Lue keskustelun säännöt.
Onko mielikuvaa lasten vaatimasta "kilpavarustelusta" liioiteltu?
28.10.2021 |
Välillä tuntuu, että aikuiset lietsovat mielikuvaa siitä, että nykyisin lapsilla on painetta että tulee olla kalleimmat pelit ja vehkeet. Onko tämä paine oikeasti niin yleistä kuin mielikuvissa? Voisin ajatella että moniakaan lapsia ei edes kiinnosta.
Kommentit (9)
Puhutaanko nyt lapsista vai nuorista? Siinä on iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys! Minä olen ihmetellyt ihan samaa. Olen koulussa töissä, enkä ole ikinä kohdannut tuollaista kiusaamistilannetta.
Myös omat lapseni käyttävät halvimpia puhelimia niin pitkään kuin vain kasassa pysyvät, vaatteet lvat markettitasoa, ulkomaanmatkaa ei olla ikinä tehty. Mitään kiusaamista ei ole. Eivätkä lapset kitise, että haluaisivat hienompaa elämää. Päinvastoin lukiolaiselle yritin pari kertaa tyrkyttää, että jos haluaisi mennä kouluun vaikka farkuissa ja siistimmässä paidassa, mutta ei halua, vaan collareissa ja hupparissa.
Meillä lapset tietävät olevansa fiksuja ilman kilpavarusteluakin. Ja kun mediassa yritetään tuosta tehdä ongelmaa, niin olen täysin vakuuttunut, että ongelma ei ole puhelimen merkissä. Nämä lapset tarvitsevat itsetuntokasvatusta ja valmennusta ongelmatilanteisiin.
Veikkaisin, että sellaisilla lapsilla, jotka ovat hyväosaisia ja sosiaalisesti taitavia (on "varaa" valita hyvät ja itselle sopivat kaverit ja ystävät) tuollaista ei niinkään esiinny. Sen sijaan niillä lapsilla, jotka ovat muutenkin huonommassa asemassa toisiin nähden, joku tuollainenkin tekijä voi nousta kiusaamisen perusteeksi. Sitten niiden ihan kaikkein suosituimpien porukat ovat vielä erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt lapsista vai nuorista? Siinä on iso ero.
Tosiaan alakoulun lopussa ja sen jälkeen varmasti enemmän paineita. Mutta voisin epäillä että nuortenkaan paineet eivät ehkä ole niin kovia yleisesti nuorisolla, kuin minkä kuvan saa yleisestä päivittelystä. Ja että "kaikki" nuoret eivät ota niin paineita/ongelmaa tästä yleisesti.
Minua ainakin ketuttaa, että jollekin myönnetään toimeentulotukea nuoren puhelimeen, jotta saa niin hienon hankittua, ettei tule kiusatuksi. Ja samaan aikaan me työssäkäyvät perheet käytetään nuorisoa myöten 3 vuotta vanhoja puhelimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Minä olen ihmetellyt ihan samaa. Olen koulussa töissä, enkä ole ikinä kohdannut tuollaista kiusaamistilannetta.
Myös omat lapseni käyttävät halvimpia puhelimia niin pitkään kuin vain kasassa pysyvät, vaatteet lvat markettitasoa, ulkomaanmatkaa ei olla ikinä tehty. Mitään kiusaamista ei ole. Eivätkä lapset kitise, että haluaisivat hienompaa elämää. Päinvastoin lukiolaiselle yritin pari kertaa tyrkyttää, että jos haluaisi mennä kouluun vaikka farkuissa ja siistimmässä paidassa, mutta ei halua, vaan collareissa ja hupparissa.
Meillä lapset tietävät olevansa fiksuja ilman kilpavarusteluakin. Ja kun mediassa yritetään tuosta tehdä ongelmaa, niin olen täysin vakuuttunut, että ongelma ei ole puhelimen merkissä. Nämä lapset tarvitsevat itsetuntokasvatusta ja valmennusta ongelmatilanteisiin.
Kouluissa töissä olevat nyt eivät muutenkaan näe kiusaamista missään, mutta kyllä sitä silti on. Vakavassa kiusaamisesssa usein valitaan joku haavoittuva lapsi jolla ei ole paljon suosittuja kavereita ja kiusataan sitä milloin milläkin tekosyyllä. Vähävaraiset valitettavasti ovat haavoittuvaisia ja joutuvat helposti uhriksi.
Sitten paljon yleisemmällä tasolla kilpavarustelu aiheuttaa harmia erittäin monille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tulee materialistista maailmankuvaa, kateutta, rahanmenoa, yksittäisiä kiusaamistilanteita suunna muuta tarpeetonta.
Olin lapsi kasarilla vasemmisto-kepulaisessa pikkukaupungissa, ja silti jo meillä oli vahvasti läsnä nuo molemmat tason ikävyydet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt lapsista vai nuorista? Siinä on iso ero.
Tosiaan alakoulun lopussa ja sen jälkeen varmasti enemmän paineita. Mutta voisin epäillä että nuortenkaan paineet eivät ehkä ole niin kovia yleisesti nuorisolla, kuin minkä kuvan saa yleisestä päivittelystä. Ja että "kaikki" nuoret eivät ota niin paineita/ongelmaa tästä yleisesti.
Ei ainakaan meidän teinit ota paineita kilpavarustelusta. Kun tämän aloituksen innoittamana kysyin lapsilta asiasta, niin lukiolainen vastasi, että "Mähän olen jo kymmenen kertaa sanonut, että ei mukaan välitä millaiset vaatteet tai puhelimet muilla on." Yläasteelainen sanoi, että riippuu keltä kysytään, onko merkillä tai hinnalla väliä. Hänelle ei ole mitään väliä.
Aina niitä kilpavarustelujuttuja lukiessa olen miettinyt, että kokevatko tuota vain ne, joilla ei ole varaa kalliiseen. Jos varaa olisi, niin silloin ei tee niin paljon mieli. Vaikka ne jutut, että on noloa, että ei ole ulkomaanmatkalla tai huvipuistossa lomalla. Meidän lapset eivät halua matkoja tai huvipuistoja. Lomamatkoille on suorastaan pakotettu joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei riipu lapsen itsetunnosta, vaan ihan siitäkin, millaiseen luokkaan sattumalta joutuu. Esikoispoikani ei ole ikinä ollut kiinnostunut "kilpavarustelusta". Kuopuksen luokalla alettiin joskus viitosluokalla kiusata, jos ei ollut merkkivaatteita jne. Silloin poikani kiinnostui niistä. Yläkoulussa luokka on sellainen, ettei siellä tule kiusatuksi tuosta, joten nyt ne merkit eivät ole pojalleni tärkeitä. Joskus syyllistetään ihan liikaa lapsia pinnallisuudesta, ahneudesta ja ties mistä, vaikka kyse voi lopulta olla ihan siitä, että saa olla rauhassa koulussa. Harva aikuinenkaan työyhteisössään systemaattisesti toimii niin, että tulee kiusatuksi.
Ainakin meillä on ihan puheella pärjätty.