Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää yliopistolla eräs äiti-ihminen...
05.11.2009 |
Tälle pikkulapsen opiskelijaäidille ei sovi mitkään tapaamisajat tai jos sopii, niin hän ehtii olla tapaamisessa vain tunnin ja lähtee kesken pois. Lisäksi on semmaryhmästä useasti pois, tulee aina viimeisenä ja lähtee ensimmäisenä. Tämän naisen toiminta haittaa noin kymmenen ihmisen elämää ja opiskeluja, koska asioita ei saada hoidettua...
Ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, mutta miksi ihmiset ei voi jäädyttää opintojaan siksi aikaa, että lapsi on tarpeeksi iso päivähoitoon? Olen kuullut vastaavia juttuja muistakin äideistä.
Kommentit (20)
Kun oma lapseni oli vielä pieni, sain vain pari kertaa viikossa hänelle hoitajan, että pääsin kirjastoon kirjoittamaan gradua. Ja eikös siellä ollut melkein joka kerran joku mamma huudattamassa lastaan. Ei mitään kunnioitusta muita kohtaan. Koko maailman on nyt vain kerta kaikkiaan hyväksyttävä heidän huutavat penskansa missä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on ryhmätehtävä, kannattaa puhea itse henkilölle kuten myös ryhmänohjaajalle, jotta työtasapaino olis sama. sillehän voi keksiä jotain ylimäärästä hommaa mitä tekee kotonaan tms. mut jos se on seminaari kuten mulla, eli itsehoidettiin hommat niin tointaako tuosta herneitä nenään vetää, itsehän se itseään ja opiskelujaan vaikuttaa
menee kyllä hermo täysin, jos joku tuo jonkun huutavan kakaran luennolle tai kirjastoon! Äiti siellä yo:lla opiskelee eikä lapsi! Melkein kaikki hankkii lapsilleen hoitpaikan, kun jatkaa opiskeluja. Että jos ei sitä raaski omalle lapselleen hakea, niin sitten yhä edelleen voi siirtää niiden opiskelujenkin jatkamista!
Ja noista seminaariryhmistä sen verran, että kerran mullekin sattui samaan ryhmään yksi äiti-ihminen, joka piti aina kovaa meteliä miten on hankalaa tää opiskelu lapsen kanssa jne. jne. Huvitti kuunnella sitä enkä edes viittiny sanoo sille, että joo mulla on vaan kolme :)!
yksi, mutta tuttavapiirissäni on pariskunta,joista kummatkin tekivät väitöskirjaa samaan aikaan kun oli 5 lasta, joista nuorimmat hyvin pieniä vielä. Kertaakaan en kuullut kummankaan valittavan miten vaikeaa on lasten kanssa... Eikä lapsia tosiaankaan tuotu työpaikalle/kirjastoon riekkumaan.
menee kyllä hermo täysin, jos joku tuo jonkun huutavan kakaran luennolle tai kirjastoon! Äiti siellä yo:lla opiskelee eikä lapsi! Melkein kaikki hankkii lapsilleen hoitpaikan, kun jatkaa opiskeluja. Että jos ei sitä raaski omalle lapselleen hakea, niin sitten yhä edelleen voi siirtää niiden opiskelujenkin jatkamista! Ja noista seminaariryhmistä sen verran, että kerran mullekin sattui samaan ryhmään yksi äiti-ihminen, joka piti aina kovaa meteliä miten on hankalaa tää opiskelu lapsen kanssa jne. jne. Huvitti kuunnella sitä enkä edes viittiny sanoo sille, että joo mulla on vaan kolme :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aina pyrin pääsemään ryhmäjutuissa sellaiseen ryhmään, jonka jäsenet tiedän täsmällisiksi
Mullakin on kolme lasta, joista kaksi alle kouluikäisiä ja silti voin kyllä tehdä seminaarityöt ym. kunnolla. Ei se lapsi tai lapset saa olla esteenä opiskelulle! Tai sitten jos ei pysty niitä yhdistään, niin voipi pysyä opiskeluhommista pois niin kauan, että handlaa hommat niinkuin pitää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole vielä sellaiseen seinaariin osallistunut, jossa oikeasti kenenkään tulokseen vaikuttaisi se, että joku ottaa kymmenen minuuttia jommasta kummasta päästä.
