luulla, että sitä aikaa on sopia vaikka kuinka, mutta toinen kuoleekin jo huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi niitä ennen kuolemaa pitää selvittää, jos ei edes elinaikana selvitetty? Mitä niillä riidoilla on väliä, jos toinen on jo kuollut.
No tietenkin siksi että itselle jää paha olo siitä, ettei koskaan päässyt selvittämään asioita ja sopimaan toisen kanssa. Että toinen kuoli ennen kuin sai puhuttua asiat selväksi ja se jää vaivaamaan. Jos olisi kuitenkin halunnut sopia ja olla paremmissa väleissä.
No niistä asioista pitää yrittää sopia ajoissa, jos on halua sopia. Todellisuudessa ei ole ollut mitään halua sopia kuitenkaan. Minusta tuo on vain tekopyhää käyttäytymistä toisen kuoleman jälkeen.
No sinä olet sitten melko kyyninen ja kova ihminen, jos sinusta huono omatunto ja katumus/suru riidoista toisen kuoltua on "tekopyhää". Ja tässä oli nimenomaan pointtina se, että voi sattua joku yllättävä onnettomuus, sydänkohtaus tms. jota ei osaa ennalta arvata. Voi luulla, että sitä aikaa on sopia vaikka kuinka, mutta toinen kuoleekin jo huomenna.
No ajattelin lähinnä, että jos on ollut jo pitempään riitaa ja asiat sopimatta vaikka muutaman kuukauden. Siinä ajassa olisi ehtinyt sopimaan moneen kertaan, jos olisi halunnut. Jos nyt viikon päästä kuolisi, niin sitten kyllä eri asia.
En ole riidoissa, mutta itseäni suojellakseni en ole ollut aikuisiällä juurikaan tekemisissä äitini kanssa. Nyt hän on vanha, ja välillä luultu sairaalassa jo, että saattaa hyvinkin kuolla (kysyivät, miten menehtymisestä ilmotetaan jne). Varmasti hänen kuoltua tulee voimakkaampi reaktio, mitä nyt oletan. Mutta en osaa kuvitella, että tulisi järkytys tai suru, varmaan kaikki lapsuuden traumat vaan muistuis mieleen ja siitä olisi sitten sekasin aikansa.
On vaikea sopia riitaa, koska en tiedä mistä toinen osapuoli on närkästynyt. Olen kysynyt, mutta vastausta en ole saanut.
Pääasia, että on itse saanut viimeisen sanan.
Ei, haluan selvittää riidat aina heti juuri tämän takia. Koskaan ei tiedä vaikka joku jäisi auton alle jo tänään. Pyrin aina noudattamaan ohjetta "älä mene riidoissa nukkumaan".