Millainen olisi kotinne sisustus, jos anoppinne sen saisi päättää?
Kommentit (25)
Vaaleanpunaista ja roosaa matoissa, sohvissa ja verhoissa. Eri tyylisiä juttuja huoneessa liian paljon; ei mitään yhtenäistä linjaa. Ryijyjä seinillä.
Kaikki matkamuistolautaset kanarianmatkoilta since 1978 on kans kaikki seinillä tai kirjahyllyssä esillä. Muovikukkasia, hassunhauskoja saamelaisukkoja poroineen, suloisessa sekametelissä lastenlasten _kaikkien_ valokuvien sekä kultaisen 40-vuotislahjalautasen sekä kristallikillutinkynttilänjalkojen kanssa.
Kerran oon heillä pyyhkiny pölyt kirjahyllystä.. siihen meni noin viikko.
Pirttipöytä ja mikään väri tai huonekalu ei mätsää minkään kanssa. Kaiken maailman ammuvainaan aikaisia kilukaluja joka nurkassa!
Minulla ja anopillani on identtinen maku. Samanlaiset astiatkin kaapissa, hänellä vain alkuperäistä Kiltaa, minulla Teemaa. Hänen kotinsa kalusteet on tietenkin hankittu kauan sitten, mutta siitä valikoimasta, mistä minä valitsin, hän olisi todennäköisesti valinnut samoin tai lähes samoin. Niinpä isompaan muuttaessamme otimmekin vastaan häneltä muutaman huonekalun, jotka sopivat meille kuin nenä päähän.
Anoppini on ihana ihminen, mutta sisustusmakumme ovat aivan päinvastaiset. Tästä aina välillä jutellaankin.
Anoppi pitäisi kaikesta söpöstä ja kauniista. Kaariovista, kaaripeileistä, pienistä koristeista. Tapetti voisi olla pikkukukallista vaaleaa. Sirot, vaaleat huonekalut. Ei mitään räikeää, huomiotaherättävää tai uusimman muodin mukaista (kuten isokuvioista tapettia).
tekokuitumattoja, joissa itämaisia kuvioita. Tauluissa eksoottisia auringonlaskuja.
Paljon mustaa ja valkoista sekä ehkä rosteria ja kromia. Varmaan olisin ihastunut anopin sisustamaan asuntoon. Siis jos hän saisi sisustaa mielensä mukaan asuntomme kustannuksista välittämättä.
olohuoneessa pöytänä vanha viinitynnyri ja istuimina juuttisäkkejä. Kirjahyllynä metsästä kerätyistä puunrangoista kyhätty hylly ja valaistuksen virkaa hoitaisi pari tilleytä ja kasa vanhoja kynttilöitä.
sinistä tietenkin makuuhuoneessa, punaista olohuoneessa. Lundian lisänä Korituoleja ja rottinkisiä hyllyjä, viherkasveja.. Lähes kaikki tekstiilit jotain kuviollisia.
Söpöjä koriste-esineitä hyllyillä ja etenkin seinät täynnä pieniä tauluja, mielellään varustettuna jollain mietelauseella. Joka ikkunassa joku roikutin, esim tuikkulyhty, tiffanytyö tai joku mobile.
Meillekin on kulkeutunut noita tauluja, kun "meillä on niin tyhjät seinät". Ne vielä "etsivät paikkaansa", eli eivät ole esillä...
Olen huomannut että tietyn ikäryhmän naisten elämän tarkoitus on seinien päällystäminen jollain (ryijyt, taulut, koristelautaset, kellot, lampetit, seinämaljakot, kuivakukat jne)
Olemme rakentaneet talon ja oikeasti appivanhemmat kauhistelivat valkoisia seiniä. Heistä ruskea olisi ollut paljon käytännöllisempi väri, kun siinä ei ollenkaan niin helposti näy lasten sotkut. Mieluummin kyllä katselen sotkuja kuin ruskeita seiniä...
Toinen juttu mitä appivanhemmat kauhistelevat ovat korkeat huoneet, heistä kun on paljon käytännöllisempää, että esim. lampun pystyy vaihtamaan lattialla seisten.
Samaa rataa olisivat sitten kaikki huonekalut ym. Sellaisia, joissa ei niin haittaisi jos lapset sotkisivat...
heistä kun on paljon käytännöllisempää, että esim. lampun pystyy vaihtamaan lattialla seisten.
Hulvaton mielikuva!
vanhaa, saatua...
hiukan poikkeaa omasta tyylistäni modernia ja laadukasta..
kaikki hyllyt, pöydät, tuolit yms. olisi valkoista, sohva, nojatuolit ja tekstiilit olisi punaista. en tykkää yhtään.
antiikkia, antiikkia!
Hän kippaisi nimittäin meille perintöhuonekalunsa välittömästi, jos vähänkään vihreää valoa näytettäisiin. Sitten olisikin koti niin täynnä kalustetta, ettemme enää itse mahtuisi antiikkiseen asuntoomme hörppimään teetä kukkaiskupeista.
Niin, oma makuni on siis minimalismiin ja funktionalismiin kallellaan...
ja lisäksi löytyisi kaikkea tv-shopista tilattua vempainta.
Pirttipöytä ja mikään väri tai huonekalu ei mätsää minkään kanssa. Kaiken maailman ammuvainaan aikaisia kilukaluja joka nurkassa!