Ja missä seminaariryhmissä tehdään ryhmätöitä? Ainakin meillä (hel. ja hum) seminaareissa tehdään yleensä aina seminaarityöt yksin. Niitä sitten ruoditaan koko ryhmän voimin. Ja jos joku on pois niin voi voi, miten se on muilta pois.
Ja jos joku on pois niin voi voi, miten se on muilta pois.
Jos on esim. gradusemma ja opponointipari (oli kyseessä sitten kumman opponointivuoro tahansa) on poissa tai lähtee kesken kaiken menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos joku on pois niin voi voi, miten se on muilta pois.
Jos on esim. gradusemma ja opponointipari (oli kyseessä sitten kumman opponointivuoro tahansa) on poissa tai lähtee kesken kaiken menemään.
Jos seminaari kestää lukukauden tai vuoden, niin tuskinpa kovin moni on poissa juuri niinä KAHTENA kertana kun omaa panosta oikeasti tarvitaan.
meillä oli kerran eräällä luennolla mamma, joka yritti muuttaa uusintatenttipäivää sen takia, että sen lapsella olisi ollut hammaslääkäri...=) Siis kaikkien 100 lapsettoman opiskelijan olisi pitänyt joustaa tämän mamman takia. Ei onneksi mennyt läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos seminaari kestää lukukauden tai vuoden, niin tuskinpa kovin moni on poissa juuri niinä KAHTENA kertana kun omaa panosta oikeasti tarvitaan.
Meillä on gradusemma n. 5 kertaa lukukaudessa eli ehkä 12 kertaa lukuvuodessa yhteensä (kevään lopuksi varmasti kerta tai kaksi ylimääräistä). Kyseessä on tosi pieni ryhmä, alle 5 opiskelijaa. Jos noista kerroista on sen kaksikin kertaa poissa/lähtee etukäteen pois, niin kyllä se hankaloittaa niiden muiden opiskelijoiden elämää huomattavasti, etenkin jos on opponoinnista kyse. Ja meidän ryhmässä opponoidaan gradun osia kolmessa eri vaiheessa = 6 opponointikertaa puolin ja toisin.
t. 7
Opiskeluaikana oli tosi ärsyttävää yrittää lukea tenttiin yliopiston kirjastossa, kun joku idioottimamma yritti hyssyttää parkuvaa vauvaansa siinä vieressä. Ei tullut mieleen viedä vauvaa käytävälle vaan oli pakko häiritä kaikkia muita opiskelijoita - pyörittelimme silmiämme, mutta kukaan ei "uskaltanut" sanoa, että vie pentusi h:ttiin täältä häiritsemästä...
Ja aina olivat mammat poissa pakollisista seminaareista ja yrittivät siipeillä muiden kustannuksella ryhmätehtävissä, röyhkeydellä ei mitään rajaa :(
Tajutkaa nyt, että kahtia ei voi revetä: joko keskityt opiskeluun ILMAN vauvaa tai sitten keskityt vauvaasi etkä tuo sitä/häntä yliopistolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tomin juuri noin semmojen suhteen, mutta ei todellakaan vaikuta muiden töihin. Ainakin meillä kyllä lintsaillaan ja lepsuillaan sekä väännetään aikatauluista huomattavasti pienemmistä syistä kuin lapsi!
Enpä ole vielä sellaiseen seinaariin osallistunut, jossa oikeasti kenenkään tulokseen vaikuttaisi se, että joku ottaa kymmenen minuuttia jommasta kummasta päästä.
Ja missä seminaariryhmissä tehdään ryhmätöitä? Ainakin meillä (hel. ja hum) seminaareissa tehdään yleensä aina seminaarityöt yksin. Niitä sitten ruoditaan koko ryhmän voimin. Ja jos joku on pois niin voi voi, miten se on muilta pois.
Opiskeluaikana oli tosi ärsyttävää yrittää lukea tenttiin yliopiston kirjastossa, kun joku idioottimamma yritti hyssyttää parkuvaa vauvaansa siinä vieressä. Ei tullut mieleen viedä vauvaa käytävälle vaan oli pakko häiritä kaikkia muita opiskelijoita - pyörittelimme silmiämme, mutta kukaan ei "uskaltanut" sanoa, että vie pentusi h:ttiin täältä häiritsemästä...
Ja aina olivat mammat poissa pakollisista seminaareista ja yrittivät siipeillä muiden kustannuksella ryhmätehtävissä, röyhkeydellä ei mitään rajaa :(
Tajutkaa nyt, että kahtia ei voi revetä: joko keskityt opiskeluun ILMAN vauvaa tai sitten keskityt vauvaasi etkä tuo sitä/häntä yliopistolle!
Helsingissä varsinkin Aleksandriassa on vauvaongelmaa. Sehän on nelikerroksinen iso tila, mutta avoin. Mammoilla onkin tapana huudattaa vauvoja ala-aulassa koska "eihän täällä aulassa kukaan opiskele", mutta kun se huuto kuuluu neljänteen kerrokseen asti!
Ja päärakennuksen Unicafessa on usein vaunuja tiellä, pahimpaan lounasaikaan tietenkin...
jolle kukaan ei "uskalla" tehdä mitään. Kun tavallaan olisi niin noloa ja kiusalllista mennä sanomaan toiselle, että anteeksi mutta vauvasi ääni häiritsee... Sitten vain istutaan hiljaa ja kärsitään,kun kukaan ei halua saada "vauvavihaajan" leimaa :(
Opiskeluaikana oli tosi ärsyttävää yrittää lukea tenttiin yliopiston kirjastossa, kun joku idioottimamma yritti hyssyttää parkuvaa vauvaansa siinä vieressä. Ei tullut mieleen viedä vauvaa käytävälle vaan oli pakko häiritä kaikkia muita opiskelijoita - pyörittelimme silmiämme, mutta kukaan ei "uskaltanut" sanoa, että vie pentusi h:ttiin täältä häiritsemästä... Ja aina olivat mammat poissa pakollisista seminaareista ja yrittivät siipeillä muiden kustannuksella ryhmätehtävissä, röyhkeydellä ei mitään rajaa :( Tajutkaa nyt, että kahtia ei voi revetä: joko keskityt opiskeluun ILMAN vauvaa tai sitten keskityt vauvaasi etkä tuo sitä/häntä yliopistolle!
Helsingissä varsinkin Aleksandriassa on vauvaongelmaa. Sehän on nelikerroksinen iso tila, mutta avoin. Mammoilla onkin tapana huudattaa vauvoja ala-aulassa koska "eihän täällä aulassa kukaan opiskele", mutta kun se huuto kuuluu neljänteen kerrokseen asti! Ja päärakennuksen Unicafessa on usein vaunuja tiellä, pahimpaan lounasaikaan tietenkin...
päinvastaisia. Opiskelevien äitien en huomannut säätävän aikataulujen kanssa. Ja yleensä se piti, mitä sovittiin. Sitä vastoin työssäkäyville ei koskaan sopinut mikään ja aina väännettiin aikatauluista. Muiden olisi pitänyt aina joustaa, koska työstä ei vaan voinut olla pois. Elämässä täytyy tehdä valintoja...
yliopisto on aikuisten paikka, ei lasten. Eihän kukaan ota lasta töihinkään mukaan.
Käyttiksen Olivia-ravintolassa mammat pitää jopa kokoontumisajojaan, eli sopii sinne lounastreffit... Ei opiskelijat halua kuunnella kitinää ja väistellä vaunuja :(
Itsellä leikki-ikäinen ja väikkäri just menossa esitarkastukseen. Olen käynyt lapsen kanssa kirjastoissa, hän ollut mallikkaasti hiljaa. En ymmärrä, että opiskelutiloihin viedään lapsia... Ja vaikka omakin lapsi, en kamalan paljon tykkää kuunnella, jos lapset älämöi jossain:-(
Yliopisto on kuule julkinen paikka, ja jos minun joskus täytyy lapsi sinne ottaa mukaan esim. artikkelin tulostuksen ajaksi niin ei ole minun ongelma.